Remu Aaltonen päätti todistaa, ettei musiikin tekeminen ole studiosta kiinni – Hurriganes levytti klassikkoalbuminsa alkeellisessa kellaristudiossa

Hurriganes levytti Hot Wheels -albuminsa legendaarisessa lahtelaisessa Microvox-studiossa. Kerrostalon kellarin ahtaissa tiloissa äänitettiin suuri osa 1970-luvun suomalaista kevyen musiikin historiaa.

musiikkiteollisuus
Remu Aaltonen.
Muusikko Remu Aaltonen kävi paljastamassa Microvoxin muistolaatan Lahdessa.

Lahtelainen Microvox-studio oli kulta-aikanaan hämmentävä ilmiö. Keskustassa sijainneen kerrostalon ahtaassa kellarissa äänitettiin 1970-luvulla menestyslevyjä Suomen suosituimmille artisteille.

Microvoxin asiakkaisiin kuuluivat Eppu Normaali, Juice, Dave Lindholm, Hassisen Kone, Pelle Miljoona, Sleepy Sleepers, Teddy and the Tigers, Juha Vainio ja Jukka Kuoppamäki.

Kaikki luottivat studiovelho Pekka Nurmikallion taitoon loihtia hienoja äänitteitä alkeellisella kalustolla, jonka tärkeimmät osat olivat itsetehty äänipöytä ja kaksi tavallista kelanauhuria.

Näin myös Hurriganes, joka tuli Lahteen äänittämään Hot Wheels -albumiaan vuonna 1976. Hurriganes oli tuolloin Suomen suosituin bändi, joka oli tehnyt kaksi edellistä levyään Tukholmassa, hienossa ja kalliissa Marcus Music -studiossa.

Microvoxiin tultiin etsimään rouheampaa ja aidompaa rock-soundia, muistelee Remu Aaltonen studion muistolaatan paljastamistilaisuudessa Lahdessa torstaina.

– Jos ihmiset luulee studion vaikuttavan siihen, että tehdään hyviä levyjä ulkomaan elävien kanssa. Me uskottiin siihen, että meidän musassa on voimaa ja niin siinä olikin.

Microvoxin karut ja pienet tilat tekivät vaikutuksen Hurriganes-päällikköön.

– Ajattelin, että nyt me tullaan niin hirveään paikkaan, ettei erkkikään uskalla lähteä tonne äänittämään levyä. Sanoin kundeille, että nyt rapataan täysillä! Kun leikkiin on lähdetty, niin se viedään loppuun asti, painottaa Remu Aaltonen.

Musiikkistudio.
Pekka Nurmikalliota on kuvailtu erikoiseksi persoonaksi ja työnarkomaaniksi. Takana yksi Nurmikallion oppipojista, Jorma "Hämis" Hämäläinen.Jorma Hämäläinen

Mies oli oikeassa, sillä Hot Wheels myi lyhyessä ajassa timanttilevyyn oikeuttavat 50 000 kappaletta. Myös samaan aikaan tehty Hot Wheels -elokuva oli menestys.

– Mä olen ylpeä, että on saatu olla täällä studiossa. Sen jälkeenhän täällä oli tietysti kaikki muutkin.

Microvox mursi Helsingin studiomonopolin

Microvox oli pitkään ainoa Helsingin ulkopuolinen studio, jossa tehtiin julkaisukelpoisia äänitteitä. Tämä oli merkittävää 1970-luvun alun Suomessa.

– Musiikkiteollisuus ja kaikki siihen liittyvä olivat vahvasti keskittyneet Helsinkiin, jossa sijaitsivat studiot ja levy-yhtiöt, selvittää Yleisradion populaarikulttuuriin erikoistunut toimittaja Pekka Laine.

Microvox osui aikaan, jolloin musiikkiteollisuus alkoi muuttua. Suomalaiset laulaja-lauluntekijät, kuten Hector, Juice ja Dave Lindholm nousivat pinnalle ja käännösiskelmien valta-asema alkoi horjua.

Samaan aikaan perustetut uudet levy-yhtiöt, kuten Love Records, Poko Records ja Jukka Kuoppamäen vetämä Satsanga tarvitsivat perinteisempiä, isoja studioita halvempaa vaihtoehtoa ja Microvoxiin alkoi virrata asiakkaita.

