Ilmastonmuutos ja pesimäpaikkojen puute koettelevat pölyttäjähyönteisiä – "Jos kannat alkavat laskea, ollaan hätää kärsimässä"

Harvinaisen kuuman kevään vuoksi mustikka kukki normaalia aiemmin. Jos pölyttäjiä ei ollut liikkeellä riittävästi, marjasato voi kärsiä.

mustikka
Kimalainen omenapuun kukalla.
Pölyttäjät eivät ehdi pölyttää marjoja jos ne kukkivat liian aikaisin.Jari Vesa / Yle

Kun halutaan tietää tulevan marjasadon ennuste, täytyy katse kohottaa ilmaan ja kiinnittää huomio hyönteisiin. Suurin osa metsien marjoista on nimittäin riippuvaisia pölyttäjähyönteisistä. Pölyttäjiä ovat muun muassa kimalaiset ja mehiläiset.

Metsiin tarvitaan 700 kimalaista neliökilometrille, jotta mustikkasato saadaan pölytettyä. Aikaisempina vuosina määrä on täyttynyt, mutta tänä keväänä helteet ovat saattaneet vaikuttaa kimalaiskantaan.

– Tänä keväänä mietitytti, miten kimalaisille on käynyt, kun oli kova helleaalto heti pajun kukintojen jälkeen. Samassa hetkessä ei ollut muitakaan kukkia, joita kimalaiset olisivat voineet käyttää ravinnokseen, arvioi Kainuun ely-keskuksen hyönteistutkija Reima Leinonen.

Mustikka.
Talvi oli otollinen pölyttäjille, sillä lunta riitti ja maa suli aikaisin.Jaana Polamo / Yle

Koska mustikka kukki normaalia aiemmin kuuman kevään seurauksena, pölyttäjiä ei välttämättä ole ollut liikkeellä riittävästi.

– Siellä oli siihen aikaan lennossa vain kuningattaret, mikä tarkoittaa sitä, että pölytysvoimaa oli todella vähän verrattuna normaaliin kevääseen, Leinonen kertoo.

Erikoistutkija Rainer Peltola Luonnonvarakeskuksesta ei kuitenkaan ole tilanteesta huolissaan.

– Kuuma loppukevät ja alkukesä on pölyttäjille vain hyvä asia, sillä ne ovat silloin aktiivisia. Sellainen maltillinen 15–20 astetta ja pilvipouta ovat parhaat olosuhteet pölyttäjille.

Liian aikaisin alkava kesä sekoittaa pölytysrytmin

Reima Leinosen mukaan kimalaiset ja muut pölyttäjähyönteiset ovat vaarassa jos ilmastonmuutoksen myötä luonnon fenologinen rytmi nopeutuu eli kukat kukkivat liian nopeasti. Silloin erityisesti lajit, jotka käyvät tietyllä kukalla keräämässä mettä, eivät ehdi kerätä tarpeeksi siitepölyä ja mettä jälkikasvulle, jolloin niiden kanta alkaa laskea.

–Jos kannat alkavat laskea, ollaan hätää kärsimässä, koska pölytysvoimaa ei välttämättä riitä metsämarjoille, Leinonen kertoo.

Mehiläinen kerää siitepölyä kukasta.
Pölyttäjät eivät ehdi pölyttää marjoja jos ne kukkivat liian aikaisin.Anna Sirén / Yle

Pölyttäjät ovat ahtaalla myös silloin, jos kukkimisjakso lyhenee. Tällöin esimerkiksi kimalaiskuningattaret alkavat talvehtia liian aikaisin, jolloin ne voivat menehtyä ollessaan liian kauan ilman ravintoa. Leinosen mukaan jokainen kuollut kuningatar vastaa yhden kokonaisen pesän häviämistä.

Myös Rainer Peltolan mukaan ilmastonmuutos on syytä ottaa vakavasti, vaikka välitöntä vaaraa ei ole.

– Ilmastonmuutos tuo mukanaan epävarmuutta siitä, osuuko pölyttäjien määrä ja marjojen kukinta samaan ajankohtaan keväisin.

Pölyttäjät voivat kuitenkin ajan kuluessa tottua muuttuneisiin vuodenaikoihin.

– Kyllähän evoluutio on tällaiset asiat tähän mennessä hoitanut, mutta sopeutumiseen menee aikaa, Peltola selittää.

