Heikki Hiilamon kolumni: Ylivelkaantuminen on suurempi synti kuin köyhyys

Melkein 400 000 suomalaista on saanut merkinnän maksuhäiriöistä. Merkintöjä säilytetään kaksi vuotta, vaikka olisi jo velkansa maksanut. Suomen Asiakastieto kerää merkinnöillä muhkeat voitot, kirjoittaa Heikki Hiilamo. Voit keskustella aiheesta jutun lopussa.

maksuhäiriöt
Heikki Hiilamo
Heikki Hiilamo.Henrietta Hassinen / Yle

Suomen Asiakastieto -niminen pörssiyhtiö lähettää säännöllisesti tiedotteita maksuhäiriömerkinnän saaneiden lukumääristä. Maaliskuun lopussa maksuhäiriömerkintä oli ennätysmonella eli lähes 380 000 suomalaisella. Työikäiseen väestöön suhteutettuna tämä merkitsee reilua 11 prosenttia.

Maksuhäiriö tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että on jättänyt laskunsa maksamatta pitkäksi aikaa. Pelkkä unohdus tai kuukauden rahapula ei vielä tuo maksuhäiriötä, vaan kyse on ainakin muutaman kuukauden viivästyksestä.

Maksuhäiriömerkintä tuo vaikeuksia uuden luoton tai luottokortin ottamisessa. Se voi tarkoittaa myös sitä, ettei saa vuokra-asuntoa, vakuutusta tai työpaikkaa. Jo pelkkä maksukortin puuttuminen vaikeuttaa elämistä, kun käteinen raha on katoamassa ja lähes kaikki maksetaan kortilla. Maksuhäiriöiset ovat talousasioissa toisen luokan kansalaisia.

Lisäksi maksuhäiriöt ovat yhteydessä terveydellisiin ja sosiaalisiin ongelmiin. Velkaongelmaiset sairastavat enemmän ja jäävät useammin työkyvyttömyyseläkkeelle. Syynä voi olla paitsi rahan puute myös stressi ja koettu häpeä.

Yhteiskuntamme on tunnustanut ongelman ja ylivelkaantumista on pyritty vähentämään monin eri keinoin. Tästä huolimatta maksuhäiriömerkinnöissä tehdään joka vuosi uusia ennätyksiä. Hämmästystä lisää se, että tämä tapahtuu, vaikka talous on jo kääntynyt nousuun.

Maksuhäiriömerkinnän syynä voi olla maksamattomat sakot mopon virittämisestä tai tarkastusmaksut pummilla matkustamisesta.

Ongelmaa tulisikin lähestyä uudesta suunnasta kysymällä, miten paljon maksuhäiriössä on kyse yhteiskunnan itse luomasta ongelmasta. Onko kohtuullista, että pienenkin summan maksamatta jättäminen johtaa kahden vuoden maksuhäiriömerkintään. Merkintä pysyy vaikka velan olisi maksanut. Tämä pätee myös nuoriin ja alaikäisinä velkaantuneisiin. Maksuhäiriömerkinnän syynä voi olla maksamattomat sakot mopon virittämisestä tai tarkastusmaksut pummilla matkustamisesta. Maksuhäiriöt syrjäyttävät nuoria.

Eikö maksuhäiriö voisi olla voimassa ensimmäisestä maksun laiminlyönnistä vain vuoden ja poistua jos velan suorittaa? Eikö olisi tarpeellista myös joissain muissa tilanteissa päästä pois rekisteristä. Maksu tai velka on voinut jäädä maksamatta esimerkiksi sairaalassa tai ulkomailla olon vuoksi.

Tällaista pohdintaa on hyvin vähän julkisuudessa. Ylivelkaantumista pidetään suurempana syntinä kuin esimerkiksi köyhyyttä. Miksi sotkit asiasi, laiminlöit maksusi ja jouduit rekisteriin! Merkinnän saaneita on siis lähes 400 000 (siirryt toiseen palveluun) mutta en ole kuullut, että heillä olisi omaa yhdistystä tai että he muuten ottaisivat aktiivisesti ahdinkoaan esille poliitikkojen, viranomaisten tai median kanssa. Kyseessä on todellakin hiljainen vähemmistö.

Vähemmistö on hiljainen myös siksi, ettemme tiedä siitä paljon muuta kuin mitä Suomen Asiakastieto kertoo. Tutkimusta maksuhäiriömerkintöjen saajista ei käytännössä ole lainkaan. Kuitenkin olisi tärkeää tietää, millaiset ihmiset saavat maksuhäiriömerkintöjä ja miten merkinnät vaikuttavat heidän elämäänsä.

On toki tärkeää, että luottoa tarjoavat voivat tarkistaa asiakkaittensa taustoja ja etukäteen yrittää välttää maksujen laiminlyöntejä. Luottotietolakia tulisi kuitenkin korjata kiristämällä maksuhäiriömerkinnän saamisen ja keston ehtoja.

Suomen Asiakastieto Oyj:n bisnestä ruokkii juuri se, että yritys saa säilyttää maksuhäiriömerkintää vähintään kahden vuoden ajan. Suomen Asiakastieto kerää tietonsa suurelta osin julkisista lähteistä ja myy niitä kalliilla eteenpäin. Viimeisen kahdeksan vuoden aikana tämän pääosin velkojien omistaman yrityksen liikevoitto on ollut alimmillaan 38 ja ylimmillään 45 prosenttia liikevaihdosta. Kaikki yritystoimintaa tuntevat tietävät, että luvut ovat ällistyttävän korkeita ja kielivät tosiasiallisesta monopolista.

Vastineeksi luottotietolain kiristämisestä ja velkaantuneiden aseman parantamisesta oikeusministeriö voisi tarjota oman hallinnonalansa luottotietoja helpommalla ja halvemmalla luottoa tarjoaville, mukaan lukien yksityisille vuokranantajille. Tehtävä sopisi hyvin oikeusrekisterikeskukselle, joka jo nyt antaa tietoja (tosin kankeasti ja kalliilla hinnalla) velkajärjestelyrekisteristä.

Heikki Hiilamo

Kirjoittaja toimii sosiaalipolitiikkaan erikoistuneena professorina VID yliopistossa Oslossa ja Helsingin yliopistossa. Aikaisemmin hän on työskennellyt mm. toimittajana Yleisradiossa 1994–1997.