Analyysi: Hallituselon ihanuus ja kurjuus

Seuraavan hallituksen puuhaajat pohdiskelevat jo vähemmistöhallituksen etuja.

Hallitusneuvottelut
Jyrki Kataisen hallituksen virkaanastumisen tiedotustilaisuus Helsingin Säätytalolla
Jyrki Kataisen hallituksen virkaanastumisen tiedotustilaisuus Helsingin Säätytalolla kesäkuussa 2011.Kari Kuukka

Kokoomuksen tärkeisiin taustavaikuttajiin yli kymmenen vuoden ajan lukeutunut Juho Romakkaniemi nosti Suomen Kuvalehdessä (siirryt toiseen palveluun) esille laajapohjaisten enemmistöhallitusten muodostamiseen ja toimintaan liittyvät tuskat.

EU-komission varapuheenjohtajan Jyrki Kataisen kabinetista Keskuskauppakamarin toimitusjohtajaksi maaliskuussa siirtynyt Romakkaniemi koki läheltä pääministeri Kataisen ongelmat alunperin kuuden puolueen hallituksen kivireen vetämisessä.

Romakkaniemen mukaan seuraavien eduskuntavaalien voittajalla on oltava rohkeus muodostaa vähemmistöhallitus, jos kahden puolueen enemmistön varaan rakennettua toimintakykyistä hallitusta ei voi muodostaa.

Kataisen hallituksen pihtisynnytys

Kokoomusväen pitkäaikainen haave toteutui, kun kokoomus nousi kevään 2011 eduskuntavaaleissa suurimmaksi puolueeksi ja kokoomusjohtaja Jyrki Katainen pääsi kokoamaan hallitusta.

Sadulla ei ollut kuitenkaan onnellista loppua.

Kataisen touko-kesäkuussa 2011 vetämissä hallitusneuvotteluissa nähtiin monia värikkäitä vaiheita, kun SDP ja vasemmistoliitto marssivat ulos hallitusneuvotteluista, ja Katainen yritti koota vihreillä vahvistettua porvarihallitusta.

Vihreiden puoluevaltuuskunta kuitenkin kaatoi porvarihallitusvaihtoehdon, ja Katainen joutui palaamaan neuvottelupöytään SDP:n ja vasemmistoliiton kanssa.

Vaihtoehtoinen historia kaatui vihreisiin

Perussuomalaisten jytky-voiton värittämissä kevään 2011 eduskuntavaaleissa perinteiset porvaripuolueet: kokoomus, keskusta, RKP ja kristillisdemokraatit, saivat yhteensä 94 kansanedustajaa, joten tämä pohja ei riittänyt enemmistöhallitukseen.

Toisenlaisessa poliittisessa kulttuurissa se olisi voinut olla riittävä pohja toimintakykyiselle vähemmistöhallitukselle.

Toki voi miettiä, mitä esimerkiksi murskatappion kärsineelle, Mari Kiviniemen johtamalle keskustalle olisi tässä historian vaihtoehdossa tapahtunut. Oppositiossa Juha Sipilän keskusta kasvoi jälleen pääministeripuolueeksi eli ehkä vihreät pelasti keskustan tuholta.

Vähemmistöhallitus toimiva vaihtoehto

Puoluekenttä on hajonnut ja kahden suurimman puolueen on entistä vaikeampi saavuttaa yhdessä eduskunnan enemmistöä.

Romakkaniemen mukaan tämä tarkoittaa sitä, että hallituksessa yhä useampi tai kaikki puolueet ovat vaa'ankieliasemassa ja jokaisella hallituspuolueella on veto-oikeus kaikesta.

"Tämä johtaa pienimpien yhteisten nimittäjien politiikkaan, vesitettyihin ratkaisuihin ja sekaviin kompromisseihin", Romakkaniemi tuskailee.

Uudistusten toteutumisen näkökulmasta olisi Romakkaniemen mielestä parempi, jos yhteisiä tavoitteita ajava vähemmistöhallitus hakisi tapauskohtaisesti vaihtuvia kumppaneita oppositiosta. Tämä on politiikan arkea muissa pohjoismaissa.

"Puolueiden välille voisi muotoutua uudenlainen dynamiikka ja yhteistyön kulttuuri nykyisen jyrkän hallitus-oppositio-kahtiajaon tilalle", Romakkaniemi kaavailee.

Kahden puolueen enemmistöä ei näkyvissä

Taloustutkimuksen Ylelle tekemän toukokuun kannatusmittauksen perusteella suurimpien puolueiden kannatus pyörii 20 prosentin tuntumassa.

