Kun tuhopolttaja sytytti rivitalon tuleen, iäkäs pariskunta menetti kaiken – vain valokuvat rakkaista jäivät: "Pelko ei häviä koskaan"

Heikkisen pariskunnalla kesti puoli vuotta toipua sokista, jonka kodin menetys aiheutti.

tulipalot
Rivitalo palaa.
Pohjois-Savon pelastuslaitos

Seitsemän tuntia aikaisemmin Tauno ja Vieno Heikkinen olivat menettäneet kaiken. Vieno seisoi nilsiäläisessä vaatekaupassa yöpaidassa, jonka punainen helma näkyi toppatakin alta.

Hänen miehellään oli päällä toppahousut ja takki sekä kumisaappaat. Taunolla ei ollut edes sukkia jaloissaan, kun he pakenivat kotoaan talviyöhön.

Kahvinkeitin. Se oli ensimmäinen esine, jonka Heikkiset ostivat tyhjään vuokra-asuntoon. Nilsiäläiset kantoivat pariskunnalle kattiloita, verhoja, liinavaatteita ja huonekaluja.

– Ihmiset tulivat kysymään, mitä tarvitsen. Oli rakkaita tuntemattomat ihmiset, Vieno hymyilee.

Pariskunta oli vielä tuolloin sokissa eikä ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut aamuyön tunteina.

Nuori mies sytytti tahallaan palon

Kahden aikaan edellisenä yönä neljä miestä oli ajanut autolla Nilsiän keskustassa. Yksi miehistä oli uhkaillut polttavansa tuttavansa asunnon. He olivat pysähtyneet Syvärintien ja Jenunraitin risteykseen.

Yksi miehistä oli noussut ylös autosta ja harpponut kohti rivitalon takapihaa. Hän oli mennyt sisään avoimesta takaovesta ja sytyttänyt asunnon tupakansytyttimellä palamaan kolmesta eri kohden.

Miehet olivat ajaneet pois yön hiljaisuudessa. Koskaan ei selvinnyt, miksi humaltunut nuori mies halusi sytyttää tulipalon.

Heikkiset pelastuivat viime hetkillä

Ikkunalasit paukkuivat ja ovi ryskyi, kun Tauno Heikkinen heräsi syvästä unesta. Naapurit hakkasivat ulko-ovea ja huusivat varoitusta. Heikkinen katsoi makuuhuoneen ikkunan verhon raosta joulukuiseen yöhön. Pihamaa oli täynnä savua. Tumma ja paksu savuverho nousi rivitalon katon alta.

79-vuotias Heikkinen herätti vaimonsa Vienon. Äkkiä ulos, kuului aviomiehen komento. Vaimo seisoi kaksion käytävässä ja mietti, mihin on kiire. Hetken kuluttua Vieno nappasi takin, kengät ja baskerin. Tauno laittoi päälleen toppahousut ja -takin sekä kumisaappaat. Auton avaimet tarttuivat käteen automaattisesti.

Heikkisten astuessa ulos palomiehet olivat jo paikalla. Liekit nuolivat yhdeksän huoneiston rivitaloa. Oli selvää, että nopeasti levinnyt raju palo tuhoaisi Heikkisten kodin.

– Tuntui, että olen ihan toisten vietävissä, että en tajua mitään, Vieno Heikkinen muistelee olotilaansa.

Muistot ovat kytköksissä esineisiin ja tavaroihin. Ne puolestaan ovat kytköksissä ihmisen historiaan ja ihminen menettää silloin osan historiastaan.

Psykologian professori Raimo Lappalainen

Jos Heikkisten naapurit eivät olisi huomanneet paloa, nopeasti talon nielaissut tuli olisi voinut viedä ihmishenkiä.

Kukaan ei kuitenkaan kuollut palossa.

Heikkiset ja heidän naapurinsa menettivät omaisuutensa. Kun ihminen menettää tulipalossa tavarat, hän menettää muistoja, sanoo Jyväskylän yliopiston psykologian professori Raimo Lappalainen.

– Muistot ovat kytköksissä esineisiin ja tavaroihin. Ne puolestaan ovat kytköksissä ihmisen historiaan ja ihminen menettää silloin osan historiastaan.

Heikkiset surivat esineitä, jotka jäivät liekkeihin ja joita ei voinut saada rahalla takaisin: Vienon virkkaamat verhot ja lapsenlapsien valokuvat. Tuleen jäi myös mustavalkoinen valokuva, jonka umpirakastanut pariskunta otatti itsestään kihlajaispäivänään.

Raunioista löytyi kaikkein tärkeimmät

Heikkiset kävivät joka päivä raunioilla. Muutama päivä palon jälkeen Vieno palasi kotiin, hiiltyneeseen rivitalohuoneistoon. Varovasti hän hipsutteli raunioissa. Makuuhuoneessa hän huomasi tutun lipaston, josta albumit löytyivät kuin ihmeen kaupalla.

– Veimme isännän kanssa valokuvat vuokra-asunnolle ja levittelimme ne sanomalehtien kuivumaan huoneiden lattioille. Valokuvat haisivat niin, että koko asuntoon tuli savun haju.

Eräänä päivänä talon raunioita tutkinut Vieno löysi mukin, josta tapasi juoda kahvia. Ilahtuneena Vieno otti mukin mukaansa ja pesi sen.

