Toimittajalta: Todistin historiaa univajeessa – Oliko Trumpin ja Kimin tapaaminen lopulta hyväksi vai pahaksi?

Ylen Yhdysvaltain-kirjeenvaihtaja Mika Hentunen matkusti maapallon toiselle puolelle todistamaan Yhdysvaltain ja Pohjois-Korean johtajien historiallista kädenpuristusta.

Trumpin ja Kimin huippukokous
Mika Hentunen Singaporessa
Toimittaja työssään. Gillie and Marc Schattnerin Paparazzi Dogs -patsaat viihdyttävät Singaporen keskustassa.Jenny Matikainen / Yle

SINGAPORE Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin ja Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin välinen huipputapaaminen valmisteltiin kiireessä. Tapaaminen ehdittiin perua jo kerran ennen kuin se sittenkin toteutettiin.

Toimittajalle edessä oli pitkä matka Washingtonista Singaporeen. Ensin kuusi tuntia San Franciscoon. Sieltä suoralla lennolla yli 15 tuntia perille Singaporeen. Olisin yhtä hyvin voinut lentää Suomen kautta, sillä Singapore sijaitsee Washingtonista katsoen toisella puolella maailmaa.

Muutaman päivän visiitillä 12 tunnin aikaero on haastava.

Singaporeen saavuttuani en saanut nukuttua, joten lähdin pienelle lenkille. 33 celsiusasteessa ja kosteassa ilmanalassa askel alkoi pian painaa. Kävelyvauhtiin hidastettuani en päässyt karkuun kadun varressa kärkkyneeltä japanilaiselta Asahi-TV:n kuvausryhmältä.

Toimittajan kädessään pitämään pahviin oli kirjoitettu kysymys viidellä kielellä, joista taisin vain englantia. What must happen for your country to consider this summit a success? Mitä pitäisi tapahtua, jotta tätä huippukokousta pidettäisiin menestyksenä Suomessa?

Vastasin diplomaattisesti, että suomalaiset ovat varmaan tyytyväisiä, jos Trump ja Kim sopisivat edes jotain konkreettista ydinaseista luopumukseksi.

Media seurasi Trumpin ja Kimin tapaamista
Kansainvälinen media seurasi Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin ja Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin tapaamista lehdistökeskuksessa. Singaporeen oli saapunut ainakin 2 500 median edustajaa.How Hwee Young / EPA

Singaporeen saapui ainakin 2 500 toimittajaa ja kuvaajaa. Turvatoimet olivat massiiviset. Koko ydinkeskustan katuliikenne pysäytettiin jo hyvissä ajoin ennen Kimin saattueen saapumista St. Regis -hotelliin.

Pohjois-Korealla ja Yhdysvalloilla ei ole diplomaattisuhteita. Valmisteluaika oli lyhyt, joten yksi jännityksen aiheista oli se, millainen Pohjois-Korean saattue oikeasti olisi.

Se oli länsimaisesti pukeutunut delegaatio, jossa Kimin kintereillä liikkui hänen siskonsa, puoluejohtaja Kim Yo-jong. Heitä seurasi joukko tummapukuisia turvamiehiä. Nämä ”adjutantit” olivat huvittava näky Kimin limusiinin vierellä hölkätessään.

Kimin näkeminen julkisuudessa Pohjois-Korean ulkopuolella on niin harvinaista, että kaikkea tarkkailtiin ja mitattiin.

Hänen ja Trumpin kädenpuristus kesti 26 sekuntia. Johtajat keskustelivat kahden kesken Capella-hotellin kirjastossa 38 minuuttia. Trump taputti Kimia selkään kaksi kertaa miesten poistuessa kuvauspaikoilta – viimeisellä kerralla myös Kim teki samoin Trumpille.

Kim vaikutti kuvissa terveeltä ja lyhyissä kommenteissaan täysijärkiseltä. Huipputapaaminen oli hänelle imagovoitto.

Kaikkea tätä me median edustajat tarkkailimme joko hotelleista tai lehdistökeskuksesta käsin, sillä johtajien tapaamispaikka oli eristetty ulkopuolisilta. Kim lähti suoraan sieltä kotiin, kun Trump jäi Singaporeen pitämään vielä oman tiedotustilaisuutensa.

Toimittaja liikkuu tällaisissa uutistapahtumissa hämärän rajamailla, varsinkin aikaerosta kärsiessään. Päällimmäisenä mielessä on huoli seuraavan jutun valmistumisesta tai harmi oman osuuden suorassa lähetyksessä sotkeneesta kaiusta korvakuulokkeessa.

Suurempia linjoja alkaa miettiä vasta jälkeenpäin.

Kim Jong-un ja Donald Trump tapaavat Singaporessa.
Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un ja Yhdysvaltain presidentti Donald Trump tapasivat tiistaina Singaporessa.Saul Loeb / AFP

Trumpin ja Kimin huipputapaamisista jäi päällimmäiseksi mieleen sana historiallinen. Yhdysvaltain ja Pohjois-Korean johtajat eivät olleet tavanneet koskaan aiemmin. Kaikki kädenpuristuksesta yhteisen julistuksen allekirjoittamiseen oli historiallista.

Mutta oliko se hyvää vai pahaa historiaa? Pohjois-Korea on Yhdysvaltain näkövinkkelistä vihamielinen ydinasevaltio, joka harjoittaa kansainvälistä terrorismia pudottamalla lentokoneita ja tekemällä kyberhyökkäyksiä. Kim on armoton diktaattori, jonka kansa kärsii nälänhädästä.

Jopa Trumpin omassa puolueessa republikaaneissa on kaksi jyrkästi erilaista näkemystä siitä, saako Kimin kanssa edes keskustella.

Trumpin mielestä pitää, koska painostuskeinot eivät ole tuottaneet tulosta. Se on totta. Singaporessa oli kuitenkin hämmentävää ja pelottavaakin kuunnella, millaisella röyhkeällä itsevarmuudella Trump lupaili Kimille porkkanoita.

Esimerkiksi eteläkorealaisille tuli täytenä yllätyksenä, että sotaharjoitukset yhdysvaltalaisten kanssa pitäisi nyt lopettaa. Ja että heidän pitäisi myöhemmin maksaa Pohjois-Korean ydinlaitosten purkamisesta.

Trump ei nostanut esiin ihmisoikeuksia, jotka ovat olleet keskeinen kysymys Yhdysvaltain politiikassa Pohjois-Korean suhteen. Sen sijaan hän kertoi, että evankelista Franklin Graham puuhailee avustusjärjestönsä kautta helpotusta pohjoiskorealaisten hätään.

Jäi epäselväksi, tarkoittaako se muutamaa soppatykkiä tai jotain muuta.

Toimiiko Graham samalla tavalla vaiston varassa kuin Trump? Into ei auta, jos tietoa puuttuu. Mutta jonkinlaista historiaa voi senkin varassa tehdä.

Lue myös:

Trump antoi Kimille ison propagandavoiton saamatta vielä mitään vastineeksi – katso kirjeenvaihtajan videoanalyysi

Kim Jong-un astui parrasvaloihin – nämä Pohjois-Korean karmeudet haudattiin tapaamisen aikana

Singaporen kokous keräsi kiitoksia ja aiheutti huolta – tätä mieltä maailman johtajat ovat Trumpin ja Kimin sopimuksesta