Rahan kylväminen peltojen tehottomiin ympäristötoimiin jäämässä historiaan – tarkat tiedot tiloilta tutkijoiden avain rannikon leväongelmiin

Osa viljelijöistä haraa avoimuutta ja tarkkojen peltotietojen käyttöä vastaan.

Itämeri
Sinilevää
Maatalouden vesiensuojelun merkitys korostuu sitä mukaa kuin liikutaan rannikkoa pitkin etelään. Maatalous sotkee myös yksittäisiä sisävesiä.Antti Eintola / Yle

Vesistönsuojeluun tähtäävät keinot voidaan tulevaisuudessa kohdentaa tehokkaammin, kun ympäristötutkijat ovat vihdoin pääsemässä käsiksi tarkkoihin peltokohtaisiin tietoihin. Tietojen avulla voidaan saada helpotusta etenkin rannikon vesien leväongelmiin.

Tarkat tiedot ovat olleet vuositolkulla kiven takana, kun niitä on pidetty ikään kuin viljelijän henkilötietoina ja siitä syystä salaisina. Viljelijät ovat vastustaneet niiden julkistamista.

Tiedot kerätään tutkijoita varten rekisteriin, jonka uskotaan vähentävän maatalouden vesistöjä rehevöittäviä ravinnepäästöjä. Maatalous on nyt suurin yksittäinen vesistöjen rehevöitymisen ja leväongelmien lähde.

– Pääsemme tällä itsestäänselvyyksien ohi ja voimme osoittaa eri toimenpiteiden hyödyt ja haitat, arvioi ryhmäpäällikkö Jani Salminen Suomen ympäristökeskuksesta.

Maatilojen toimintaa ohjataan viljelijöille pakollisilla ja vapaaehtoisilla ympäristö- ja vesiensuojelutoimenpiteillä, kuten kesannoilla ja suojakaistoilla. Niillä on tarkoitus vähentää pelloilta vesiin valuvan maan ja samalla ravinteiden määrää. Viljelijät saavat korvauksen toimenpiteistä, mutta niiden tehoa on ollut vaikea tarkemmin todistaa ilman kunnon rekisteritietoja.

Parannusten tiellä useita ristiriitoja

Rekisteriin kootaan pelloilta saatavia perustietoja kuten fosforimäärä.

Maataloustuottajien keskusliitto (MTK) on kysynyt viljelijöiltä heidän näkemyksiään tietojen käytöstä. Liiton asiantuntijan Airi Kulmalan mukaan mielipiteet vaihtelevat, mutta monet eivät halua antaa tietojaan laajasti hallinnon ja tutkimuksen käyttöön. Osa viljelijöistä pelkää, että tietoja voitaisiin käyttää tuottajaa vastaan.

Loimijoki virtaa peltojen keskellä
Forssasta Lounais-Hämeen lävitse Kokemäenjokilaaksoon virtaava Loimijokilaakso on maaseudun sydäntä. Yle

Tietoja ei ole saanut aikaisemmin edes tutkimuskäyttöön tilojen niin sanottujen peltolohkojen tarkkuudella. Yleisesti kuitenkin tiedetään, että eri lohkoilla on hyvin vaihtelevasti viljelyyn tarvittavia ravinteita ja peltojen eroosioherkkyys vaihtelee.

Miljoonat valuvat tehottomuuden takia hukkaan

Tutkijoiden toiveena on, että viljelijöitä voidaan jatkossa paremmin ohjata käyttämään kallista fosforilannoitetta tai lietelantaa vain siellä, missä sitä oikeasti tarvitaan. Kasvit sitovat ja tarvitsevat vain tietyn määrän ravinteita, joten ylimääräiset ravinteet kulkeutuvat ennen pitkään vesistöihin.

Ongelma on ollut pitkään tiedossa etenkin Varsinais-Suomen kaltevilla pelloilla, joista maan ja veden mukana kulkeutuu erityisesti fosforia Aurajoen ja Paimionjoen kautta Saaristomeren suojaisiin vesiin. Saaristomeri on kärsinyt pitkään liikaravinteista ja ollut vain välttävässä kunnossa.

