Turvapaikkajärjestelmän uudistus umpisolmussa: Itäiset jäsenmaat vastustavat sitkeästi hakijoiden siirtelyä EU:n sisällä

Sisäministerit eivät saaneet edistettyä kiistanalaista uudistusta, joka voisi poikkeustilanteissa johtaa turvapaikanhakijoiden siirtämiseen jäsenmaiden välillä.

Euroopan unioni
afrikkalaissiirtolaisia pelastusaluksessa
Kansalaisjärjestö pelasti Libyan rannikolta yli viisisataa ihmistä huhtikuun lopussa ja toi heidät Trapaniin, Sisiliaan. Viime viikonloppuna 46 Eurooppaan pyrkinyttä hukkui Tunisian edustalla veneen kaaduttua.

Yhteisen turvapaikkajärjestelmän remontti jakaa EU-maita yhtä jyrkästi kuin ennenkin, vaikka kompromissia on yritetty etsiä jo kolmatta vuotta. Kiistan ytimessä on kysymys siitä, mitä tehdään jos turvapaikanhakijoita tulee kerralla niin paljon, että yksittäinen maa ei suoriudu hakijoiden käsittelystä.

Leirit ovat vanhat tutut: Välimeren maat haluavat saada voimaan järjestelyn, jossa tulijoita jaettaisiin jäsenmaiden kesken. Niiden kautta turvapaikanhakijat enimmäkseen saapuvat unionin alueelle.

Toisaalta ns. Visegrad-maat eli Puola, Unkari, Slovakia ja Tsekki ovat sitä mieltä, että jokaisen jäsenmaan on pärjättävä omillaan, eikä hakijoita pidä ryhtyä siirtelemään.

– Äänenpainot ovat tällä hetkellä jyrkempiä puolin ja toisin kuin koskaan aikaisemmin, sanoi sisäministeri Kai Mykkänen (kok.).

Sopu karkaa kauemmas

Mykkänen osallistui Luxemburgissa kokoukseen, jonka tarkoitus oli pohjustaa sopua turvapaikkajärjestelmän uudistuksesta kesäkuun lopussa kokoontuville EU-maiden päämiehille. Mykkäsen mukaan sopu näyttää nyt hyvin etäiseltä.

– Olisin myönteisesti yllättynyt jos päämiehet pystyisivät kutomaan tämän aika revenneen lakanan yhteen, Mykkänen sanoi.

Ehdotuksessa myös turvapaikanhakijoiden siirrot

Kiistanalaisin uudistuksen osa on ns. Dublin-säännöstö, joka määrittelee, minkä maan vastuulla on turvapaikanhakijan hakemuksen käsittely. Sääntöjen mukaan hakemuksen käsittelee se maa, jossa hakija on ensimmäiseksi rekisteröitynyt.

Nykysääntöjen mukaan ensimmäisen maan vastuu hakijasta kestää puoli vuotta. Uudistusehdotus pidentäisi aikaa useisiin vuosiin. Välimeren maat vastustavat tätä, koska se mahdollistaisi muualta tavattujen hakijoiden palautukset niihin paljon pidemmän ajan kuluessa kuin nyt.

Toisaalta esitykseen sisältyy myös mekanismi, joka jakaisi turvapaikanhakijoita muihin jäsenmaihin tietyn laskukaavan mukaisesti, jos tulijoita on poikkeuksellisen paljon. Vastaava järjestely oli väliaikaisesti käytössä vuosina 2015–2017, mutta sen kautta saatiin siirrettyä vain murto-osa tavoitellusta hakijamäärästä.

Kompromissihalu on vähissä

Mykkäsen mukaan yhteinen sävel jäsenmaiden kesken löytyy lähinnä siitä, että laittomiin rajanylityksiin perustuvasta turvapaikanhausta olisi syytä päästä eroon, ja siirtyä ottamaan vastaavasti enemmän kiintiöpakolaisia suoraan konfliktialueilta.

Tämä ei kuitenkaan ole YK:n pakolaissopimuksen mukaan mahdollista, sillä ihmisellä on oltava oikeus hakea turvapaikkaa rajalla.

– Tässä puhutaan asioista jotka eivät ole mahdollisia. Halukkuus tehdä kompromissia asioista jotka ovat mahdollisia on kovin pieni, Mykkänen sanoo.