Yksi maailman suurimmista ekokatastrofeista alkaa helpottaa – kadonneen Araljärven pohja metsitetään

Metsitystä haittaavat polttopuun kerääjät, joilla ei ole muuta elinkeinoa.

Araljärvi
Saksaulipuu aavikolla Kazakstanissa.
Saksaulipuu aavikolla Kazakstanissa.Nurlan Kalchinov / AOP

Araljärven tuhoutuminen oli 1900-luvun suurimpia ekokatastrofeja. Neuvostoliiton aikana Araljärveen laskevien jokien vesi käytettiin peltojen kasteluun, jolloin järveen päätyvä vesimäärä supistui. Järven vesi muuttui suolaiseksi ja vesialue supistui lopulta mitättömän pieneksi.

Aiemmin erittäin kalaisan järven kuoleminen ei ollut ainoa lähiseudun asukkaita koetellut ongelma. Neuvostoliiton aikana seudun puuvillapeltoja oli surutta ruiskutettu erilaisilla hyönteismyrkyillä. Myrkyt siirtyivät järveen, jonka pohjahiekkaan ne jäivät veden kuivuttua.

Araljärvi oli suurimmillaan noin 68 000 neliökilometrin kokoinen, eli sen laajuus vastasi Irlantia. Venäjäksi järveä kutsuttiinkin Aralmereksi, Aralskoje more.

Rutikuiva entinen pohjahietikko levittää kovan tuulen aikana valtavan määrän myrkkyjä laajalle alueelle. Tutkijat ovat arvioineet, että tuulen mukana entiseltä Araljärveltä on levinnyt maastoon 75 miljoonaa tonnia suolaa ja kemikaaleja. Asukkaat ovat kärsineet monista myrkkyjen aiheuttamista taudeista.

Kymmenien tuhansien neliökilometrien metsitysurakka

Uzbekistanin viranomaiset ovat jo muutaman vuoden ajan pyrkineet hoitamaan valtavaa ympäristöongelmaa. Myrkyllinen hiekkaerämaa yritetään puhdistaa niin terveelliseksi, että ihmiset ja eläimet voisivat elää siellä sairastumatta.

Avuksi erämaan puhdistamisessa on otettu puut. Paikalliset ihmiset, karakalpakit, on värvätty istuttamaan valtava määrä aavikolla hyvin toimeen tulevaa saksaulipuuta.

Saksaulit ovat pensasmaisia kasveja, jotka voivat kasvaa jopa kuusi metriä korkeiksi. BBC:n alueelta tekemän reportaasin (siirryt toiseen palveluun) mukaan asukkaat istuttavat traktoreiden avulla hehtaarikaupalla saksauleja riveihin kymmenen metrin päähän toisistaan. Ajan myötä puut leviävät ja rivienvälit kasvavat yhteen.

Kun puut kasvavat, ne sitovat kukin jopa kymmenen tonnia aavikon hiekkaa juurakkoonsa estäen pöllyämisen.

Istutettuna on tähän mennessä jo 5 000 neliökilometriä entistä merenpohjaa. Tavoitteena on laajentaa alaa vielä jopa 30 000:lla neliökilometrillä. Tuolloin lähes koko järven alta paljastunut alue olisi metsitetty.

Metsittäminen auttaa hävittämään myrkkyjen jäljet samalla kun se auttaa luontoa ja ilmastoa. Ympäristön toipumisen toivotaan tuovan myös köyhälle alueelle elinkeinoja ja investointeja.

Tässä vaiheessa metsittäminen on hidasta. Vaikka puut menestyvät melko hyvin - keskimäärin joka toinen jää eloon - monet asukkaat keräävät salaa saksaulipuuta polttoaineeksi. Asukkailla ei välttämättä ole muuta elinkeinoa, ja sitäpaitsi asukkaat arvelevat juuri saksaulin antavan parhaan aromin, kun sillä valmistetaan shashlikkia, kertoo EurAsianet-sivusto (siirryt toiseen palveluun).

Uzbekistanin hallitus on määrännyt istutettujen puiden hakkaamisesta sakon. Hallitus toivoo myös avustuksia, jotta metsitys saataisiin etenemään nopeammin.

Lue lisää:

Araljärven pohjoisosa elpymässä