Eduskuntavaaleissa 20 prosentin ääniosuus tuo yleensä 40-45 kansanedustajan paikkaa. Keskusta sai viime eduskuntavaaleissa 21,1 prosentin ääniosuudellaan 49 kansanedustajaa, mutta tuloksessa oli mukana hyvää tuuria vaalipiirien viimeisten paikkojen osalta.

Jos toukokuun kannatusprosentit muutetaan eduskuntapaikoiksi, niin hyvin karkean laskelman mukaan SDP voisi saada 45, kokoomus 42, keskusta 38, vihreät 28, vasemmistoliitto 15, perussuomalaiset 14, RKP 10, kristillisdemokraatit 5 ja muut 3 kansanedustajaa.

SDP:n, vihreiden ja vasemmistoliiton punavihreä oppositio keräisi yhteensä 88 kansanedustajaa. RKP nostaisi yhteismäärän 98:an ja kristillisdemokraatit 103:en.

Kokoomuksen, keskustan, RKP:n ja kristillisdemokraattien mahdollisen porvarivaihtoehdon tukena olisi 95 kansanedustajaa. SDP:n ja kokoomuksen sinipunarungon yhteinen paikkamäärä olisi 87, SDP:n ja keskustan punamullan 83.

Vähemmistöhallituksia viimeksi 1970-luvulla

Suomen poliittiseen kulttuuriin on jo pitkään kuulunut tavoite muodostaa enemmistöhallituksia, jotka pysyvät pystyssä vaikka väkisin koko nelivuotisen vaalikauden.

Suomessa on totuttu siihen, että enemmistöhallituksia voidaan koota myös oikeisto-vasemmisto-rajan yli. Hallituskumppaneita on vaihdettu sujuvasti vaalituloksen mukaan, ja yksi kolmesta suurimmasta puolueesta on ollut aina välillä oppositiossa.

Hallituskuvioissa ehkä suurin muutos tapahtui vuonna 1987, kun SDP ja kokoomus mahtuivat samaan hallitukseen. Kokoomus on ollut sen jälkeen oppositiossa vain vuosina 2003-07 ja keskusta on mahtunut hallitukseen vain silloin, kun se on ollut suurin puolue.

Historiallisesti kiinnostavaa on, että 2000-luvulla eniten pääministerivuosia on keskustalla, yhteensä yksitoista.

Viimeisimmästä vähemmistöhallituksesta on kulunut aikaa jo yli 40 vuotta.

Martti Miettusen keskustahallitus eli syyskuusta 1976 toukokuuhun 1977 ja eduskunnassa se haki tukea lähinnä kokoomukselta. Rafael Paasion sosiaalidemokraattinen vähemmistöhallitus hallitsi vuonna 1972 helmikuusta syyskuuhun.

Miettusen ja Paasion vähemmistöhallitusten muistojen varaan ei voi paljon rakentaa.

Sipilän hallituksen enemmistö kaventunut

Tällä hetkellä vallassa olevan Juha Sipilän (kesk.) porvarihallituksen tuki eduskunnassa on kutistunut 104 paikkaan. Tähän lukuun on laskettu mukaan myös eduskunnan puhemies, joka ei osallistu äänestyksiin.

Esimerkiksi hallituksen tärkeimmän uudistuksen eli maakunta-soten kannatus on kaventunut kahden kokoomuskapinallisen myötä jo uhkaavan lähelle sadan edustajan haamurajaa.

Eduskuntavaaleihin on aikaa enää vajaa vuosi, ja Sipilän hallituksen vaikeudet alkavat muistuttaa jo uhkaavasti Jyrki Kataisen kivireen perineen Alexander Stubbin (kok.) hallituksen viimeisiä aikoja ennen kevään 2015 eduskuntavaaleja. Siinä kaaoksessa ministeritkin äänestivät omia ehdotuksiaan vastaan.

Viimeksi Sipilän hallitusrintamasta lohkesi murunen, kun keskustasta eronnut Paavo Väyrynen palasi tiistaina eduskuntaan ja ryhtyi oppositioon sekä hallitusta että oppositiota vastaan.

Viidellä vuosikymmenellä ministerinä toimineella Väyrysellä on ministeripäiviä yhteensä 5997 eli runsaat 16 vuotta. Pääministeriksi hän ei ole kuitenkaan koskaan yltänyt. Ministeritilastossa Väyrysen edellä on vain keskustan legenda, Johannes Virolainen, 6169 päivää.