Asuuko teillä tulistuja tai tiuskahtelija? Erilaiset tavat ilmaista vihaa hiertävät perheessä – keskustele

Vastuuton vihan ilmaiseminen on Suomessa yleistä, sanoo vihakouluttaja.

tunteet
Grafiikka
Johanna Aulén / Yle

Mökille lähtiessä kylmälaukku unohtuu eteiseen. Lapsi kaataa maitolasin ja koira syö ruuat hellalta. Teini haastaa riitaa. Arjen harmeissa punnitaan se, miten ärsytyksen ja vihan tunteita ilmaistaan perheessä.

Jokaiseen perheeseen mahtuu monenlaisia persoonia, mutta miten vihan tunteen kanssa tulisi toimeen niin, ettei elämä olisi jatkuvaa sadattelua?

Viha on vaikea tunne, muistuttaa vihakouluttaja Jari Koponen. On yleistä, että sitä joko padotaan sisäänpäin tai ilmaistaan niin räiskyvästi, että lähellä olevat kärsivät.

– Ärtymys, tiuskiminen ja loukkaantuminen ovat kaikki vihan ilmenemismuotoja, Koponen sanoo. Hän on taustaltaan yhteisöpedagogi, jonka työpajoissa opetellaan kohtaamaan vihan tunteita. Useimmiten niille osallistuvat ylikiltit ihmiset.

Ärähtely ei ole osa luonnetta

Viha on yksi ihmisen perustunteista ja se voi olla myös positiivinen, muutokseen ajava voima. Vihan ilmaiseminen onkin hankalampi asia. Jos perheessä yksi räiskähtelee ja muut joutuvat toimimaan iskunvaimentimina, tilanne ei ole tasapainossa.

– Räiskyvä temperamentti ei oikeuta sellaiseen vihanilmaisuun, joka vahingoittaa muita, Koponen sanoo. Hänen mukaansa Suomessa on etenkin miehillä pitkä perinne vastuuttomasta vihanilmaisusta, jota selitetään milloin luonteella, milloin olosuhteilla.

Tavat ilmaista vihaa kulkevat sukupolvelta toiselle.

Maria Lindroos

Jos yhden perheenjäsenen tapa ilmaista vihaa herättää pelkoa tai ahdistusta muissa, kyse on väkivallasta.

– Viha ja sen takana olevat häpeän ja syyllisyyden tunteet kulkevat usein sukupolvelta toiselle. Ne tulevat esiin eri tavoin ihmisestä riippuen, sanoo psykologi Maria Lindroos. Hän työskentelee Maria Akatemiassa, joka tekee ehkäisevää väkivaltatyötä naisasiakkaiden kanssa.

Myös riidan välttely on haitallista

Vihan tunteesta tulee ongelma, jos se on jatkuvaa, aiheetonta tai siihen liittyvää käytöstä ei hallitse. Omia käyttäytymismalleja voi muuttaa, mutta ensimmäiseksi ne on tiedostettava. Kun oppii huomaamaan oman kiihtymisen kohti vihaa, on vielä mahdollisuus muuttaa omaa toimintaa tai esimerkiksi ottaa aikalisä lähtemällä tilanteesta hetkeksi pois.

Aika usein tulistumisen takana ovat myös olosuhteet: stressaantuneena ja nälkäisenä pinna palaa herkästi tai tyytymättömyys töissä purkautuu raivoamisena kotona.

Vihan takana on pelko.

Jari Koponen

Jos elämä on jatkuvaa ärtymistä, nalkuttamista tai huutamista, pitää tilanteeseen herätä. Jari Koposen mukaan vihan taustalla on aina pelko. Jokin asia pelottaa tai ahdistaa ja aktivoi vihan.

Rakentava tapa ilmaista vihaa on sellainen, etteivät muut kärsi.

– Perheeseen mahtuu toivottavasti monenlaista tunneilmaisua, mutta usein ääripäät eli kohtuuton räjähtely tai äärimmäinen konfliktin välttely ovat haitallisia, Lindroos sanoo.

Viha nousee pikkulasten vanhemmilla

Vanhemmuus haastaa ihmistä, ja etenkin pikkulasten vanhemmat saattavat yllättyä omista vihantunteistaan. Maria Akatemian Demeter-työ on tarkoitettu naisille, jotka ovat käyttäneet tai pelkäävät käyttävänsä väkivaltaa. Lindroosin mukaan 70 prosenttia asiakkaista on pienten lasten äitejä.

– Vanhemmuus on iso kasvutehtävä, joka haastaa käymään uudelleen läpi omassa lapsuudessa koettua, Maria Lindroos sanoo.

Perheessä vastuu on aina aikuisella, Koponen ja Lindroos muistuttavat. Kun tahtoikäisen lapsen tai murrosikäisen nuoren tunteet ailahtelevat, kyse on useimmiten normaalista kehitysvaiheesta.

Vihan tunteen sanoittaminen on tärkeä taito sekä lapsille että aikuisille. Tunnetta itseään ei kannata torjua. Päinvastoin: tunteen hyväksyminen on hyvä keino vapautua sen ylivallasta ja oppia käyttäytymään rakentavammin.