Tältä näyttää diplomaatinrouvan etiketti ja pukeutuminen – katso 10 kuvaa Brita Kekkosen ajattomasta garderobista

Brita Kekkonen (k. 2013) edusti suurlähettiläsmiehensä Tanelin kanssa Suomea maailmalla 30 vuoden ajan. Hän opiskeli protokollan salat ja ompeli itse puvuston, joka edustaa yhä sitä, mitä isänmaa edustusrouviltaan edellyttää: eleganssia, asiallisuutta ja etikettiä.

pukeutumisetiketti

1

naisten vaatteita mallinuken päällä
Jacqueline Kennedy oli aikansa tyyli-ikoni. Hänen vaikutuksensa on nähtävissä Brita Kekkosen jakkupuvuista, jotka hän ompeli Jugoslaviassa 1960-luvun lopulla.Jaani Lampinen / Yle

Oppinut ja ompelutaitoinen valtakunnan miniä

Brita Kekkonen (1927–2013) oli presidentti Urho Kekkosen miniä. Hän oli naimisissa presidentin suurlähettiläspojan Tanelin (1928–1985) kanssa.

Pariskunta edusti yhdessä Suomea Moskovassa, Roomassa, New Yorkissa, Belgradissa, Varsovassa ja Tel Avivissa vuosina 1953–1984.

Brita oli oppinut maisterisnainen, kahdeksan kielen taitaja ja äärimmäisen taitava käsistään.

Tea-tytär (55) kertoo, että hänen lapsuudessaan Brita-äidin vihreä Husqvarna-kone hurisi lähes lakkaamatta.

Keskellä suurlähetystön hektistä elämää, edustamista ja perheenemännän arkea Brita ompeli itselleen täydellisen diplomaatinrouvan puvuston.

Hänen pukeutumismakunsa oli hillitty, ei koskaan yli tai ali – ja tyylikkäästi iän mukainen.

Tea Kekkonen on säilyttänyt äitinsä garderobin. Näyttävin osa siitä on esillä Heinolan kaupunginmuseossa kesän ajan.

2

naisten vaatteita mallinuken päällä
Brita Kekkosen turkoosiin raakasilkkipuvustoon 1960-luvulta kuuluu kaksi eriväristä kotelomekkoa ja takkijakku. Huivia Brita piti myös turbaanina.Jaani Lampinen / Yle

Helppouden illuusio

Diplomaatinrouvat ovat kautta aikain suosineet peruspuvustoja, joiden osat eri yhdistelminä muuntuvat moneen menoon.

Lisävariaatiota pukeutumiseen tuovat korut ja asusteet. Brita Kekkonen noudatti tiukkaa sääntöä asusteiden valinnassa.

Kengät, laukku, hattu ja hansikkaat eivät kaikki saa olla samaa väriä, Tea-tytär muistaa äitinsä usein sanoneen.

Liian samanväriset asusteet osoittivat Britan mukaan epävarmaa tyylitajua ja liikaa yrittämistä. Pukeutumisen tuli näyttää helpolta, olla huolettoman tyylikästä.

Eikä vain pukeutumisen. Diplomaatinrouvilta odotettiin helppouden illuusiota myös edustamisessa ja huushollinpidossa. Alan opas ilmaisee asian näin:

Diplomaatinrouvan täytyy pystyä hoitamaan toimensa ja tehtävänsä niin joustavasti, että kaikki tuntuu ikäänkuin pyörivän itsestään.

Opas on Rouvasväen käsikirja (1971). Se on ulkoministeriön diplomaatinpuolisoiden yhdistyksen kokoama. Se sisältää neuvoja pukeutumisesta ruuanlaittoon ja kutsujen järjestämisestä hovietikettiin.

Kirjan uudistettu laitos vuodelta 2007 on nimeltään Ulpun käsikirjaksi (Ulpu on lyhenne ulkoasianministeriön puolisoyhdistyksestä). Nykyään kolmannes yhdistyksen jäsenistä on miehiä.

3

Brita Kekkosen asuja Heinolan kaupunginmuseon näyttelyssä.
Brita Kekkonen omisti lukuisia säämiskäisiä hansikkaita. Jackie Kennedymäiset aurinkolasit ovat 1960-luvulta.Jaani Lampinen / Yle

Asuste-etiketti on runsaudensarvi

Brita Kekkosen aikana hansikkaat ja hattu kuuluivat edustusrouvan korrektiin pukeutumiseen. Nyt niitä ei juuri näe kuin hovissa.

Mikään etiketti ei silti estä nykynaista pitämästä päähineitä tai hansikkaita. Mutta jos mielii pukeutua niihin etiketin mukaan, ohjeisiin on hukkua.

