Alkoholista on tullut hektisen työelämän tabu, mutta se ei välttämättä ole vain hyvä asia – Pitäisikö meidän ryhtyä taas käymään kaljalla työkavereiden kanssa?

Alkoholi on kokenut tupakan kohtalon: työyhteisöissä sille on vain niukasti sijaa. Jos juhla ja arki ovat toisistaan etäällä, ammatin henkinen kuormitus saattaa ajaa ihmiset ryyppäämään vapaa-ajalla.

alkoholinkulutus
Grafiikka
Nykyajan tehokkuutta, kuria ja skarppiutta ihannoivaan työkulttuuriin ei kuulu kosteus.Johanna Aulén / Yle

Firman bileet.

Tuoko sanapari sinullekin mieleen avoimen baarin, tukun juomalippuja ja hiprakkaiset kollegat? Entä milloin viimeksi olet todistanut vastaavaa? Aivan. Työpaikoilla ei enää bailata kuin ennen.

Firman bileet on paitsi käsite, myös samanniminen tapahtumatoimisto. Sen vastaava tuottaja Tiia Meriranta vahvistaa havainnon siitä, kuinka yritystilaisuuksien luonne on muuttunut.

Virkistyspäivien osuus kasvaa ja virkistäytyminen tarkoittaa usein räätälöityä liikuntakokonaisuutta. Kokeillaan vaikka joogaa, kokoustetaan, syödään ja kuunnellaan sitten ravitsemusluento.

Iltajuhlat ovat Merirannan mukaan pitkälti entisellään, mutta osa yrityksistä on vähentänyt vierasta kohden tarjottavien alkoholiannosten määrää.

– Ainakin omassa asiakaspiirissämme näkyy sellainen positiivinen suunnanmuutos, että yritykset haluavat rakentaa erilaisia kokonaisuuksia, hän sanoo.

Mutta onko muutos pelkästään hyvä asia?

Grafiikka
Virkistäytyminen työkaverien kesken tarkoittaa nykyään usein jotain aivan muuta kuin terassilla kilistelyä.Johanna Aulén / Yle

Juomme niiden kanssa, joiden seura kiinnostaa

Alkoholin haitat työpaikoilla kyllä tunnetaan: poissaolot, alentunut työteho ja korkeat kustannukset.

Kääntöpuolet tunkevat muutenkin esiin vaikka väkisin: jos Google-hakuun kirjoittaa "alkoholin hyödyt", saa tulokseksi hyötyjä alkoholinkäytön vähentämisestä.

Mikään ei kuitenkaan ole mustavalkoista. Kohtuukäytöstä voi seurata hyvääkin, ja väkijuomalla on suomalaisessa kulttuurissa paikkansa.

– Yhteiskunnassamme on perinteisesti ollut vain vähän foorumeja, joissa keskitytään yhdessäoloon ja sosiaalisten tunteiden ilmaisuun. Juhliminen on satojen vuosien ajan toiminut alustana, jossa tätä on luvallisesti pyritty tekemään, tutkija Antti Maunu sanoo.

Alkoholin siivittäminä suomalaiset ovat pystyneet ylittämään keskinäistä etäisyyttään. Biletyksen ja työpäivän jälkeisen kaljoittelun vähentyminen saattaa kertoa siitä, etteivät välit työkavereihin ole yhtä läheisiä kuin ennen.

Tutkija Antti Maunu.
Työelämä ja alkoholin nauttiminen ovat kuin kaksi vastakkaista todellisuutta. "Suomalaisessa työkulttuurissa ei perinteisesti ilmaista tunteellisia voimia, jotka karnevalistisen humalajuomisen maailmassa jylläävät", tutkija Antti Maunu sanoo.Timo Niemi

Seuransa kun voi valita itse.

– Ennen ihmiset viettivät enemmän aikaa yhteisöissä, jotka ovat läsnä arjessa, esimerkiksi naapuruston ja työporukan kanssa. Niihin kuuluttiin, eikä tiedetty muusta. Voi olla, että työkaverien kanssa vietetty aika on nyt menettänyt merkitystään, Maunu kuvailee.

Myös Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n kouluttaja Timo Nerkko arvioi, että perhe-elämä ja harrastukset ovat saattaneet kiilata työn ohi tärkeysjärjestyksessä.

– Vapaallakin halutaan olla iskussa. Kulttuuri, että työ on kaikki kaikessa, on muuttunut.

Samalla alkoholi on joutunut työpaikoilla paitsioon.

Esimies hyväksyi alkoholinkäytön ja sen, että kaapissa voi olla "työpullo".

Timo Nerkko

Terästetty kahvitauko?

Asennemuutos on huomattu ehkäisevässä päihdetyössä. Nerkon mukaan työnantajien järjestämiä ja kustantamia kosteita tilaisuuksia on vähemmän kuin ennen, eikä saavutuksia juhlita kuohuviinillä.

– Suomalainen työelämä on kyllä kuivunut.

Alkoholille on siis käynyt kuin tupakalle. Vielä 1990-luvun alussa omassa työhuoneessa sai sauhutella, jos ei tehnyt asiakaspalvelutyötä. Juominenkaan ei kuulunut ainoastaan juhlan ja palkitsemisen hetkiin.

