Laaja selvitys lääkäreiden koulutuksesta nostaa esiin myös epäkohtia: Käytännön taitoja ei ehditä harjoitella ja opetusryhmät ovat liian suuria

Viidestä suomalaisesta yliopistosta valmistuu lääkäreitä. Koulutuksessa on painotuseroja, jotka näkyvät nuorten lääkärien osaamisessa.

lääkärit
Lääkäri tutkii potilaan kättä.
Derrick Frilund / Yle

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) vertaili ensi kertaa viiden suomalaisen yliopiston lääketieteen perusopetusta vuosina 2016–2018.

Kansainvälinen arviointiryhmä, jossa oli vankka lääketieteen pedagogiikan tuntemus, vieraili kaikissa yliopistoissa ja tutustui niiden ja opiskelijajärjestöjen tuottamaan tausta-aineistoon.

Lääketieteen lisensiaatin koulutusta antavat Itä-Suomen, Helsingin, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistot. Nykyään puhutaan usein myös "kuudennesta tiedekunnasta", sillä viime vuosien aikana noin tuhat suomalaista opiskelee ulkomailla lääketiedettä.

Arviointi tuotti yleiskuvan lääketieteellisen koulutuksen nykytilasta, vahvuuksista ja haasteista sekä antoi suosituksia, jotka heijastavat lääkäreiden työn muuttuvia osaamisvaatimuksia ja tulevaisuuden toimintaympäristöä.

Suomalaisten yliopistojen vahvuuksia ovat koulutusohjelmien jatkuva kehittäminen ja hyväksi todettujen käytäntöjen jakaminen koulutusyksiköiden kesken.

Myös opiskelijoiden mahdollisuus vaikuttaa opetuksen kehittämiseen koetaan hyvänä. Kaikissa tiedekunnissa on hajautettua kliinistä harjoittelua yliopistosairaaloiden ulkopuolella ja opiskelijoilla on mahdollisuus harjoitella potilaskontakteja jo opiskelun alkuvaiheissa.

Kaikki siis hyvinkö lääkärikoulutuksessa?

Mitä suomalainen lääkäri osaa?

Kansainvälinen arviointiryhmä laati myös suosituksia lääketieteen peruskoulutuksen kehittämiseksi. Yhteinen näkemys suomalaisen lääkärin koulutuksesta ja osaamisesta kuitenkin puuttuu.

Tarvittaisiin yhtenäinen määritelmä siitä, mikä on suomalaisen lääkäri, sillä tekeillä oleva sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujan uudistus edellyttää yhteistä näkemystä työhön valmistuvien lääkärien taidoista, asenteista ja roolista.

Tällä hetkellä ei ole kansallista konsensusta siitä, mikä on suomalainen lääkäri ja kuinka hänet on koulutettu ja mitä hänen pitäisi osata valmistuessaan. Lääketieteen opetussuunnitelmien rakenne vaihtelee yliopistosta toiseen.

Tippa kuvan etualalla.
Toni Pitkänen / Yle

Opetussuunnitelmiin kaivataan oppisisältöjen keskeisten osien ja niiden välisten suhteiden kuvausta. Tämä voisi tehostaa arviontiryhmän mukaan sisällön suunnittelua, selventää opintojen laajuutta ja keskinäistä järjestystä, sekä tehdä tavoitteista selkeitä kaikille sidosryhmille.

Avaintaitoja olisi kehitettävä paremmiksi. Lääkärin tärkein tehtävä on diagnoosin määritys. Erityisen tärkeää oppimiselle on potilaskontakteissa tapahtuva kliinisten taitojen ja päättelykyvyn arviointi ja rakentava palaute.

Lääkärintyön ydinosaamista ovat myös valmius soveltaa uutta teknologiaa, mutta kriittisesti arvioiden. Myös tiimityötaidot sekä kyky kohdata vaikeita tilanteita rakentavasti vaativat harjoittelua lääketieteellisen peruskoulutuksen aikana.

Kasvaneet opiskelijamäärät yliopistojen organisaatio- ja budjettimuutosten rinnalla vaikuttavat väistämättä opiskelijoiden ja opettajien hyvinvointiin. Isot opiskelijaryhmät erityisesti klinikoissa lisäävät opettajien työmäärää ja vähentävät opiskelijoiden mahdollisuuksia oppia käytännössä tai saada henkilökohtaista palautetta.

