Venetsian läheltä löytynyt luuranko voi tuoda lisävaloa Jeesuksen ajan ristiinnaulitsemisiin

Ristiinnaulittujen kärsimykset saattoivat jatkua päiväkausia. Kuoleman jälkeenkin heidät jätettiin usein roikkumaan ristille.

Ristiinnaulitseminen
Ristiinnaulitun kuva Val Gardenassa Pohjois-Italiassa.
Pohjoisitalialainen puusta veistetty ristiinnaulittu Jeesus.Krystof Kolomy / AOP

Italiassa läheltä Venetsiaa löytyneen 2 000 vuotta vanhan luurangon jäänteiden toivotaan tuovan lisätietoa Jeesuksen aikaisista ristiinnaulitsemisista. Ferraran ja Venetsian yliopistojen tutkijoiden mukaan vainaja näyttäisi kärsineen saman kohtalon kuin Jeesus.

Ristiinnaulitseminen oli roomalaisaikana orjien ja rikollisten yleinen rangaistusmuoto. Silti vuonna 2007 löytynyt luuranko on vasta toinen meidän päivinämme löytynyt suora todiste ristiinnaulitsemisesta.

Vainajalla, lyhytkasvuisella ja hoikalla noin kolmekymppisellä miehellä, oli toisessa kantapäässään parantumaton murtuma. Vamma lävisti koko kantaluun, kertoo päätutkija Emanuela Gualdi Ferraran yliopistosta LiveScience-tiedesivustolle. (siirryt toiseen palveluun) Vamman arvellaan kielivän siitä, että hänet oli naulattu nilkastaan ristille.

Aivan varmoja tutkijat eivät naulaamisesta ole, koska luuranko oli huonossa kunnossa, eikä toista kantaluuta ole löydetty.

Luurangossa ranteista ei myöskään löytynyt merkkejä naulaamisesta, vaikka esimerkiksi Raamattu kertoo Jeesuksen saaneen naulat molempiin ranteisiinsa. Ranteet oli saatettu sitoa ristiin, kuten myös oli tapana noihin aikoihin.

Luurangon jäänteet löytyivät Gavallosta, noin 40 kilometrin päässä Venetsiasta, kun siellä tehtiin arkeologisia kaivauksia. Luuranko oli maakuopassa, eikä miestä ollut varsinaisesti haudattu. Hautaustapa ja -esineiden puute viittasivat myös siihen, että hänet oli teloitettu.

Ristiinnaulitseminen opittiin karthagolaisilta

Tutkijoiden mukaan ristiinnaulitseminen oli teloitustapa, jonka roomalaiset oppivat karthagolaisilta. Tapa oli käytössä aina 300-luvulle, jolloin keisari Konstantinus kielsi sen.

Usein ristille päätyivät juuri orjat. Esimerkiksi ensimmäisellä vuosisadalla Spartacuksen johdolla tehdyn orjakapinan seurauksena ristiinnaulittiin peräti 6 000 orjaa.

Roomalaisten ristiinnaulitsemistavan oli tarkoitus tuottaa mahdollisimman suurta tuskaa, jota saattoi jatkua jopa useita päiviä. Uhrit jätettiin usein ristille mätänemään ja eläinten syötäväksi.