Avoliitosta ei koskaan tullut asuinliittoa – Kansa luo kielensä, ja kovimmat kielipoliisit löytyvät sen riveistä, eivät kielitoimistosta

Kielen muuttumista on turha ottaa liian raskaasti, sanoo pian eläköityvä kielen ammattilainen Riitta Eronen. Liioilla säännöillä voi tappaa koko kielen. Tärkein on sosiaalinen kielioppi eli tilanteen mukainen kielenkäyttö.

sanat
Irtokirjaimista muodostuu sana muutos.
Jyrki Lyytikkä / Yle

Suomen kielessä on sanoja, joista moni käyttää sinnikkäästi väärää muotoa. Tällaisia ovat esimerkiksi sairausloma, keisarileikkaus ja elämäkerta.

Jatkuva väärin puhuminen voi toisaalta johtaa siihen, että nykyisestä väärästä tulee oikea. Kieli muuttuu käyttäjiensä avulla, ja juhlalliset julistukset asioiden oikeellisuudesta ovat nykyään varsin harvinaisia.

Kielitoimisto ja Kotimaisten kielten keskus Kotus eivät pidäkään kielivirheisiin takertumista tyylikkäänä. Sitä harrastetaan jo tarpeeksi esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, missä on pahempia kielipoliiseja kuin Kotuksessa, sanoo erityisasiantuntija, kielenhuoltaja Riitta Eronen.

– Kielenkäytössä on suurempiakin ongelmia: kielellä voi tehdä pahaa tai käyttää valtaa väärin. Kuva voi vääristyä, koska on helpompi kytätä oikeinkirjoitusta.

Eronen muistuttaa, että kielenhuollon tavoitteena on säilyttää yhteinen, toimiva yleiskieli. Tärkeää on erityisesti virkakielen huolto, sillä virkakielen pitää olla selkää, asiallista ja ymmärrettävää.

Käännösvirheitä ja epäloogisuutta

Elämänkerta-muodon taustalla on ajatus elämän kertomuksesta eli kertomuksesta elämästä. Genetiivialku kuitenkin katoaa tämäntyyppisistä sanoista, ja sen korvaa nominatiivi: ei ole kansantiedettä, vaan kansatiede. Elämäkerta noudattaa samaa linjaa kuin esimerkiksi vaatekerta ja vuosikerta.

Keisarileikkauksen tausta on hämärämpi. Sanan on selitetty juontuvan latinan sanasta caedere eli leikata. Myytin mukaan nimitys on peräisin Julius Caesarin syntymästä. Tuohon aikaan keisarileikkaus tehtiin kuitenkin vain äidin kuoltua, ja Caesarin äiti eli vuosia poikansa syntymän jälkeen.

Suomeen termi kääntyi ruotsin kejsarsnitt-sanasta. Keisarinleikkaus-muoto on voinut syntyä siitä, että ruotsin sanan s-kirjain on tulkittu genetiivin päätteeksi, vaikka se kuuluu snitt-sanaan. Näin kyseessä olisi käännösvirhe.

Monen sujuvasti käyttämä sairasloma-sana taas olisi epälooginen, sillä meillä on myös sairauseläke ja sairausvakuutus. Useimmiten sanojen synnyn taustalla on muotti eli sananmuodostusta ohjaava kuvio, jota harva kuitenkaan tiedostaa.

– Jos on liikaa vaihtelua, siitä syntyy hämmennystä varsinkin asiateksteissä ja siksi on hyvä pyrkiä melko yhtenäiseen linjaan, sanoo Eronen.

Uutisoida-verbi oli aikanaan vitsi

Joskus on silti annettava periksi linjasta poikkeamiselle. Esimerkiksi uutisoida-sana oli syntyessään muun muassa pakinoitsija Ollin hampaissa. Se oli johdettu väärin, sillä -(i)nen-loppuisista substantiiveista ei tehty verbejä -soida-johtimella. Uutisoida oli väärin samoin kuin entisöidä, muistutti Kielikello 80-luvulla ja kehotti käyttämään sanoja uutistaa ja entistää.

20 vuotta myöhemmin lusikka otettiin kauniiseen käteen: Suomen kielen lautakunta hyväksyi verbin, vaikka se olikin johdettu poikkeuksellisella tavalla.

– Sanakirjasta voidaan uutisoida-verbin yhteydessä pyyhkiä pois maininta "paremmin toisin", kerrottiin tuolloin.

