Uusia ylioppilaita kiinnostavat tekoäly ja politiikka: "Ei minulla ole syytä muuttaa täältä minnekään"

Yle Uutiset kävi haastattelemassa uunituoreita ylioppilaita Espoon Steiner-koulussa.

Uudet ylioppilaat
Aleks Vaak, ylioppilas
Aleks VaakJussi Mankkinen / Yle

Espoon Steiner-koulun suuressa juhlasalissa järjestettävässä kevätjuhlassa kaikuvat tutut, mahtipontiset sävelet. Oppilaista koostuva monikymmenpäinen orkesteri soittaa varmalla otteella Ludwig van Beethovenin Yhdeksännestä sinfoniasta tuttua Oodi ilolle -sävelmää, joka valittiin vuonna 1985 koko Euroopan symbolikseksi kansallislauluksi.

Koulun kevätjuhla on muutenkin varsin musiikkipitoinen. Yhdeksännen luokan oppilaat esittävät kitarasäestyksellä John Lennonin Imagine-ikivihreän, ja välillä kuullaan Europe-yhtyeen Final Countdownia, jonka voisi sanoituksiensa puolesta mieltää varaslähdöksi kesälomille.

Espoon Steiner-koulu, orkesteri, kitara
Espoon Steiner-koulun oppilaita esiintymässä kevätjuhlassa.Jussi Mankkinen / Yle

Paitsi taidepainotteisuutensa takia, Espoon Steiner-koulu on muutenkin varsin poikkeuksellinen oppilaitos. 350 oppilaan opinahjossa on nimittäin saman katon alla koululaisia ekaluokkalaisista lukiolaisiin.

– Tänä vuonna olen oppinut lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Lukeminen on vähän vaikeampaa kuin laskeminen, ensimmäisen luokan oppilas Liliamaria Eklund kertoo.

– Olemme oppineet kertolaskuja ja jakolaskuja. Lisäksi olemme opetelleet kutomaan, niin ikään ensimmäisen luokan oppilas Emil Tuominen jatkaa.

Emil Tuominen, Liliamaria Eklund, Espoon Steiner-koulu
Ekaluokkalaiset Emil Tuominen ja Liliamaria Eklund.Jussi Mankkinen / Yle

Psykologian opinnot kutsuvat

Ylioppilaaksi Espoon Steiner-koulusta kirjoittaneen Emma Lenardicin mukaan eri-ikäisten yhteiselo saman koulun katon alla on nimenomaan rikkaus.

– Pienemmillä on roolimalleja ja myös meillä isommilla on mahdollisuus oppia jotakin nuoremmilta.

Lenardic on itse suorittanut Steiner-koulussa pelkän lukion. Hänen tavoitteenaan on lähteä opiskelemaan psykologiaa.

– Psykologiaa, ehdottomasti, ja myös äidinkieltä. Itseilmaisu on aina ollut lähellä sydäntäni ja pidän todella paljon kirjoittamisesta. Tulen varmaankin tekemään ammatikseni jotakin tuonkaltaista.

Emma Lenardic, ylioppilas
Emma LenardicJussi Mankkinen / Yle

Toisaalta Lenardic on myös huolissaan oman äidinkielensä tulevaisuudesta.

– Minua huolestuttaa, että suomi jää muiden kielten jalkoihin. Tämä on pieni maa ja puhujia on globaalisti ajatellen todella vähän. Minusta on hienoa, että meillä on tällainen upea kieli, eikä se missään nimessä saisi kadota.

Lenardicia kiinnostaa myös politiikka.

– Olen ajatellut, että lähtisin jossakin vaiheessa mukaan politiikkaan, mutta siihen on vielä matkaa.

ylioppilas, Espoon Steiner-koulu
Uusia ylioppilaita ja ylioppilaslakin laittamisen vaikeutta.Jussi Mankkinen / Yle

Ensin armeijaan, sitten yliopistoon

Myös Aleks Vaakilla on selvät suunnitelmat lähitulevaisuudelle. Hän on hakenut tietojenkäsittelylinjalle Helsinkiin ja Kuopioon.

– Kävin pääsykokeissa Helsingin yliopistossa ja katsotaan nyt sitten, saanko sieltä opiskelupaikan vai en. Joka tapauksessa olen menossa armeijaan tammikuussa ja vasta sen jälkeen yliopistoon. Armeijaan suhtaudun neutraalisti – en ole erityisen militaristinen henkilö, mutta ei minulla ole mitään armeijaa vastaankaan.

Vaakia kiinnostavat paitsi tietokoneet myös tekoäly, jota hän ylioppilaskirjoituksissa käsitteli kahdessa esseessä.

– Tähän mennessä tekoäly on tarjonnut ihmiskunnalle lähinnä mahdollisuuksia, mutta on vaikea sanoa, mihin suuntaan se kehittyy ja tuleeko se jotenkin muuttamaan maailmaa. Sekin on mielenkiintoista, onko tekoälyllä jonkinlainen raja, jonka se saavuttaa ja josta se ei enää pääse eteenpäin, Vaak pohtii.

Espoon Steiner-koulu, ylioppilas
Uunituoreita ylioppilaita laulamassa Suvivirttä.Jussi Mankkinen / Yle

Tulevaisuus näyttää valoisalta

Emma Lenardicin mukaan Suomi on turvallinen maa, jonka tulevaisuus ainakin tällä hetkellä näyttää valoisalta.

– Me olemme menossa parempaan suuntaan, koska nykyään on esimerkiksi ryhdytty rikkomaan enemmän tabuja. Myös mielenterveysongelmia on nostettu enemmän esille, ja niiden päihittäminen luo myös pohjaa Suomen hyvinvoinnille. Ongelmia olisi nostettava esille, eikä niitä saisi missään tapauksessa peitellä.

Myös vuosikymmen sitten Venäjältä Suomeen muuttaneen Aleks Vaakin mielestä nykyinen kotimaa on hyvä paikka asua ja elää.

– Nuorempana minulla oli aikeita muuttaa ulkomaille suurin piirtein viikon välein ja vaihdoin ihannemaatani jatkuvasti. Olen kuitenkin viihtynyt Suomessa hyvin, eikä minulla ole syytä muuttaa täältä minnekään.

Espoon Steiner-koulu, valokuvaajia
Oppilaiden vanhempia, sukulaisia ja ystäviä ja kuvaustilanne.Jussi Mankkinen / Yle

Lenardic tosin haluaisi katsastaa tovin ulkomaita.

– Haluan kiertää maailmaa, mutta kyllä täällä Suomessa varmaan se kesämökki tulee aina olemaan.

Mutta mitä valkolakki sitten nuorelle aikuiselle oikein merkitsee?

– Minulle tämä on hieno titteli ja tulen olemaan loppuelämäni ylpeä siitä, että kirjoitin ylioppilaaksi. Vielä yläasteella nimittäin olin kahden vaiheilla – lähteäkö lukioon vai ei, Aleks Vaak toteaa.

Espoon Steiner-koulu, ylioppilas
Uusia ylioppilaita, vasemmalla Aleks Vaak.Jussi Mankkinen / Yle