Kuolemanpelon työstäminen on tärkeä osa parantumattomasti sairaan hoitoa – Asiantuntija: tulisi alkaa kauan ennen saattohoitoa

Iäkäs kuolemansairas pelkää kärsimystä, kipua ja heitteillejättöä. Nuorta huolestuttaa toisista riippuvaiseksi tuleminen.

saattohoito
hoitaja pitää vanhuksen käsiä kädessään
AOP

Kovat kivut, yksinäisyys, keskeneräinen remontti ja läheisten jaksaminen. Millainen on oman lapsen tulevaisuus, kun ei sitä itse pääse näkemään? Parantumattomasti sairaan rintaa painavat raskaat huolet.

Sen vuoksi kuolemaa edeltävä hoito on pitkälti lähdön suunnittelua ja kuolemanpelon työstämistä, sanoo palliatiivisen hoidon eli oireita lievittävän hoidon johtava asiantuntija Tiina Saarto.

Lääketieteellinen hoito ja kivunlievitys ovat olennainen osa parantamattomasti sairaan hoitoa, mutta psyykkinen tuki on hoidon keskiössä. Tavoitteena on mahdollisimman hyvän elämänlaadun turvaaminen viimeisiin hetkiin asti.

– Oireita lievittävä hoito on elämän loppuvaiheeseen varautumista, jolla hälvennetään elämän päättymisen pelottavuutta. Kuoleman lähestymisestä voidaan puhua turvallisessa ympäristössä, jotta hoitohenkilökunta tietää, mitä potilas ja hänen läheisensä toivovat viimeisinä hetkinä tehtävän, sanoo Saarto.

Tiina Saarto seisoo Siilaisen sairaalan sisäänkäynnin edessä.
Palliatiivisen hoidon johtava suomalainen asiantuntija Tiina Saarto sanoo, että kaikkialla Suomessa ei ole vielä riittävästi laadukasta hoitoa kuolemansairaille. Vuoden alussa avattua Siilaisen hoitokeskusta hän kehuu yhdeksi maan parhaista.Annika Martikainen / Yle

Saarron mukaan psyykkisen tuen tulisi alkaa jo kauan ennen saattohoitoa. Oireita lievittävässä hoidossa nimittäin saattohoito on vasta se ihan viimeinen aika ennen kuolemaa: saattohoidossa on kyse päivistä tai viikoista. Potilas tarvitsee pelkoihinsa ja murheisiinsa apua jo paljon aiemmin.

– Oireita lievittävän hoidon tulisi alkaa jo varhaisessa vaiheessa silloin, kun varsinaisen sairauden hoito ei enää lievitä oireita. Yleensä se tarkoittaa viimeistä elinvuotta, sanoo Saarto.

– Hoidon tarkoituksena ei ole jouduttaa eikä hidastaa kuolemaa.

Saarto on ainoa palliatiivisen lääketieteen professori Suomessa ja vetänyt sosiaali- ja terveysministeriön palliatiivisen hoidon suosituksen laatinutta työryhmää.

Vanha pelkää kärsimystä, nuori tekemättömiä asioita

Saarron mukaan eri sukupolvilla on erilaisia pelkoja kuolemaan liittyen: Vanhat pelkäävät kärsimystä, kipua ja heitteillejättöä. He ovat ehkä seuranneet vierestä vaikeita kuolemantapauksia.

Nuoria huolettavat itsemääräämisoikeuden menettäminen, toisista riippuvaiseksi tuleminen ja elämän merkityksen menettäminen. Heille kuolemaan johtava sairaus on isompi henkinen isku.

Kuolemaan liittyvä pelko ja ahdistus näkyy potilaissa levottomuutena ja painajaisunina, sanoo Joensuun palliatiivisella vuodeosastolla työskentelevä sairaanhoitaja Marianne Pelo. Läheisyyden kaipuu on läsnä.

– Kun menee hoitamaan potilasta ja auttamaan arkisissa asioissa, usein huomaakin istuvansa vuoteen reunalla juttelemassa. Toisilla kuolemanpelko purkautuu tarpeena puhua huolet pois, sanoo Pelo.

Sairaanhoitaja Marianne Pelo seisoo sairaalan käytävällä.
Sairaanhoitaja Marianne Pelon mukaan hoitosuhteet palliatiivisella vuodeosastolla muodostuvat usein tiiviiksi ja sinunkaupat tehdään pian.Annika Martikainen / Yle

Lääkkeenä keskustelu ja kuoleman suunnittelu

Kuunteleminen ja keskustelu on usein paras lääke pelkoon. Vaikka psykiatrista tai hengellistä apua olisi tarjolla, sairaanhoitaja Marianne Pelon mukaan hyvin monelle vuodeosaston potilaalle tutun sairaanhoitajan kanssa juttelu riittää. Keskusteluun ja sydämen purkamiseen on kehitetty apuvälineitä, kuten korttipelejä, joissa on keskustelunavauksia erilaisista elämän tärkeistä asioista.