Yksi etiketti kieltää hatun pitämisen juhlapuvun kanssa. Toinen sanoo, että iltakuuden jälkeen iltapuvun hattu vaihtuu tiaraan. Kolmas väittää, että lierihatut on kielletty iltakuuden jälkeen valtiovierailuilla. Ja niin edelleen...

Hansikkaiden kanssa on hieman yksinkertaisempaa. Päivätilaisuuksiin puetaan lyhyet hansikkaat, illalla pitkät.

Juhlapuvun kanssa hansikkaiden tulee etiketinmukaan olla täyspitkät, eli kyynärpään yli ulottuvat. Iltapuvun kanssa ne ulottuvat kyynärpään alle. (Katso juhla- ja iltapuvun ero seuraavasta luvusta.)

Sormukset jäävät hansikkaan sisään, rannekorut ulos.

Hansikkaat kädessä saa kätellä miestä ja toista naista, jos tämä on myös verhonnut kätösensä hansikkaisiin. Muussa tapauksessa hansikas on riisuttava.

Syödä ei sovi hansikkaat kädessä. Ne riisutaan laukkuun tai syliin, ei koskaan pöydälle.

4

Brita Kekkosen asuja Heinolan kaupunginmuseon näyttelyssä.
Brita Kekkosen musta juhlapuku vuodelta 1952 sekä neljä iltapukua.Jaani Lampinen / Yle

Tie naisen asuun kulkee miehen kautta

Tanelinsa kanssa juuri avioitunut Brita Kekkonen kursi kuvassa olevan mustan juhlapukunsa runsaita helmoja kokoon vielä itsenäisyyspäivän aattoiltana vuonna 1952. Hyvin kursi, hän juhli puvulla vielä Italiassa presidentin vastaanotolla parikymmentä vuotta myöhemmin.

Kuvan asut juhlapuvun takana ovat kaikki iltapukuja.

Iltapuku ja juhlapuku eivät suinkaan tarkoita samaa asiaa. Niiden ero on näyttävyydessä ja muutamassa sentissä pituutta.

Iltapuku on yksinkertainen linjoiltaan, ei mikään prinsessahame. Se saa ulottuu pisimmillään jalkapöydän päälle.

Juhlapuku puolestaan saa rönsytä ja kahista, olla näyttävä ja upea. Sen pitää olla ainakin niin pitkä, että vain kengän kärjet vilkkuvat helman alta.

Etiketin mukaan pariskunnan asujen tulee juhlissa olla samalla juhlavuuden tasolla.

Kutsussa määritellään miehen asu. Nainen pukeutuu sen mukaan.

Esimerkiksi jos pukukoodina on smokki ja kyseessä päivätilaisuus, nainen sonnustautuu lyhyeen juhlavaan pukuun. Iltakuuden jälkeen smokki vaatii parikseen pitkän iltapuvun. Jos mies sonnustautuu frakkiin, nainen pynttäytyy juhlapukuun.

5

Brita Kekkosen asuja Heinolan kaupunginmuseon näyttelyssä.
Brita Kekkosen leninkejä 1950–1960 -lukujen taitteesta. Taustalla valokuva Britasta.Jaani Lampinen / Yle

Etiketti on vapautta?

Diplomaattipiirien yleisimmät pippalot ovat cocktailkutsut. Niiden kirjo on laaja, aina epämuodollisista drinkeistä naapurissa valtiotason vastaanottoon asti.

Käyttäytymisen kutsuilla sanelee etiketti: ketä saa puhutella ja miten, kuka esitellään kenelle, miten ja missä järjestyksessä ja millainen small talk on sopivaa kenenkin kanssa.

Kuulostaa jäykältä, hierarkiselta ja vanhanaikaiselta.

Oikeasti etiketti kuitenkin auttaa keskittymään olennaiseen, Ulpun käsikirja vakuuttaa.

Etiketin hallitessaan ihminen tuntee olonsa varmemmaksi ja kanssäkäyminen muuttuu vapautuneemmaksi. Kun etiketin osaa, sen voi unohtaa.

Tässä perussetti cocktailkutsujen etikettiä unohdettavaksi:

– Alemmassa virka-asemassa oleva henkilö tervehtii ylempäänsä ensin.

– Nuorempi henkilö esitellään aina vanhemmalle, alemmassa asemassa oleva korkeammassa asemassa olevalle ja mies naiselle.

– Se henkilö, jolle esitellään, ojentaa kätensä ensimmäiseksi.

