Meri-Lapin synnytyksistä voi tulla vuosien oikeustaistelu – synnytykset jatkunevat vähintään ensi vuosikymmenelle

Synnytykset jatkuvat Meri-Lapissa, vaikka poikkeuslupaa ei tulisi – mutta edessä voi olla vuosien oikeustaistelu. Toistaiseksi ministeriö ei ole evännyt yhtään poikkeuslupaa pieniltä synnytyssairaaloilta.

synnytyssairaalat
vastasyntyneen varpaat
AOP

Synnytysten jatkumisesta voi tulla Meri-Lapissa vuosia kestävä oikeustaistelu. Jos sosiaali- ja terveysministeriö ei myönnä poikkeuslupaa synnytysten jatkamiselle, voi sairaanhoitopiiri riitauttaa asian.

Jos poikkeuslupa myönnetään, synnytykset jatkuvat niin pitkään kuin lupakin. Jos lupa evätään, päätöksen kestävyyttä voidaan tarvittaessa koetella hallinto-oikeudessa ja sen jälkeen vielä korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Oikeudenkäynnin ajan synnytykset voivat jatkua entiseen malliin, jos valvova viranomainen tai oikeus ei niitä kiellä.

Keskeistä tilanteessa on se, että terveyspalveluyhtiö Mehiläisen ja alueen kuntien yhteisyritys on yksityinen toiminnanharjoittaja. Jos ja kun se saa toimiluvan Lapin aluehallintovirastolta, se voi harjoittaa kaikenlaista toimiluvan mukaista toimintaa – ilman mitään poikkeuslupia ministeriöltä.

– Laki yksityisistä terveydenhuoltoalan toimijoista edellyttää, että toiminnalle on aluehallintoviraston tai sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran lupa. Terveydenhuoltolaki ei heitä (yksityisiä toimijoita) koske, vahvistaa lääkintöneuvos Timo Keistinen sosiaali- ja terveysministeriöstä.

– Länsi-Pohjan keskussairaala olisi Pohjoismaiden ensimmäinen ja ainoa yksityinen synnytyssairaala, Keistinen sanoo.

Ennakkopäätöstä haetaan oikeudesta?

Juttua mutkistaa juridisesti se, että terveydenhuoltolain laatuvaatimusten noudattamista edellytetään myös yksityiseltä toimijalta, kun se tuottaa palveluja julkiselle taholle verovaroin rahoitettuna. Tämä tilanne on esimerkiksi silloin, kun kunta ostaa vanhustenhoitopalveluita yksityiseltä palveluntarjoajalta.

Kumpaa kohtaa Länsi-Pohjan tapauksessa sitten pitäisi noudattaa? Keistinen myöntää, että tilanne on juridiselta kannalta mielenkiintoinen. Lainsäädännön tulkintaa ei tältä osin ole selvitetty hallinto-oikeuksissa.

– Kansanterveyslaki on vuodelta 1972 ja erikoissairaanhoitolaki 1980-luvulta. Lainsäätäjä ei silloin ole osannut kuvitellakaan, että tällaisia hybriditapauksia olisi olemassa, Keistinen sanoo.

Tähän mennessä sosiaali- ja terveysministeriö ei ole evännyt yhtään siltä haettua poikkeuslupaa, jota on haettu synnytysten jatkamiseen siitä huolimatta, että niiden määrä alittaa päivystysasetuksen säätämän tuhannen synnytyksen rajan.

Yhtenä esimerkkinä voi pitää Oulaskankaan sairaalaa, jonka synnytysten piti loppua jo 2014. Sairaanhoitopiiri riitautti päätöksen, eivätkä aluehallintovirasto tai oikeusasteet ole vaatineet synnytysten välitöntä lopettamista – siitä huolimatta, että päätöksen perusteena oli muun muassa hoidon laatupuutteita.

Länsi-Pohjan keskussairaalan kohdalla laadussa ei ole ollut moittimista. Korkein hallinto-oikeus on antanut päätöksensä Oulaskankaan asiassa, mutta synnytyksille se antoi armonaikaa tämän vuoden loppuun asti.

Palvelusopimusta ei voi rukata yksipuolisesti

Yhteisyrityksen, eli Mehiläinen Länsi-Pohja Oy:n kannalta keskeistä synnytysasiassa on kuntien ja Mehiläisen solmima palvelusopimus. Se ei ainoastaan mahdollista, vaan velvoittaa yhteisyritystä hoitamaan synnytykset.

Mehiläinen on korostanut julkisuudessa sitä, että lainsäädännöllä ei voida takautuvasti muuttaa Meri-Lapissa tehtyä kilpailutusta ja sen lopputulosta laittomaksi. Palvelusopimusta tehtäessä Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirillä oli voimassaoleva poikkeuslupa synnytysten jatkamiseen. Mehiläinen katsoo tässä toimitun voimassaolevan lain ja siihen annettujen poikkeusten mukaisesti.

Palvelusopimus on laadittu niin, että kumpikaan sopijaosapuoli ei voi sitä yksipuolisesti muuttaa. Sairaanhoitopiiri tai tulevaisuudessa palvelujen järjestäjänä toimiva maakunta ei siis voi omin nokkineen päättää, että Kemissä ei enää synnytetä.