– Ensimmäisessä kesätyöpaikassani jotkut saattoivat välillä ottaa plöröjä iltapäiväkahvilla. Esimies hyväksyi alkoholinkäytön ja sen, että kaapissa voi olla "työpullo", Nerkko muistelee.

Ei tultu juhlimaan vaan tekemään töitä ja piste.

Antti Maunu

Yksi muutoksen ydinsyistä on yhteiskunnassa pinnalle noussut uuspuritanismi. Nyt arvostetaan arkea, työtä ja kurinalaisia elämäntapoja.

– Juhlia aiemmin rahoittaneet työnantajat voivat ajatella, ettei firman ole tarpeen tukea sellaista toimintaa. Ei tultu juhlimaan, vaan tekemään töitä ja piste, Maunu sanoo.

Nuorten vähentynyt päihteidenkäyttö ja entistä kunnollisemmat elämäntavat täydentävät samaa kuvaa. Arjen säännöt ylittävä juhliminen on poissa muodista ja askeettiset hyveet vahvoilla.

Grafiikka
Aiemmin työpäivä saattoi saada lisäpotkua viinasta. "Samanlaiseen läpi sormien katsomiseen en ole nykyään enää törmännyt", EHYT ry:n kouluttaja Timo Nerkko sanoo.Johanna Aulén / yle

"Vaihdetaan vapaalle"

Toisaalta suhtautuminen alkoholiin on vuosien saatossa vapautunut.

– Työtehtävien suorittamisen ulkopuolella on vain harvoja tilanteita, joissa ajateltaisiin, että alkoholin käyttäminen on epäsopivaa, Maunu toteaa.

Juomistilanteiden kokonaismäärä on kasvanut jatkuvasti 1970-luvulta 2000-luvulle tultaessa. Merkille pantavaa on, että arkena tapahtuva juominen on silti vähentynyt. Korkki aukeaa ennen muuta viikonloppuisin.

Maunu tulkitsee ilmiön kertovan siitä, että alkoholi on työstä irtautumisen väline.

– Kun tehdään töitä, ei juhlita. Raittiusliikkeen perustana ollut vanha ajatus nostaa päätään: juomisella ei saa turmella työtä ja perhe-elämää.

Mutta mitä tapahtuu nyt, kun ruokakaupasta voi noutaa kokouseväiden mukana vahvempia alkoholijuomia kuin ennen?

Drinkki tepsii, tai sitten ei

Nerkko ei pidä todennäköisenä, että ilmaisen viinan bileet tekisivät paluun työyhteisöihin.

– En usko, että työelämä tästä leppoistuu. Organisaatiot on viilattu niin tehokkaiksi, ettei mikään perustehtäviä haittaava toiminta ole mahdollista. Ennemmin käy niin, että henkinen kuormitus lisää yksityiselämän päihdekäyttöä.

Uhkakuva on, että työelämässä väsyvät ihmiset alkavat ratkoa ongelmiaan alkoholilla.

Yhteisissä juomistilanteissa tapahtuneet ylilyönnit osataan Nerkon mukaan yleensä käsitellä, varsinkin jos työpaikalla on päihdeohjelma, jossa pelisäännöistä on sovittu.

Sen sijaan yksinäisyyttään viinalla hoitava työkaveri jää helposti huomaamatta.

EHYT ry:n kouluttaja Timo Nerkko.
EHYT ry:n kouluttaja Timo Nerkko on huomannut, etteivät työporukat enää lähde suunnitellusti juomaan keskellä viikkoa. "Työn vaativuus on luonut sen, ettei työkaverien krapulapäiviä makseta mieluusti".Mikko Koski / Yle

Ehkäisevän päihdetyön ammattilaisen mielestä alkoholin nauttiminen hallituissa olosuhteissa voi tehdä hyvää työyhteisölle.

– Jos ihmiset eivät puhu keskenään ja luottamus ja ryhmädynamiikka puuttuvat, ruokapöydässä jaettu viinipullo tai pari työnantajan tarjoamaa saunaolutta saattavat auttaa.

Mutta.

– On löysää ajattelua, että viina on ainoa tie saada ryhmäytyminen tapahtumaan. Soisin, että jokin muu asia auttaa sosiaalisten suhteiden muodostamisessa, Nerkko sanoo.

Aina pippalot eivät toimi halutulla tavalla. Ryyppääminen on omiaan lisäämään olemassa olevaa hankausta.

– Alkoholi on katalyytti. Se tuo esille nykyisen dynamiikan ja vie sitä pidemmälle. Juhliminen voi saada negatiivisia tunteita liikkeelle työyhteisöissä, joissa ihmiset eivät viihdy, Maunu toteaa.

Tärkeintä olisi huolehtia, että yhteishenkeä vahvistavia tilanteita tarjotaan edes jotenkin. Jos ei juhlimalla, niin vaikka kävelylenkillä sitten.

Lue myös:

Hoikkuudesta on tullut osa työntekijän kyvykkyyttä

Mihin katosi ihmisten muutosvastarinta? Yritykset palkkaavat itsenäisiä ajattelijoita, mutta haluavat heidän muuttuvan heti lampaiksi

Työ vaatii nyt kaiken – yksityisyytesi, jopa tunne-elämäsi