Naurispellon laidalta suosituksi koristepuuksi – harvinaisen punalehtisen koivun juuret ovat Pohjois-Pohjanmaan mullassa

Tutkijoiden tietoisuuteen hieskoivun punalehtinen mutaatio tuli 40 vuotta sitten.

koivu
Punakoivuja Oulun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa
Punakoivu on kuin huutomerkki vihreässä maisemassa. Oulun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa puut ovat kasvaneet jo kolmisenkymmentä vuotta.Hanna Juopperi / Yle

Etelä-Ruotsi ja Avoimet puutarhat -tapahtuma vuonna 2015. Paikallinen puutarhan omistaja halusi esitellä suomalaiselle puutarhaturistille pihaltaan yhden erityisen puun. Hän kertoi ylpeänä erikoisuudestaan, punakoivusta, jonka alkuperän hän tiesi ulottuvan Pohjois-Suomeen. Punalehtinen koivu on Skånessa harvinaisuus ja puutarhaharrastajan silmäterä.

Kasviekologian dosentti Ari-Pekka Huhta Oulun yliopistosta kertoo, että kysymys on harvinaisesta mutaatiosta, jossa lehtien väri on muuttunut, ja punaiset antosyaanivärit ovat vallitsevia. Lehdissä on myös lehtivihreää, mutta se peittyy punaisen värin alle.

– Se on todella harvinaista. Ylikiimingissä on maailman ainoa paikka, jossa kantapuu on. Evoluutio tuottaa mutaatioita jatkuvasti ja karsii pois sellaiset, jotka eivät menesty. Jostain syystä tämä on aika hyvin menestynyt, eli se pystyy yhteyttämään melko normaalisti.

Kyltti "betula pubescens rubra" punakoivun oksalla
Oulun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa on punakoivuja, jotka ovat ensimmäisiä kloonattuja alkuperäisen punakoivun jälkeläisiä. Punakoivu on hieskoivu, siitä kertoo myös latinakielinen nimi "Betula pubescens".Hanna Juopperi / Yle

Punakoivun kantapuun huomasi jo 60-luvun lopulla Ylikiimingissä, nykyisen Oulun alueella maanviljelijä Jaakko Tikkanen. Naurispellon laidalla hänen huomionsa kiinnittyi erikoiseen puuhun, jonka lehdet olivat keväällä puhjetessaan vihreät. Pari viikkoa myöhemmin ne muuttuivat tummanpunaisiksi.

Punaisena hohtavan koivun tarina on esimerkki siitä, miten koristekasvit usein pihoihin ja joskus Suomen rajojen ulkopuolellekin päätyvät. Se tapahtuu sattumalta, kun luonto päättää järjestää yllätyksen.

Oksia opettajalle

Punalehtinen koivu oli pitkään paikallinen erikoisuus, josta tiesivät lähinnä kyläläiset.

Tutkijoiden tietoisuuteen puu tuli vuonna 1978, kun maanviljelijän tytär Elli Tikkanen otti asian puheeksi koulussaan. Hän kertoi koivusta biologianopettajalleen ja vei sen oksia näytille. Opettaja Aulikki Similä tiesi, että nyt käsissä on jotain poikkeuksellista.

– Minulle tuli heti mieleen, että verivaahteroitakin on olemassa. Kävin Ellin kanssa sitä katsomassa paikan päällä ja myöhemmin ilmoitin sen kasvitieteen laitokselle ja sieltä sitten tuli tutkijoita katsomaan puuta.

Puun lisääminen onnistui kloonaamalla

Punakoivun mahdollinen käyttö koristepuuna alkoi kiinnostaa heti sen löytymisen jälkeen, mutta sen lisääminen ei ollut yksinkertainen juttu.

Tämä jakaa usein mielipiteitä kansan keskuudessa.

Ari-Pekka Huhta

Pellon laidalla kasvava puu ei tee siemeniä, eikä juurruttaminen pistokkaista onnistunut. Lopulta pitkään jatkuneen yrittämisen jälkeen puuta saatiin lisättyä mikrolisäysmenetelmällä, Ari-Pekka Huhta kertoo.

– Tietystä silmun osasta pitää saada erotettua osaset, jotka muodostavat tulevat lehdet, rungon ja juuret. Sitä kloonataan laboratorioputkiin, kasvatetaan kasvatusliuoksessa ja kun se varttuu siellä putkessa, niin vasta sitten siirretään se kasvualustoille.

Punakoivun lehtiä
Punakoivun lehdet muuttuvat punaisiksi pari viikkoa puhkeamisensa jälkeen. Syksyllä ruska-aikaan väri muuttuu kirkkaanpunaiseksi. Pohjoisessa kasvaneen puun talvenkestävyys on hyvä, mutta Etelä-Suomessa kasvaessaan puu on tavallisia koivuja herkempi saamaan esimerkiksi erilaisia sienitauteja.Hanna Juopperi / Yle

Mielenkiintoinen luonnonoikku on se, että vaikka kantapuu ei koskaan ole tehnyt siemeniä, ovat sen kloonatut jälkeläiset niitä tuottaneet, ja osa siemenistä kasvaneista koivuista on ollut myös punalehtisiä.

Puiden erikoismuodoille kysyntää

Punakoivun kaltaisia poikkeavalla tavalla kasvavia puita on paljon. Taimistoviljelijät ry:n toiminnanjohtaja Jyri Uimonen kertoo, että puiden erikoismuodot ovat suosittuja. Syitä siihen on monia.

Pienillä pihoilla on järkevää suosia puiden kääpiöiviä, pienikokoisiksi jääviä muotoja. Julkisessa rakentamisessa puolestaan kiinnostavat kapeat, pylväsmäiset puut, jotka eivät levittäydy katujen ylle. Harrastajien keskuudessa on kysyntää myös poikkeuksellisille väreille tai lehtimuodoille, Uimonen kertoo.

Eläkkeellä oleva biologianopettaja Aulikki Similä pihallaan kasvavan punakoivun alla
Eläkkeellä oleva biologianopettajan Aulikki Similän pihamaalla punakoivu kasvaa kunniapaikalla.Hanna Juopperi / Yle

Poikkeuksellinen väritys herättää myös tunteita puolesta ja vastaan. Kasviekologian dosentti Ari-Pekka Huhta tietää, että punaisena loimottava puu on takuuvarma keskustelunaihe.

– Tämä jakaa usein mielipiteitä kansan keskuudessa, että sopiiko tämmöinen uusi muoto esimerkiksi vanhoihin kartanopuistoihin tai arvokkaille paikoille. Siitä on monta mielipidettä, mutta kyllä se sieltä ainakin selvästi erottuu.

Eläkkeellä oleva biologianopettaja Aulikki Similä on viehättynyt puuhun, jonka tarinaan itsekin liittyy kiinteästi. Hän on vienyt punakoivua myös eteenpäin.

– Olen monesti vienyt syntymäpäivälahjaksi punakoivun taimen tuttaville.