Sanat saavat laajempia merkityksiä, ja sekös joskus potuttaa

Sanat syntyvät nykyään spontaanisti. Niiden synty on helppoa, sillä suomi on taipuvainen kieli ja siinä on paljon johtimia eli liitteitä, joiden avulla tehdään uusia sanoja. Aiemmin sanoja myös keksittiin ja laitettiin tyrkylle, mutta niitä jouduttiin poistamaan, koska ne eivät tarttuneet kansan kieleen.

– Esimerkiksi avoliiton tilalle yritettiin aikanaan tarjota sanaa asuinliitto, mutta se ei lähtenyt liikkeelle. Onhan kyse niin paljon muustakin kuin asumisesta, pohtii Eronen nyt.

Oma lukunsa ovat lääketieteen sanastolautakunta ja Sanastokeskus TSK, jotka tietoisesti etsivät suomalaisia vastineita lääketieteen ja tietotekniikan termeille. Tuorein tällainen onnistuminen on sydäniskuri-sana, joka keksittiin defibrillaattorille.

Eronen muistuttaa, että sana on sana aina kun sitä käyttää useampi kuin yksi ihminen. Se ei vaadi pääsyä sanakirjaan, vaan vaikkapa nuorilla, larppaajilla, merimiehillä, japanilaisen kulttuurin ystävillä ja lukemattomilla muilla ryhmillä on aina ollut omat sanastonsa. Vanhempien kannattaisi myös oppia nuorten sanoista, Eronen kannustaa.

Meneillään on aito ja alkuperäinen bongaus.Mika Kanerva

Silti sanojen siirtyminen yhteydestä ja merkityksestä toiseen jaksaa raivostuttaa suomalaisia. Bongata-verbin käytön laajentaminen aikanaan mihin tahansa havainnointiin kiukutti lintuihmisiä.

Myös reivaaminen eli purjepinnan vähentäminen on kääntynyt yleiskielessä kurssin muutokseksi, vaikka purjehtijat eivät siitä pitäisikään. Tv- ja radioammattilaiset käyttävät keli-sanaa välillä huolettomasti kuvaamaan myös säätä, vaikka kyse on maaston kulkukelpoisuudesta.

Jopa kielelle ominaiset rektiot eli se, miten toinen sana toimii pääsanansa yhteydessä, muuttuvat. Nuorille on hyvin tavallista sanoa "rakastan kävellä" ja "pystyn tulla vasta illalla".

– Niille ei oikein voi mitään, sanoo Eronen.

Liika vaihtelu voi silti sekoittaa

Yhä useammin kielen käyttöä ohjataan kieltojen sijaan muistuttamalla, että olemassa olisi parempikin tapa. Ankarien sääntöjen aika on ohi, sillä ne voisivat olla kohtalokkaita.

– Liian monet säännöt johtaisivat puhe- ja kirjakielen eriytymiseen, ja pahimmillaan meillä olisi pian kuollut kieli, sanoo Eronen.

Toisaalta valtava vaihtelu voi hämmentää, ja siksi Eronen pitäisi kiinni esimerkiksi koettaa- ja koittaa-sanojen erosta. Nuorten on kuitenkin vaikea erottaa noita sanoja toisistaan, ja tilannetta hankaloittaa se, että ääntämys ruokkii sekoittamista. Silti yhä vain uusi päivä koittaa, kaikki yrittäminen on koettamista.

Kielen kehitystä pyritään ohjaamaan myös yksinkertaistamalla: esimerkiksi kunnallisvaaleista on tullut kuntavaalit. Svetisismejä eli ruotsin kielen jäämiä on saatu siivottua vahtimalla – nykyään niiden sijasta koetetaan karsia anglismeja eli englannin vaikutusta.

Murteet ne vasta kielenkantoja irrottavatkin

Kotuksesta kysytään usein, miten verkko muuttaa kieltä. Kielenhuoltaja Riitta Erosen näkemys on, että kirja- ja puhekieli lähentyvät toisiaan. Verkossa toisaalta ärsytyskynnys on matala, ja esimerkiksi uudissanat voidaan lytätä, vaikka ne olisi johdettu oikein.

– Kaikki ovat oman kielensä asiantuntijoita, mutta ei saa läiskiä toista. Sekin lyö välillä yli.

Eronen muistuttaa sosiaalisesta kieliopista eli tilanteen mukaisesta kielenkäytöstä. Tyylin valitseminen on hyvin herkkä alue, ja murteilla kirjoitettaessa kannattaa olla varuillaan, sillä niiden käyttöön suomalainen suhtautuu vielä puritaanisemmin kuin yleiskielen.

– Nämä ovat tunteellisia asioita, mutta on turha ottaa niitä raskaasti. Kieli on ilon ja tietysti keskustelun aihe!