Perinteisten häätapojen arvostelu tasa-arvoa loukkaavina kimmastutti papit – myös kirkkohäät voivat olla modernit ja vaikka omenapuun alla

Kaksi tutkijaa arvosteli perinteisiä häätapoja niin kirkollisessa vihkimisessä kuin hääjuhlassa tasa-arvon vastaisina. Tämä sai papit muistuttamaan, että kirkollinenkin vihkiminen voi olla moderni.

Kirkkohäät
Tuore hääpari käsikädessä.
Vain miehen ja naisen välinen. Evankelisluterilainen kirkko ei ala vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja toukokuussa tehdyn linjauksen mukaan.Christine Olsson / EPA

Ylen haastattelemat tutkijat Susanna Paasonen ja Marjut Jyrkinen arvostelivat osaa luterilaisten omaksumista hääperinteistä vanhanaikaisina ja tasa-arvon kannalta arveluttavina.

Perinteitä on niin kirkollisessa vihkimisessä kuin hääjuhlissa. Esimerkkeinä tavoista olivat isän toteuttama tyttären saattelu alttarille, miesten tekemä morsiamen ryöstö ja naisen sukkanauhan heittäminen miehille. Lisäksi tutkijat ottivat esille tavan, jossa nainen vaihtaa itselleen miehensä sukunimen.

Vihkiparit noudattavat perinteitä enemmän ja toiset vähemmän. Esimerkkinä jutussa oli lahtelainen pariskunta, joka meni naimisiin pienimuotoisesti maistraatissa ilman sen suurempia juhlallisuuksia. Maistraatin jälkeen Elina Vepsäläisen ja Caj Palménin siunasi pappi heidän lapsensa kastetilaisuudessa. Palmén vitsaili siviilivihkimisen lomassa, että "Kukaan ei saarnannut kolmea tuntia".

Juttu herätti teologit, joiden mielestä kirkollinenkin vihkiminen elää ajassa.

Papit vierastavat kansankielistä sanaa kirkkohäät, koska heidän mielestään termi sotkee varsinaisen vihkimisen ja maallisen hääjuhlan keskenään.

Parvekkeella, meren rannalla tai tunturissa

Kirkon viestinnän mukaan peruskirkkohäät voi hyvin pitää ilman mitään erikoisuuksia.

– On vain olennainen: halutut ihmiset tulevat paikalle, pari kävelee alttarille ja sitten on esimerkiksi kanttorin laulu. Tämän jälkeen porukka menee vaikka yhdessä syömään. Eli on vain vihkiminen, kirjoittaa Kirkkohallituksen viestintäpäällikkö Eeva-Kaisa Heikura sähköpostissaan.

Yksityisiä, pieniä kirkollisia vihkimisiä voidaan toteuttaa Heikuran mukaan monenlaisissa paikoissa.

– Kappelissa, olohuoneessa, seurakuntatalossa, eri laitosten hiljaisissa huoneissa, parvekkeella, meren rannalla, suorassa radiolähetyksessä, grillijuhlien yhteydessä, takapihalla, Suomenlinnan muurien suojassa, tunturissa, kallion reunalla, riippusillalla, nuotion ääressä, festareilla, omenapuun alla ja purjelaivan kannella.

Myös siviilivihkiminen voidaan toteuttaa mielikuvituksellisissa paikoissa, eikä vain maistraatin tiloissa.

Vaikka kastetilaisuuden yhteyteen

Kirkollinen vihkiminen voidaan järjestää pitkän tai lyhyen kaavan mukaan. Se pystytään yhdistämään yllätyksenä tai ilman yllätyksiä kastejuhlaan, syntymäpäiviin, valmistujaisiin, pihajuhliin, tupaantuliaisiin, kodin siunaamiseen ja konfirmaatioon.

– Seurakunnilla on myös tarjolla vihkipaikaksi kauniita, pieniä kappeleita, jos haluaa pienen tilan eikä isoa kirkkoa. Mutta ajatus siitä, että saa vaikkapa Temppeliaukion kirkon tai Turun tuomiokirkon keskellä viikkoa hetkeksi itselleen ja hänelle jota rakastaa, voi kiehtoa avioon aikovia, miettii Heikura.

Kaikille kirkon tarjoamat erilaiset vihkipaikat eivät kuitenkaan ole suunnattu. Evankelisluterilainen kirkko ei ala vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja toukokuussa tehdyn linjauksen mukaan.