Toinen tärkeä pelonlievittäjä on hoitosuunnitelman tekeminen yhdessä potilaan ja omaisten kanssa. Haluaako potilas kuolla kotona vai hoivapaikassa? Siirretäänkö potilas sairaalaan, jos kuume nousee? Annetaanko elvytystä?

– Hoitosuunnitelmalla varaudutaan niihin tilanteisiin, joissa potilas ei itse pysty ilmaisemaan tahtoaan. Näin tiedetään potilaan toiveet ja niitä kunnioitetaan, sanoo Saarto.

Sairaanhoitaja avaa oven palliatiivisen keskuksen saunaan.
Sauna on edelleen lämmin aamuisten saunojien jäljiltä. Siilaisen upouudella palliatiivisen hoidon vuodeosastolla on haluttu panostaa potilaiden viihtymiseen. Sauna on se ykkösjuttu monelle, sanoo sairaanhoitaja Anne-Marie Tanskanen.Annika Martikainen / Yle

Suuri osa parantumattomasti sairaista haluaa olla kotona loppuun asti. Kaikille se ei ole aina kuitenkaan mahdollista.

– Kotisaattohoito vaatii omaisilta erittäin paljon jaksamista, eikä heillä aina ole edes mahdollista olla sairaan ihmisen rinnalla vuorokauden ympäri, sanoo apulaisylilääkäri Leena Surakka Siilaisen palliatiivisen hoidon keskuksesta.

Elämän keskeneräiset asiat aiheuttavat huolia kuolemansairaalle. Siksi palliatiiviseen hoitoon kuuluu myös käytännön asioissa auttaminen. Yksi murehtii omaisuuden jakamista ja toinen haluaa ohjeistaa jälkikasvua keskeneräisen remontin viemisessä loppuun. Kolmannen iäkäs puoliso jää yksin kotiin, minkä vuoksi taloon pitää asentaa tukikahvoja.

– Yritämme auttaa mahdollisimman pitkälle, että jokainen murhe saataisiin purettua pois, sanoo Pelo.

On raskaampaa olla läheinen kuin kuoleva

Parantumattomasti sairas taipuu tuulessa, kunnes kaatuu. Mutta omaiset jäävät tänne surunsa kanssa.

Potilas joutuukin usein lohduttajan rooliin, kun läheiset surevat tulevaa menetystä.

Kolme sairaanhoitajaa seisoo sairaalan käytävällä.
Sairaanhoitaja Marianne Pelon (kesk.) mukaan tutun potilaan kuolema koskettaa, mutta hyvässä työporukassa saa puhuttua omat murheensa pois.Annika Martikainen / Yle

– Potilaiden kanssa olemme monesti siitä puhuneet, että usein on raskaampaa olla läheinen kuin kuoleva. Kuoleva on enemmän tai vähemmän sinut oman lähtönsä kanssa. Kroppa väsyy, ja valmius luopua elämästä tulee luonnostaan, sanoo Saarto.

Kuolevan vieressä on puolestaan vaikea olla – varsinkin, jos läheinen kokee, ettei hän voi auttaa ollenkaan. Siksi Saarron mukaan on tärkeää ottaa hoidon loppuvaiheessa omaiset kiinteästi mukaan ja antaa myös heille keskustelutukea.

Hoito ei ole tasa-arvoista Suomessa

Tutkimukset osoittavat, että palliatiivisen hoidon piirissä olevat potilaat joutuvat harvemmin päivystykseen tai keskussairaalan vuodeosastolle kuin ne, joille palliatiivista hoitoa ei ole järjestetty.

Siilaisen palliatiivisen hoidon keskus on yksi valtakunnallisesti ensimmäisiä, joka täyttää sosiaali- ja terveysministeriön vuoden 2017 lopulla julkaisemat suositukset saatto- ja palliatiivisen hoidon järjestämisestä. Saarron mukaan kaikkialla Suomessa tilanne ei ole yhtä hyvä.

– Palliatiivinen hoito ei ole vielä tasa-arvoista Suomessa, sanoo Saarto.

Mitä sanoo Suomen johtava palliatiivisen hoidon asiantuntija, olisiko eutanasia luonnollinen jatke palliatiiviselle hoidolle?

– Ei minun mielestäni. Kuolema on luonnollista, eutanasia ei. Toivon, että me saamme palliatiivisen saattohoidon niin hyvälle mallille, että pelko kuolemasta ja elämän loppuvaiheesta hälvenisi ja sitä kautta potilaan toive eutanasiasta hälvenisi. Eutanasian tarve perustuu hyvin pitkälti pelkoon, sanoo Saarto.