Runoja ei enää mumista paperista lukien – nykyään esityksiä hiotaan ja harjoitellaan

Runojen esittäminen on muuttunut monitaiteelliseksi performanssiksi. Annikin runofestivaalilla Tampereella esiintyi kotimaisia ja ulkomaisia runoilijoita.

Annikin runofestivaali
Annikin Runofestivaali.
Runonlausunta ei ole enää paperinmakuista muminaa. Nykyään runoihin liitetään ääntä ja taidetta

Annikin puutalokorttelin idylliselle sisäpihalle on sulloutunut satapäinen yleisö, joka kuuntelee keskittyneesti tamperelaisen Mari Laaksosen runoesitystä. Sanat rytmittyvät avaruudelliseen äänimaisemaan. Laaksosen esiintyminen on vähäeleistä, joten sanat saavat paljon tilaa. Laaksonen on esittänyt runoja yli kymmenen vuotta ja hän on hyvillään pannut merkille lavarunouden nousun.

– Yleisömäärät eri tilaisuuksissa ovat kasvaneet huimasti. Ulkomailla spoken word on ollut iso juttu jo pitkään. Mukava, että se on saanut myös Suomessa jalansijaa.

Mari Laaksonen
Mari Laaksonen on äänirunoilija. Hän esiintyi Annikin runofestivaalilla.Jouni Immonen/Yle

Laaksonen on julkaissut pari runokirjaa, mutta esityksiä varten tekstit on kirjoitettava eri tavoin.

– Täytyy olla tarkkana, että pystyy luontevasti esittämään asiansa. Kirjoitan äänirunot siten, että tarkoitan jokaista sanaa. Siten pystyn olemaan läsnä koko esityksen ajan.

Runoesityksissä on nykyään mukana monenlaisia elementtejä musiikista kuvataiteisiin. Enää ei riitä, että mumisee runonsa paperista lukien.

– Runous on mennyt koko ajan esityksellisempään suuntaan. Mukaan on tullut ihmisiä eri aloilta.

Esityksiä täytyy harjoitella paljon. Ulkoaopettelun lisäksi on mietittävä rytmit, melodiat, liikkeet ja katseen suunta. Laaksoselta kuluu pari kuukautta uuden esityksen koostamiseen.

– Teen vuodessa yleensä yhden tai kaksi uutta esitystä.

Runoilijat mielletään usein hiljaisiksi hissukoiksi, joilla ei ole luontaista paloa esiintymiseen. Mari Laaksonen ei enää nykyään jännitä esiintymisiä. Hän on oppinut jopa nauttimaan niistä.

– Alkuaikoina jännitin kovasti. Se oli aika raskasta, kun aloin jännittämään jo monta päivää ennen esitystä. Nykyään esiintyminen on helppoa ja ajoittain hauskaa.

Sokkopiirtämistä runon rytmissä

Virolaisen runoilijakonkarin Jaan Malinin ääni kantautuu puutalokorttelin jokaiseen nurkkaan. Hän ulisee, laulaa ja taipuu välillä kaksin kerroin eläytyessään runoihinsa. Rinnalla seisoo silmät ummessa runoilija, taiteilija Timo Salo, joka piirtää hiilellä paperille kasvoja, koukeroita, milloin mitäkin.

Kaksikko esiintyy ensimmäistä kertaa yhdessä, joten lopputulos oli yllätys kummallekin.

– Täytyykin katsoa, mitä Timo piirsi esityksen aikana. Keskityin niin omaan esittämiseen, etten pystynyt seuramaan kuvien syntymistä tarkasti.

Piirroksia syntyi lähes parikymmentä.

– Jaanin esitys antoi tosi paljon virikkeitä, vaikka en kaikkea ymmärtänytkään. Esitys oli niin vauhdikas, että minulle jäi tunne, etten pysynyt ihan perässä.

Virolainen Jaan Malin ja suomalainen Timo Salo kohtasivat viime syksynä Turussa runotapahtumassa.

– Näin Timon piirtävän siellä ja minulla heräsi heti kiinnostus yhteistyöhön, kertoo Malin.

Salon hiilipiirustukset syntyvät runon rytmiä ja intensiteettiä mukaillen. Käsi kulkee paperilla summanmutikassa.

– En tiedä, mitä paperille tulee. Annan vain mennä. Usein lähden liikkeelle kuitenkin kasvoista, koska se on tunnistettava muoto.

Annikin runofestivaali järjestettiin tänä vuonna viidettätoista kertaa.

Jaan Malin
Miten piirtäisit runon? Sokkopiirtäjä kuvittaa runoesityksiä Annikin runofestivaalilla.