– Ei siitä voinut enää juoda. Heitin sen sitten pois, Vieno sanailee hymyillen, mutta harmitellen.

Pariskunta sohvalla.
Tauno ja Vieno Heikkinen saivat pelastettua raunioista kihlajaiskuvansa.Toni Pitkänen / Yle

Menetystä pitäisi surra. Oman historian ja muistojen menettäminen aiheuttaa sokin, joka voi kestää noin puoli vuotta, psykologian professori sanoo. Siihen liittyy usein alakuloisuutta, nukkumisongelmia ja keskittymisvaikeuksia.

Minä vain tepastelin menemään, enkä tunnistanut tuttuja ihmisiä

Vieno Heikkinen

Heikkiset saivat tulipalon jälkeen lääkäristä unilääkettä, sillä uni ei tahtonut tulla.

Sokki kesti pariskunnalla noin puoli vuotta. Tauno Heikkinen kertoo sokin kääntyneen masennukseksi.

– Kyllä siinä meni kauan. Minä vain tepastelin menemään, enkä tunnistanut tuttuja ihmisiä, Vieno kuvailee usvaista oloaan.

Osa ihmisistä yrittää työntää traumaattiset kokemukset taka-alalle ja olla ajattelematta niitä. Tutkimusten mukaan tapahtuman käsittelemättä jättäminen kuitenkin voi pahentaa oloa ja aiheuttaa pakon omaisia piirteitä. Ihminen voi toistuvasti esimerkiksi tarkastaa, jäikö hella tai kiuas päälle.

– Tulee huoli tai pelko siitä, että jotain sattuu uudelleen. Me olemme hyviä kuvittelemaan asioita. Mitä me kuvittelemme, ei kuitenkaan ole välttämättä totta, Raimo Lappalainen kuvailee ihmismielen ajatuksen juoksua.

Omia huolia ja murheita voi kuitenkin myös ylimiettiä. Trauman jälkeen ihminen voi käpertyä sisäänpäin ja kiinnittää huomionsa vain omaan itseensä. Liiallinen asioiden pyörittely voi ruokkia ahdistuneisuutta ja alakuloa entisestään.

Peilikuva pariskunnasta.
Heikkiset pääsivät muuttamaan toukokuussa uuteen kotiinsa, joka rakennettiin palaneen rivitalon paikalle.Toni Pitkänen / Yle

Vieno Heikkinen kehuu useaan kertaan kriisityöntekijöitä, jotka kuuntelivat häntä. Tulipalosta ja kotoa pakenemisesta sai puhua niin paljon kuin halusi.

Valokuvien löydyttyä raunioista Vieno palasi vanhalle kodille vielä uudestaan. Ulkovarastossa oli pakastimen raato. Vieno avasi sen luukun.

– Piirakat olivat ihan kylmiä, Vieno kertoo vieläkin ilahtuen yllätyksestä.

Vieno oli aikaisemmin leiponut valmiiksi joulunviettoa varten. Yhdessä pari haki palossa säilyneet marjat, ruoat ja leivonnaiset. Jouluherkkuja syötiin kolkossa vuokra-asunnossa.

Kaksi neuvoa traumasta selviytymiseen

Psykologian professori Raimo Lappanen antaa kaksi neuvoa, joiden avulla ihminen voi selvitä traumasta.

– Pitää jatkaa tekemistä ja elämää niin kuin ennenkin, niin paljon kuin se mahdollista.

Arkirytmin säilyttäminen auttaa yhteiskunnassa kiinni pysymistä. Jos ihminen vetäytyy, voi olla vaikea tulla takaisin arkeen.

Toinen neuvo on käsitellä vastaan tulevat kokemukset ja tunteet. Jos yrittää juosta pakoon tilanteita, joissa voi törmätä suruun, trauman käsittely ei onnistu. Esimerkiksi kieltäytyminen palopaikalle menemisestä voisi olla Heikkisille tulipalon aiheuttamien tunteiden välttelyä.

Aina, jos kuuluu kolinaa, herään katsomaan ikkunasta.

Vieno Heikkinen

Kuukausien edetessä palopaikka muuttui rakennustyömaaksi. Paikalle aiottiin rakentaa uusi rivitalo ja Heikkisillä oli kova kaipuu kotiin.

Uuteen asuntoon he pääsivät muuttamaan ensimmäisinä asukkaina.

– Voi ihana! Taivaan isälle kiitos, että saimme näin ihanan kodin, Vieno hengähtää nyt uuden asunnon keittiössä puolitoista vuotta tuhopolton jälkeen.

Oikeus tuomitsi tuhopolttajan neljäksi vuodeksi vankeuteen ja langetti korvauksia lähes neljännes miljoonan euron edestä. Tauno ja Vieno Heikkinen saivat molemmat 2000 euroa henkisestä kärsimyksestä, masennuksesta ja unettomuudesta.

Tauno arvelee, että tulipalon aiheuttama pelko ei koskaan häviä kokonaan. Psykologian professori sanoo, että aika helpottaa oloa. Kun mitään pahaa ei satu, kasvaa luottamus siihen, että kaikki on jatkossakin hyvin.

Nyt pariskunnalle tulee uni, mutta se on erilaista kuin ennen.

– Aina, jos kuuluu kolinaa, herään katsomaan ikkunasta, Vieno toteaa.

Ja jos uni ei tule, Heikkiset keittävät yöllä kahvit.