Vastavalmistuneet tyytyväisiä

Anni Vartiainen ja Minna Kaunisto valmistuivat tänä keväänä lääketieteen lisensiaateiksi. Anni Helsingin ja Minna Turun yliopistosta. Molemmat työskentelevät nyt terveysasemilla ja ovat tyytyväisiä saamaansa opetukseen.

– Meillä on laadukasta opetusta ja pääsemme paljon tekemään käytännön harjoitteita opiskelujen aikana, Minna Kaunisto sanoo.

– Lääkärikoulutus on Helsingissäkin käytännönläheistä kuten varmaan muuallakin, Anni Vartiainen miettii.

Nuorena lääkärinä hän katsoo saaneensa riittävästi taitoja ja oppineensa oppimaan ja hakemaan tietoa luotettavista lähteistä, sekä arvioimaan hankkimaansa tietoa.

Lääkärin tärkein tehtävä on osata tehdä diagnoosi potilaasta. Anni Vartiainen uskoo osaavansa tarpeeksi, mutta vaikeimpien tapausten kohdalla kokeneemman kollegan tuki on tärkeää.

Minna Kaunisto, vastavalmistunut lääkäri
Juuri työnsä terveyskeskuksessa aloittanut Minna Kaunisto valmistui keväällä lääkäriksi Turun yliopistosta.Markku Sandell / Yle

Minna Kauniston mukaan opetushenkilöstö Turussa on aika työllistettyä, ja heillä opetus saattaa tulla ylimääräisenä muun työn päälle. Ryhmäkoot paisuivat joskus isoiksi niin Helsingissä kuin Turussakin.

– Voi olla vähän tylsää, kun kymmenes kandi tulee potilaan luo. Siinä potilaskin saattaa hieman ärsyyntyä, Minna Kaunisto pohtii.

Lääkäreiden sosiaalisia taitoja mitataan potilaan kohtaamisessa. Aina tuo kokemus ei miellytä vastaanotolla kävijää.

Turun yliopiston lääketieteen opiskelussa vuorovaikutustaitojen hallitsemista on Kauniston mukaan korostettu, ja harjoituksia potilaan kohtaamisessa eri tilanteissa on ollut runsaasti.

Turun lääkärikoulutuksessa Kauniston mukaan painotus on potilasharjoittelussa eli opiskelijat pääsevät tekemään kliinistä työtä.

– Myös opettajien pedagosiin taitoihin on kiinnitetty huomiota ja jokaisella opiskelijalla on nimetty opettajatutor, jonka kanssa tavataan vähintään kerran vuodessa, Minna Kaunisto kertoo.

Opettajat ovat oman alansa asiantuntijoita, mutta digitaalinen osaaminen ei ehkä ole kaikkien vahvuusaluetta.

Minna Kaunisto, vastavalmistunut lääkäri

Vanha luento-opetus ei enää aina ole sitä, mitä opiskelijat koulutukselta odottavat. Opettajien taidot sähköisten opetusjärjestelmien käytössä ovat Anni Vartiaisen mukaan kehittyneet Helsingin yliopistossa vuosi vuodelta.

– Opettajat ovat oman alansa asiantuntijoita, mutta digitaalinen osaaminen ei ehkä ole kaikkein vahvuusaluetta, vastavalmistunut Minna Kaunisto sanoo.

Opettajilla on kuitenkin yritystä pysyä kehityksen mukana. Jos jotain pitäisi Turussa muuttaa, niin lukukaudet ovat muihin lääketieteellisiin tiedekuntiin verrattuna pitkiä. Niitä Kaunisto haluaisi lyhentää ja järkevöittää opetusohjelmaa.

Eri yliopistoilla riittää Anni Vartiaisen mukaan kehitettävää vielä keskinäisessä yhteistyössä, jolloin parhaat käytännöt saataisiin laajemmin käyttöön. Nyt monessa yliopistossa tehdään eri näkökulmasta töitä saman päämäärän eteen.

– Välillä voisi päästä helpommalla, jos kysyisi toisesta yliopistosta neuvoa, sanoo Anni Vartiainen.

Suuret opetusryhmät halutaan pois

Lääketieteen opetuksen arviointiraporttiin ottaa kantaa myös Suomen Medisiinaariliitto, joka on suomalaisten lääketieteen opiskelijayhdistysten koulutus- ja edunvalvontaliitto.