– Eikä suinkaan pelkkää rockia, vaan myös iskelmää, kansanmusiikkia, joikuja ja esimerkiksi paikallisten bändien demonauhoja, luettelee Microvoxin historiaa tutkinut muusikko Jukka Nousiainen.

Lahdessa äänitettiin 15 kultalevyä ja yksi timanttilevy aikana, jolloin kultalevyä varten piti myydä 25 000 äänitettä.

– Pekka Nurmikallio oli selvästi tietoinen haastajan asemastaan ja nautti siitä. Asenne oli vähän sellainen, että ne siellä pääkaupunkiseudulla luulevat tietävänsä kaiken, naureskelee Nurmikalliota aikanaan haastatellut toimittaja Pekka Laine.

Musiikkistudio.
Microvoxin studio oli karu, ahdas ja matala.Jorma Hämäläinen

Myös iskelmä ja punk kuuluivat Microvoxiin

Studion omistaja ei halunnut profiloitua minkään tietyn tyylisuunnan tekijäksi, vaan Pekka Nurmikalliolle kelpasivat kaikki artistit. Kotimaisen iskelmän tulkitsijat tarvitsivat myös Helsingin studioita edullisempaa äänityspaikkaa. Niinpä esimerkiksi Jukka Kuoppamäki oli Lahdessa usein nähty vieras.

Katri-Helena, Esko Rahkonen, Mikko Alatalo, Jarno Sarjanen, Helka Hynninen ja Acre Kari äänittivät myös Microvoxissa.

– Nurmikallio oli valmis ihan mihin vain ja sanoi, että tuokaa vaikka norsu tänne pihalle, niin kyllä minä senkin mikitän, naurahtaa Jukka Nousiainen.

Musiikillisen skaalan laajuudesta kertoo sekin, että Microvoxissa tehtiin myös Ilpo Saastamoisen jazzlevy, Jorma Kääriäisen ensilevy Freddie Falcon -nimellä, Nils-Aslak Valkeapään joikuja sekä Seppo Hovin Hammond-levy.

Oma lukunsa oli suomalainen punk, jota myös äänitettiin Lahdessa. Pelle Miljoona ja Eppu Normaali äänittivät siellä ensimmäiset levynsä ja perässä seurasivat muun muassa Loose Prick, Andy McCoyn Briard ja Kollaa Kestää.

Paikalliset bändit kävivät tekemässä demonauhoja aina, kun studiossa oli tilaa. Ja Pekka Nurmikallion äiti, Bertta tarjosi studion asiakkaille pullakahvit.

Pahojen poikien lauluja tehtiin yötä myöten

Yksi osa Microvox-legendaa on Juha Vainion Pahojen poikien laulujen äänittäminen. Vainio oli itse mukana äänityksessä ja huumori kukki myös studiossa.

Moni on arvuutellut laulajien henkilöllisyyttä ja esittäjiksi on luultu vaikka ketä. Muistolaatan paljastamistilaisuuteen tulleet lahtelaiset muusikot suostuivat vihdoin paljastamaan oman osuutensa.

– Minä tunnustan! Kyllä niitä tuli laulettua ja hauskaa oli, nauraa pitkän uran tehnyt kitaristi-laulaja-lauluntekijä Raimo Hast.

Myös paikalle saapunut laulaja Pirjo Lehti tunnustautui Pahojen poikien laulujen laulajaksi.

– Olihan siellä tietysti muitakin, kuten Hilkka Ylämäki ja tietysti Junnu itse, muistelee Hast.

Paikallaolijat kertoivat äänityssessioiden olleen hauskoja tilaisuuksia, joissa Vainion kädenjälki näkyi ja kuului vahvasti. Studion wc:stä saattoi kuulua kesken soiton, että hidastakaa tempoa, täältä tulee vielä yksi säkeistö.

Laatan paljastus.
Jorma Hämäläinen saapui muiden Nurmikallion ystävien tavoin muistolaatan paljastamistilaisuuteen.Mikko Tuomioski / Yle

Itseoppinut äänittäjä tee-se-itse -tiloissa

Pekka Nurmikallio tunnettiin Lahden seudulla tanssimuusikkona, joka johti omaa orkesteriaan. Vuonna 1968 hän avasi oman äänitysstudion kerrostalon kellariin, Vesijärvenkatu 36:ssa.