– Jos sattumoisin on kutsuttu hoviin ja tulee esitellyksi kuninkaalle tai kuningattarelle, kuuluu sanoa vain "Your Majesty". Ei mitään muuta. Ei edes "hyvää päivää" tai "mitä kuuluu".

6

Brita Kekkosen asuja Heinolan kaupunginmuseon näyttelyssä.
Brita kekkonen rakasti näyttäviä helmiäisnappeja ja kanttinauhoja.Jaani Lampinen / Yle

Itse tehty edustuspuvusto – ja viimeisen päälle!

Brita Kekkonen ompeli vaatteensa itse, takkeja ja näytäviä juhlapukuja myöten. Oli hänellä marimekkojakin, mutta niitä hän käytti vain arkena.

Tea-tyttären mukaan ompelussa ei ollut kyse säästäväisyydestä.

Brita nautti saadessaan valita asujensa kankaat ja ommella prikulleen kroppaansa sopivia vaatteita.

Hän oli perfektionisti, joka ei kaihtanut vaivaa huolitellessaan napinlävet. Hänen pukujen vuori-istutukset, laskokset, drapeeraukset ja koristeet hipoivat täydellisyyttä. Ne olisivat kelvanneet esikuvaksi kenelle tahansa haute couture -muotitalon ompelijalle.

Suurlähettiläidenrouvat Aasiasta toivat suomalaiskollegalle upeita silkkikankaita. Helmiäisnapit Brita tilasi Italiasta, kanttinauhat Ranskasta.

Brita-rouva käytti aina vain Voguen Designers -kaavoja. Niissä Tea Kekkonen kertoo äitinsä lempisuunnittelijoita olleen Dior, Yves Saint Laurent, Calvin Klein, Issey Miyake ja Donna Karan.

Lapsille vaatteet ostettiin. Paitsi jos kangasta jäi yli, Brita saattoi tekaista tyttärelleen mekon. Joskus myös tyttären nukelle.

7

Brita Kekkosen asuja Heinolan kaupunginmuseon näyttelyssä.
Brita Kekkonen lastensa Tean ja Timon sekä Jugoslavian presidentin puolison Jovanka Titon kanssa Belgradissa vuonna 1967. Britalla on yllään kaksiosainen vierailupuku villatweedistä.Jaani Lampinen / Yle

Diplomaatinrouva ja hyvä käytös

Vierailupuvut ovat diplomaatinrouvan tärkeimmät asut. Niillä kuljetaan lounaat ja teekutsut, näyttelyn avajaiset ja kaikenkirjavat arkitilaisuudet.

Nykyään perinteisten vierailuasujen, jakku- ja kävelypukujen, rinnalle ovat tulleet pitkät housut, tunikat, paitapuserot ja neuleet.

Jos pukeutumisprotokolla onkin hieman höllentynyt, hyvän käytöksen etiketti ei ole vuosikymmenten aikana muuttunut.

Niin Brita Kekkosen aikainen Rouvasväen käsikirja kuin nykypäivänkin diplomaatinpuolisoiden Ulpun käsikirja määrittelevät kumpikin hyvän käytöksen muodostuvan tahdikkuudesta, korrektiudesta ja itsensä hillitsemisestä.

Kaikkia näitä ominaisuuksia diplomaatinpuolisoilta kotimaansa "mannekiineina" edellytetään.

Tässä otteita hyvän käytöksen etiketistä, eivät ole pahitteeksi meille taviksillekaan:

– Toisen ihmisen huomioonottaminen on hyvien käyttäytymistapojen ja kaiken tahdikkuuden perusta.

– Kukaan meistä ei pidä siitä, että toisten kuullen todistetaan olevan väärässä.

– Jos on pakko keskustelussa käsitellä poissaolevaa henkilöä, on parasta lausua vain sellaisia ajatuksia, jotka uskaltaa esittää asianomaisen kuullenkin.

– Vierasmaalaisten läsnäollessa ei koskaan saa käyttää omaa äidinkieltään. Se on suuri etikettivirhe.

8

naisten vaatteita mallinuken päällä
Kotelomekkoja ja pitkiä jakkuja 1960- ja 1970-luvuilta. Pukujen A-linja on hyvin Jackie Kennedymäinen.Jaani Lampinen / Yle

Päivällisetiketti kysyy nälkäiseltä malttia

Kun kutsukortissa lukee tumma puku, se tarkoittaa miehen asua. Nainen on vapaa pukeutumaan mihin väriin lystää, kunhan on riittävän juhlava.

Jos pukukoodina on smart casual, casual tai sport, ei pidä lähteä kylään verkkareissa tai farkuissa. Koodit tarkoittavat hieman tavallista mietitympää arkiasua.