Pölyttäjät pulassa pesimäpulan vuoksi

Viime vuosina Keski-Euroopassa pölyttäjähyönteisillä on ollut vaikeat ajat. Tilanne alkaa olla kriittinen pölyttäjiä tuhoavien torjunta-aineiden vuoksi. Euroopan unioni kielsi tänä keväänä torjunta-aine neonikotinoidin käytön ulkoviljelyssä, sillä se saattaa vahingoittaa mehiläisiä.

Myös osalla pölyttävistä myrkkypistiäisistä on pesimäpula. Pesimäpaikkoja on vähemmän kuin ennen, sillä tietyt puurakenteet ovat hävinneet. Vaikka Suomessa tilanne ei ole yhtä haastava, asiantuntijoiden mukaan merkkejä kantojen laskemisesta kuitenkin on.

– Kyllä meilläkin tietyt lajit Etelä-Suomessa ovat huomattavasti uhanalaisempia kuin aiemmin ja osalla se on juurikin pesimäpaikasta kiinni, kertoo hyönteistutkija Reima Leinonen.

Samalla lailla, kun oli miljoona linnunpönttöä -projekti, voisi tehdä miljoona ötökkäpönttöä -hankkeen.

Reima Leinonen

Pesäpulaa on yritetty paikata keinopesillä, joita ovat esimerkiksi puuhun poratut reiät ja luonnonkorret.

– Samalla lailla kuin oli miljoona linnunpönttöä -projekti, voitaisiin tehdä miljoona ötökkäpönttöä -hanke, Leinonen ehdottaa.

Hyönteispyydys on ripustettu puuhun.
Pölyttäjien elinympäristöstä on pidettävä huolta.Tiia Korhonen / Yle

Myös erikoistutkija Rainer Peltola korostaa, että pölyttäjien pesimäpaikkoja on vaalittava.

– Vaikka tilanne ei ole yhtä paha kuin Keski-Euroopassa, täytyy olla tarkkana. Pölyttäjien elinympäristöä olisi tärkeää vaalia. Esimerkiksi erakkomehiläinen on hyvin riippuvainen lahopuusta, joten onneksi on annettu ohjeistuksia, että sitä pitää jättää metsiin.

Pölytettäviä kukkia piisaa metsissä

Rainer Peltolan mukaan mustikan kukkia on ollut tänä vuonna runsaasti sekä pohjoisessa että eteläisessä Suomessa. Raakilehavaintoja ei kuitenkaan ole vielä tarpeeksi, jotta satoa voitaisiin varmuudella ennustaa. Vaikka kevään helteet ovat voineet koetelle pölyttäjiä, niin Peltolan mukaan tähän mennessä tehdyistä havainnoista 70–80 prosenttia on pölyttynyt kukista raaoiksi marjoiksi saakka.

– Se on kyllä ihan hyvä pölytystulos. Nyt toivotaan, että tulisi kosteutta niin saataisiin isokokoisia marjoja.

Peltolan mukaan kevään poikkeukselliset helteet tuovat myös haasteita.

– Jos moni kasvi kukkii yhtä aikaa, tulee kilpailutilanne ja voi käydä niin, että pölyttäjiä ei riitä mustikalle niin paljoa.

Mustikoita varvussa.
Aikaisempina vuosina noin 60 prosenttia mustikan marjoista pölyttyi.Julia Sieppi / Yle

Reima Leinosen mukaan pölyttäjiä oli Kainuun alueella nähtävillä jonkin verran, mutta tulevat viikot näyttävät varmuudella, romahtiko kanta helteiden seurauksena. Mikäli pölyttäjien kanta laskee, marjasatomme voivat olla vaarassa.

– Yleensä luonnossa toimii varamiespalvelu. Olen nähnyt, että pienet kärpäslajit voivat pölyttää mustikoita jolloin tulee marjoja. Ne eivät kuitenkaan ole läheskään yhtä tehokkaita kuin kimalaiset, Leinonen kertoo.

Muilla metsämarjoilla tilanne ei ole yhtä haastava kuin mustikalla. Puolukkaa pölyttävät maamehiläiset, eikä niiden kannassa ole havaittu suuria muutoksia. Myös pieniä kärpäsiä, jotka pölyttävät lakkaa, on havaintojen mukaan tarpeeksi.

Leinonen huomauttaa, että vuosittaiset kannanvaihtelut voivat olla suuria eikä yksi vuosi vielä merkitse, että ollaan menossa huonoon suuntaan. Seuraavana vuonna kanta voi olla normalisoitunut.