Diabeteksen hoito on mullistunut – ei enää päivittäisiä verinäytteitä sormenpäistä

Töpselinpään kokoinen lätkä napsautetaan kiinni olkavarteen ja sensori on valmis lukemaan verensokeria seuraavat kaksi viikkoa. Kämmenen kokoisella päätelaitteella sokeriarvon voi katsoa vaikka kymmeniä kertoja päivässä.

diabetes
Mies sairaanhoitajan luona.
Toni Aholle on juuri asennettu uusi sensori sokeriarvon mittaukseen.Yle

Toni Aho oli vauva, vain yhdeksän kuukauden ikäinen ja perhe asui Arabiemiraateissa, kun diabetes puhkesi. Perhe päätti sairauden takia muuttaa takaisin Suomeen. Tauti on ollut osa Tonin elämää nyt 33 vuotta. Hän on siis ehtinyt kokea verensokerin mittaamisen niin virtsasta kuin verestäkin.

Pari viime vuotta ovat olleet käänteentekeviä, kun Toni on voinut käyttää käsivarteen ammuttavaa sensoria, joka mittaa veren sokeritasapainoa. Hieman kännykkää pienemmällä laitteella pyyhkäistään sensorin läheltä, jolloin glukoosiarvo tulee näytölle. Yksi sensori toimii pari viikkoa, jonka jälkeen sen voi repäistä pois ja laittaa itse uuden.

– Elämäni on helpottunut todella paljon, sillä laite näyttää onko verensokeri nousussa, laskussa vai pysynyt tasaisena. Näin pystyn ennakoimaan miten elän, kertoo Toni Aho Helsingissä Meilahden Diabetespoliklinikalla.

Mittaustavat ovat muuttuneet

"Tyylikkään näköisiä!" kehuu osastonylilääkäri Tiinamaija Tuomi Toni Ahon sokerikäyriä. Libre-sensori on mitannut Ahon kudossokeria jatkuvasti viiden minuutin välein. Tuomen mukaan erilaisten sensorien avulla diabeetikot voivat entistä tarkemmin reagoida hoitomuutoksiin eli siihen, tarvitseeko heidän nostaa vai laskea verensokeriaan.

– Sensorin käyttäjät saavat itselleen paremman sokeritasapainon ja se heijastuu vähäisempiin diabeteksen aiheuttamiin lisäsairauksiin, sanoo Tuomi.

Vielä 1970-luvulla insuliinihoitoa tarvitseville lapsille pidetyillä erityisillä diabeteksen sopeuttamisvalmennusleireillä neuvottiin, miten virtsasta saadaan mitatuksi verensokeri.

Lääketieteen kehityttyä verensokerimittaukset voitiin ottaa sormenpään verinäytteestä ja nyt sekin alkaa olla postuva keino. Jos diabeetikko ottaa verinäytteen sormenpäästä keskimäärin viisi kertaa päivässä, niin nyt sensori kertoo sen päätelaitteelle jopa parikymmentä kertaa päivässä.

Päätelaite näyttää keskimääräisen glukoosin lukemat viimeisen seitsemän päivän ajalta.
Päätelaite näyttää keskimääräisen glukoosin lukemat viimeisen seitsemän päivän ajalta.Yle

1300 euroa vuodessa

Kaikki diabeetikot tällaista sensoria eivät vielä saa. Se annetaan kaikkialla alle 25-vuotiaille, raskaana oleville ja raskautta suunnitteleville. Joissakin kunnissa kaikki ykkös- ja kakkostyypin diabeetikot saavat sensorin, mutta joissakin kunnissa vain osa ykköstyypin diabeetikoista. Laite kaikkineen maksaa noin 1300 euroa vuodessa.

– Tämä muuttuu nopeasti. Vaikea kuvitella, että vielä parin vuoden kuluttua insuliinipotilas mittaisi verensokeria sormenpäistä, uskoo lääkäri Tiinamaija Tuomi.

Sensoreita salakuljetetaan

Vaikka kunta sallisikin sensorit diabeetikoille, on laitteissa suuren kysynnän vuoksi ollut aika ajoin ollut toimitusvaikeuksia. Potilaat itse eivät myöskään voi tilata laitteita, sillä Suomen ip-osoitteista tilaaminen on estetty. Niinpä jotkut salakuljettavat sensoreita omaan käyttöönsä. Kaikki potilaat kuitenkin hoidetaan.

– Meilläkin on HUS:issa potilaita, jotka itse hoitavat sokeriarvojensa mittausta ties minkälaisella mittarilla. He lähettävät pilvipalvelusta käyränsä meille ja niitä sitten yhdessä tarkastellaan, sanoo Tuomi.

Mistä diabetes johtuu?

Vanhemmalla iällä puhkeavaa 2. tyypin diabetesta sairastaa noin puoli miljoonaa suomalaista. Ykköstyypin eli nuoruustyypin diabeetikoita on Suomessa noin 50 000. Tässä sairaudessa hoitona on aina insuliini.

Suomessa lasten diabetes on yleisempi kuin missään muualla maailmassa. Tiinamaija Tuomella on tähän mielipide.

– Lapset altistuvat liian vähän erilaisille bakteereille ja viruksille pikkuvauvana eli alle 2-vuotiaina. Silloin voisi vielä kouluttaa kehon omaa puolustusjärjestelmää.