Paimionjoki-laakso on perinteistä maalaismaisemaa.
Henri Kirkanen / Yle

Maatalouden vesiensuojelun merkitys korostuu sitä mukaa kuin liikutaan rannikkoa pitkin etelään. Maatalous sotkee myös yksittäisiä sisävesiä.

Ympäristökorvausjärjestelmä on tehoton

Helena Valve

Maatalouden vesiensuojeluun käytetään rahaa sekä Suomen budjetista että EU:n kautta yli 200 miljoonaa euroa vuosittain. Rahat voitaisiin tutkijoiden mukaan käyttää nykyistä paljon tehokkaammin, jos peltojen tilannetta voitaisiin seurata nykyistä yksityiskohtaisemmin.

– Ympäristökorvausjärjestelmä on tehoton. Meillä pitäisi olla hyvä tietopohja tehokkaalle sääntelylle, sanoo erikoistutkija Helena Valve Suomen ympäristökeskuksesta.

Vesiensuojelu ratkaistaan tiloilla

Tehokas sääntely voi Valveen mukaan tarkoittaa tiukempia rajoituksia esimerkiksi lietelannan levityksessä. Toisaalta lannanlevitysrajat voisivat olla joillakin tiloilla nykyisestä lievemmät, kun tilojen tilanne on paremmin tiedossa.

– Käytössä on varmaan nyt toimenpiteitä, jotka ovat vesiensuojelun kannalta tehottomia, arvioi Kulmala MTK:sta.

Kulmala viittaa esimerkiksi vesistöjen suojavyöhykkeisiin, jotka voivat olla turhankin isoja.

Tiedonpuutteen vuoksi esimerkiksi tilojen lannoiterajoitukset tehdään samanlaisiksi tietyllä alueella. Siinä ei Kulmalan mukaan huomioida peltolohkokohtaisia eroja esimerkiksi pellon kunnossa. Hyväkuntoisella pellolla kasvit kasvavat paremmin, ja silloin myös lannoitetta voisi käyttää enemmän.

Emme halua olla este ettei lohkokohtaiset täsmätoimet kehity

Liisa Pietola

Samoin kuin avoimuus, myös se, miten viljelijät käyttävät tiloillaan tarkempia tietoja, vaikuttaa vesialueiden tilan kehitykseen.

– Kuulun niihin, jotka kannattavat avoimuutta, Kulmala toteaa myös varsinaissuomalaisena maanviljelijänä.

Maanviljelijöiden etujärjestössä ei edelleenkään haluta, että tarkkoja tietoja käytetään niin, että niiden perusteella voidaan julkisesti osoittaa ongelmatiloja.

– Emme halua olla este, että lohkokohtaiset täsmätoimet eivät kehity, kertoo ympäristöjohtaja Liisa Pietola MTK:sta.

Hän korostaa, että samalla pitää huolehtia siitä, etteivät tiedot joudu vääriin käsiin.

Maatalouden päästövähennykset ovat jääneet kauas tavoitteista, mutta niiden vähentämisen uskotaan parantavan etenkin rannikon vesiä. Saaristomeren ja Suomenlahden rannikkoalueiden tila on keskimäärin tyydyttävä. Kohdennettuja tietoja voisi käyttää, kun mietitään, missä esimerkiksi hyviä tuloksia saanutta kipsilevitystä voidaan väliaikaisesti käyttää veden laadun parantamiseen.

Korjattu 2. syyskuuta 15.45: Oikaistu MTK:n asiantuntijan Airi Kulmalan sanomaksi lähteytettyjä, paikkansapitämättömiä tietoja. MTK:n (LOHKO-hankkeen) tekemä kysely ei kerro esimerkiksi sitä, liittyykö maanviljelijöiden haluttomuus antaa tietoja tutkimuksen ja hallinnon käyttöön peltojen fosforilukuun, kuten jutussa aiemmin sanottiin.