Liiton ja lääketieteen opiskelijajärjestöjen puheenjohtajien mukaan on hyvä, että lääkärikoulutuksen arvioinnissa nostetaan esiin nykyisiä ongelmakohtia. Ehkä keskeisin liittyy suuriin opetusryhmiin, kun koulutusmääriä on lisätty.

– On kestämätöntä, jos valmistuvat lääkärit eivät ehdi opiskeluaikanaan harjoitella käytännön taitoja riittävästi. Koulutuksen laadun turvaamiseksi opiskelijoiden sisäänottomäärän pienentäminen tai resurssien saattaminen opiskelijamäärää vastaavalle tasolle on välttämätöntä, Medisiinariliiton puheenjohtaja Jesper Perälä vaatii liiton tiedotteessa.

Koulutuksessa on myös tarve yhdenmukaistaa eri tiedekuntien opetustavoitteita.

Lääkäriksi kasvamisessa on edelleen paljon kisälli-mestari -oppimisen piirteitä.

Sara Launio, Nuorten Lääkärien Yhdistyksen puheenjohtaja

Nuorten Lääkärien Yhdistyksen puheenjohtaja Sara Launio on samoilla linjoilla. Hän nostaa esiin myös lääkärien pedagogisten taitojen kehittämisen jo opiskelujen aikana.

– Lääkäriksi kasvamisessa on edelleen paljon kisälli-mestari -oppimisen piirteitä. Lääkärit ohjaavat päivittäin työssään niin kollegoja kuin toisten ammattiryhmien työtovereita, eikä ohjauksen periaatteiden hallitsemisen merkitystä voi liikaa korostaa, Sara Launio sanoo.

Lääketieteen kliinisten opettajien jaksamiseen ja osaamistasoon on arviointiraportissa kiinnitetty huomiota. Nyt yliopistoilta on leikattu resursseja ja opettajien työmäärä kasvanut. Launion mukaan tämä kehitys ei voi jatkua.

– Toivon todella, että kliinisten opettajien työn arvo pian tunnustetaan ja raportin suosittamia lääketieteen opetuksen keskuksia perustetaan muuallekin kuin Turkuun.

Suomalaisen lääkärin osaamistason määritteleminen on Nuorten Lääkärien Yhdistyksen mukaan välttämätöntä. Nyt eri yliopistojen opetussuunnitelmat poikkeavat toisistaan.

– Osaamistavoitteiden määrittely on erityisen ajankohtaista uudenlaisten tietojärjestelmien ja terveydenhuoltojärjestelmien muutospaineiden keskellä, sanoo Sara Launio.

Nuorten Lääkärien Yhdistys on jo pitkän puhunut myös erikoistumiskoulutuksen johtamisopintojen puolesta.

– On korkea aika tunnustaa, että näitä taitoja tulisi sisällyttää jo peruskoulutukseen, toteaa Sara Launio.

Opettamisen arvostusta nostettava

Lääketieteen opettajat kaipaavat suurempaa arvostusta. He tasapainoilevat opetuksen, kliinisen työn, tutkimuksen ja perheen vaatimusten välillä. Tiedekuntien olisi hyvä pohtia, kuinka opetusta voisi arvostaa enemmän, ja harkita lääketieteellisen opetuksen urapolkujen luomista.

Lääketieteen opiskelijat seuraavat opetusta.
Lääketieteen opiskelijat seuraavat opetusta Oulun yliopistollisessa sairaalassa.Yle

Lääketieteen koulutuksen kehittämisyksiköt voisivat tukea pedagogisen koulutuksen järjestelmällistä tarjoamista kaikille, jotka opettavat lääketieteen opiskelijoita. Nopeasti muuttuvan toimintaympäristön edellyttämiä muutoksia voidaan toteuttaa suojaten samalla lääketieteellisten tiedekuntien erityispiirteitä.

Tiedekunnat voivat arviointiraportin mukaan yhdessä varmistaa, että tuoreilla lääkäreillä on riittävät taidot potilastyöhön, erikoistumiskoulutuksessa jatkamiseen, tutkimustehtäviin sekä elinikäinen oppimisen into.

Pitkällä tähtäimellä muutosten uskotaan tuottavan parempia lääkäreitä, lisäävän potilasturvallisuutta ja kehittävän Suomen terveydenhuoltoa.