(Tiesittekö muuten, että olipa pukukoodi mikä hyvänsä, sukat tai sukkahousut eivät koskaan saa olla tummemmat kuin kengät.)

Jos on saanut kutsun päivällisille, joissa noudatetaan etikettiä, niille ei kannata saapua vatsa kurnien. Paljon tapahtuu, ennen kuin ruokailun saa aloittaa, Ulpun käsikirja opastaa:

– Pöytään saa istuutua vasta, kun kutsujen kunniavieras on saanut tuolin alleen.

– Ruokaa saa alkaa mättää suuhunsa vasta, kun emäntä on ottanut ensimmäisen suupalan.

– Viiniä ei saa maistaa, vaikka suuta kuinka kuivaisi, ennen kuin isäntä kohottaa maljan.

Ja lopuksi:

Vain moukka jättää kiittämättä tilaisuudesta. Sen voi tehdä seuraavana päivänä tavattaessa, puhelimella tai kirjeitse.

9

Brita Kekkosen asuja Heinolan kaupunginmuseon näyttelyssä.
Brita Kekkosen arkipukuja 1960–1970 -luvuilta.Jaani Lampinen / Yle

Arki ollut usein pennin venytystä

Brita Kekkosen aikana diplomaatinpuolison oli tavallista jättää oma työnsä ja keskittyä kokopäivätoimisesti edustamaan puolison rinnalla.

Nykyään puolisot pitävät yhä useammin kiinni omasta urastaan. Silti he joutuvat asemansa vuoksi usein venymään ja edustamaan kotimaataan. Vieläpä lähes korvauksetta.

Arki ulkomaanedustustoissa ei koskaan ole ollut pelkkää pintaliitoa ja luksusta.

Erityisen pienet käyttövarat Suomen edustustoilla oli sotien jälkeisinä vuosikymmeninä, mutta vielä 1971 julkaistu Rouvasväen käsikirja painotti, että köyhyys ei koskaan saa näkyä ulospäin:

– Kaikkialla maailmassa, niin idässä kuin lännessä, kunnioitetaan siinä määrin materiaa, että varattomalta vaikuttava diplomaatti ei saavuta ympäristönsä arvonantoa. Hän ei saa riittävästi kontakteja ja väheksyminen kohdistuu valitettavasti myös asianomaisen kotimaahan.

Diplomaatinpuolison odotetaan yhä kykenevän luomaan näyttävä fasadi, julkisivu, tilanteessa kuin tilanteessa. Monasti se edelleen tietää pennin venyttämistä, mielikuvituksen lentoa ja suurta kekseliäisyyttä.

Jos kaikesta huolimatta mokaa, pokan on pidettävä, käsikirja painottaa. Emäntä ei saa valitella epäonnistuneita ruokiaan tai astioittensa tai tuolien kehnoutta!

10

Brita Kekkonen Roomassa 1959.
Brita Kekkonen Roomassa vuonna 1959.Heinolan kaupunginmuseo

Värikäs, mutta ei helppo elämä

Brita Kekkonen opiskeli romaanisen filologian maisteriksi, mutta teki elämäntyönsä diplomaatinrouvana.

Britan isä, valtioneuvos K.A. Fagerholm oli aikansa johtava demaripoliitikko ja appiukkonsa maalaisliittolainen Urho Kekkonen. Brita ja Taneli yhdistivät avioliitossaan kahden kilpailevan puolueen poliitikkosuvut.

Tytär Tea Kekkonen kertoo, ettei Sylvi-anoppi pitkään aikaan hyväksynyt miniäänsä. Naisten välit lämpenivät vasta ensimmäisen lapsenlapsen Timon (s. 1957) synnyttyä. Tea syntyi vuonna 1963. Välissä Britalla oli useita vaikeita keskenmenoja.

Oli kyse sitten ompelusta tai elämästä yleensä, Tea sanoo, ettei hänen äitinsä koskaan valinnut helpointa tietä.

– Äiti teki monimutkaisia ja suurtöisiä vaatteita. Hän myös nai isäni, mikä sekään ei ollut helpoimman päälle valinta.

Tean mukaan Taneli Kekkonen oli herkkä, epäsosiaalinen nero. Lasten kanssa hän ei osannut olla lainkaan. Tea kertoo lehtihaastattelussa (siirryt toiseen palveluun)isän kerran muun muassa kysyneen kuusivuotiaalta sukulaislapselta, mitä mieltä tämä oli Kuuban kriisistä.

Taneli Kekkonen teki itsemurhan vuonna 1985. Brita Kekkonen kuoli syöpään liki 30 vuotta myöhemmin vuonna 2013.