Päätoimittajat puntaroivat metsästyksen etiikkaa: "Ei hyväksytä lukijalta kuvaa, missä hirvellä on kaljatölkki suussa"

Suomalaisen metsästyskulttuurin vaikuttajat, alan lehtien päätoimittajat, karsivat lehtiensä saaliskuvista epäkunnioittavat kuvat. Veri saa kuitenkin näkyä.

riistatalous
Kaatunutta hirveä kuljetetaan metsässä.
Mika Moksu / Yle

Suomessa metsästys ja kalastus ovat suosituimpien harrastusten joukossa. Onko kulttuuri ja toiminta niin kestävää ja eettistä kuin alan toimijat, viranomaiset ja harrastajat sanovat?

OtavaMedian ulkoilmalehtien (Metsästys ja Kalastus, Erä) päätoimittaja Petri Korhonen ja Outdoor Media Oy:n julkaiseman Riista-lehden päätoimittaja Pekka Mommo kantavat isoa vastuuta suomalaisesta metsästyskulttuurista.

– Metsästys on Pohjoismaissa eettistä, meillä ei ole kerskuttu saalismäärillä. Tässä liepeillä on kuitenkin ilmiöitä, joista eettisyys on kaukana. Yksi niistä on petoviha ja siinä tapahtuvat asiat, sanoo Petri Korhonen.

– Meillä metsästyskulttuuri on lihakulttuuri, saalis syödään eikä olla sarvien perään. Se on pysynyt terveenä ja hyvässä hengessä, metsästetään tarpeeseen eikä seinälle tavaraa, säestää Pekka Mommo.

Kanalintumetsästystä pohjanpystykorvan kera Lapissa.
Kuvituskuva kanalintumetsästyksestä.Ensio Karjalainen / Yle

Lihan kulutuksen vähentämisen eettisyydestä miehet ovat yhtä mieltä.

– Mieluummin ainakin meidän perheessä suositaan, että vähemmän lihaa, mutta parempaa, sanoo Mommo.

– Korostamme lehtijutuissa, että pyydä sen verran mitä syöt, syö se mitä saat, ja kun saat tarpeeksi, mitä arvelet syöväsi, niin lopeta kalastus tai metsästys siihen, kertoo Petri Korhonen.

Salametsästys on elefanttina olohuoneessa

Kainuusta kotoisin oleva Petri Korhonen sanoo, että metsästyksen etiikka kärsii salametsästyksen takia.

– Monella paikkakunnalla toimii naapuripelko siinä, ettei haluta ilmiantaa salametsästystä. Oman kylän salametsästäjää ei kukaan käräytä poliisille, koska ei ole tapana vasikoida.

– Jos toimit väärin, luvat lähtee. On hyvä asia, että pelote on vahva, Korhonen painottaa.

Petri Korhonen
Päätoimittaja Petri Korhonen.Mika Moksu / Yle

Pekka Mommon mielestä metsästäjät ovat isossa mittakaavassa varsin lainkuuliaista porukka, joka ei halua vaarantaa harrastustaan törttöilemällä.

– Tämä on rakas intohimoharrastus ja elämäntapa. Monet odottavat koko vuoden, että pääsee syksyllä jahtiin. Ei haluta ottaa riskiä, että luvat lähtee eikä pääse metsästämään syksyllä, Mommo muistuttaa.

Metsästyskulttuurin puolestapuhujat

Pelkkä lainpelko ei silti ole ydinsyy, mikä pitää metsästäjät kurissa. Suomalaiset lähtevät metsään tekemään, pääasiana ei ole tappaminen ja sarvien saaminen, pohtii Korhonen. Pekka Mommo on samoilla linjoilla.

– Olen itse Lapista ja puupyssyllä aloittanut "metsästyksen". On tullut metsästys- ja luontokasvatusta, riistan kunnioitusta, aseen käsittelyä jo natiaisesta alkaen. Kulttuuri on niin vahva, ei se vain lainsäädännöllä ja peloitteilla toimi.

Riista-lehden päätoimittaja Pekka Mommo Erämessuilla
Päätoimittaja Pekka Mommo Riihimäen Erämessuilla.Mika Moksu / Yle

Julkaisuissaan päätoimittajat kantavat vastuuta metsästyksen ja kalastuksen etiikan puolustamisesta.

– Metsästys ja kalastus -lehdessä ei haluta hyssytellä väärintekemisiä. Jos jotkut metsästäjät ovat tehneet poskettomasti pieleen, me kerrotaan siitä. Erä-lehdessä kalastuksen puolella me kerromme erimerkiksi uusimmista tutkimustuloksista, miten kalat tuntevat kipua ja mitkä ovat eettisiä pyydystysmenetelmiä, Korhonen kertoo.

Mommo muistuttaa journalistin etiikan pätevän myös Riista-lehdessä.

– Suurin on susikysymys, missä leimahtaa helposti. Olemme lainkirjan puolella, ei haluta yllyttää ketään. Ei hyssytellä, mutta tarkasti tutkitaan, koska kannetaan myös se vastuu. Me ollaan aika iso vaikuttaja ja meillä on aika iso rooli tässä hommassa Petrin kanssa, toteaa Mommo.

Saaliskuvassa saalista on kunnioitettava

Kun eräksi on saatu komea saalis, hetki halutaan ikuistaa valokuvaksi. Molemmat päätoimittajat hyväksyvät veren saaliskuvissa, mutta eivät epäkunnioitusta.

– Ollaan tehty periaatepäätös, että ei hyväksytä lukijalta kuvaa, missä saalista retuutetaan tunteettomasti tai istutaan saaliin päällä, tai hirvellä on kaljatölkki suussa. Onneksi tällaisia ei ole muutamaan vuoteen juuri tullutkaan. Välillä silti näitä tulee, mutta epäkunnioittavia on yksi prosentti eivätkä ne pääse lehden palstoille, Korhonen sanoo.

– Saalis saa näkyä ja metsästäjä saa olla onnellinen kaadon takana, ja hänellä voi olla verta käsissään. Mutta monien suurien valmistajien mainoskuvissa ei saa näkyä veren tippaakaan eikä kuollutta eläintä. Tätä mietitään paljon Euroopassa, Mommo kertoo.

Ammuttu susi ja verta hangella.
Pertti Huotari / Yle

Kuvien valinta ei ole Petri Korhosen mielestä viherpesua vaan estetiikkaa. Myös kielenkäytössä tappamista etäännytetään, pohdiskelee Pekka Mommo.

– Ihminen on varovainen puhuessaan kuolemasta. Metsästäjät puhuvat riistalaukauksista, vaikka siinä ammutaan niin, että eläin kuolee. Itsekin siloitellaan asiaa, vaikka se on reikä kylkeen ja henki pois. Riista saa kuitenkin lehdessä näkyä, kuolleena tai elävänä.

Petri Korhonen vertaa puhetapaa armeijan kielenkäyttöön, jossa viholliseen "vaikutetaan kaukaa".

– Jos me menisimme samaan kuin armeijassa, niin me emme enää puhuisi edes riistalaukauksista, vaan vaikuttaisimme riistaan kaukaa.