Studiotila oli pieni ja ankea 40 neliön varasto, jossa huonekorkeus oli vain 181 cm. Rumpukoppina oli roskakuilu, josta oli kamerayhteys studioon.

Äänityslaitteet olivat jo 1960-luvun lopun näkökulmasta katsoen vanhanaikaiset ja alkeelliset. Nurmikallio oli saanut jostain ostettua kaksi Revox-merkkistä kelanauhuria ja äänipöytä oli Yleisradion Lahden toimituksen studioesimies Osmo Monosen rakentama.

Kaikulaitteina oli niinikään Monosen rakentama jousikaiku sekä kolmas kelanauhuri, jota käytettiin nauhakaikuna.

– Tämän alan koulutusta ei siihen aikaan ollut saatavilla. Pekka oli täysin itseoppinut, muistelee Jorma Hämäläinen, yksi Nurmikallion apulaisista.

Nurmikallion äänitysmenetelmä oli yksinkertainen: nauhoitettua ääntä siirrettiin nauhurista toiseen ja samalla äänitettiin uutta ääntä vapaana olevalle raidalle, jolloin voitiin tehdä teoriassa rajaton määrä päällekkäisäänityksiä.

Käytännössä tällainen äänitystapa vaati tarkkaa suunnittelua, jotta lopputuloksesta tuli halutunlainen. Mikäli soitossa tai laulussa tapahtui virhe, piti nauhoitus aloittaa alusta. Ääntä ei voinut korjata jälkeenpäin, kuten nykyään.

1980-luku toi uudet tuulet

Microvox toimi samoissa tiloissa 1968–1982. Äänitysteknologian halpeneminen ja koventunut kilpailu koituivat Microvoxin kohtaloksi.

1970-luvun lopulla markkinoille alkoi tulla huippukalliita ammattilaislaitteita edullisempia tuotteita, joiden myötä moniraitanauhoittaminen tuli tavallisten kuluttajien ulottuville. Nurmikallio jatkoi kuitenkin sinnikkäästi vanhalla kalustolla.

Pieniä studioita alkoi nousta eri puolille Suomea ja tekniikan kelkasta pudonnut Microvox alkoi hiipua. Pekka Nurmikallio ryhtyi uudelle uralle video- ja mainoskuvaajaksi.

– Nurmikalliolla oli muitakin mielenkiintoisia ideoita ja visioita. Hän yritti esimerkiksi perustaa paikallisradiota ennen kuin varsinainen radiomullistus alkoi, kertoo Microvoxin historiaa tutkinut Jukka Nousiainen.

Pekka Nurmikallio kuoli vaikean sairauden murtamana 65-vuotiaana, tammikuussa 2008.

Kasetti.
Projekti 1 oli yhteistyöprojekti, jossa lahtelaiset nuorisobändit pääsivät Microvoxille tekemään demonauhoja ja niistä parhaat päätyivät kasetille.Janne Ahjopalo / Yle

Pekka Nurmikallio oli Microvoxin sielu

Nurmikallion elämäntyön kunniaksi Vesijärvenkatu 36:n seinään kiinnitettiin torstaina muistolaatta kiinteistön omistajan, Lahden Talot Oy:n aloitteesta.

Muistolaatan paljastustilaisuuteen kokoontui Nurmikallion ystäviä ja entisiä apulaisia, joista suurin osa on päätynyt musiikin ja äänityksen pariin studiovelholta saadun opin avulla.

– Pekalta saatu oppi ja tieto ovat se kivijalka, jolla minä olen tehnyt alan töitä koko elämäni. Pekan vaikutus tuntuu joka päivä ihan kaikessa. Alkaen siitä, miten tullaan ihmisten kanssa toimeen, vakuuttaa Jorma Hämäläinen.

Äänitys-ja äänentoistotöitä muun muassa MTV:n studiossa tehnyt Hämäläinen muistelee lämmöllä sitä, miten Nurmikallio malttoi neuvoa ja auttaa, oli asiakkaana sitten tunnetumpi nimi tai paikallinen nuorisobändi.

– Pekka neuvoi tärkeissä perusasioissa, kuten mikkien sijoittelussa ja opetti myös työntekoa, muistelee puolestaan lahtelainen Pekka Pöyhönen, joka teki Microvox-pestin jälkeen pitkän uran tv- ja radiomainostuotannoissa.