Marja Mikkola ja Seppo Eriksson päätyivät Kaskisiin googlaamalla ja herättivät henkiin kaupungin vanhan kalasavustamon – "Tuntuu ettei tämmöistä paratiisia voi ollakaan!"

Vanhoista taloista ja merestä innostunut pariskunta tuntee olevansa Kaskisissa kotonaan. Marja Mikkolalle muutto tarkoitti myös paluuta juurille.

puurakennukset
Marja Mikkola ja Seppo Eriksson kalasavustamon edessä.
Marja Mikkola pitää yhdessä puolisonsa Seppo Erikssonin kanssa Kaskisten savustamon perinnettä hengissä.

– Arvaapa minkä ikäinen tämä kissa on, kysyy Seppo Eriksson samalla kun silittelee pikimustaa naapurin Julia-kissaa.

Kissa on virkeän oloinen ja kiinnostunut ihmisistä, joten arvelen sen iäksi yhdeksän , korkeintaan kymmenen vuotta mutta pieleen menee. Julia-kissa on jo 17-vuotias.

Julia-kissa
Julia viihtyy savustamon pihapiirissä.Terhi Varjonen/Yle

Se on nykyään tuttu näky Erikssonin ja puolisonsa Marja Mikkolan omistaman savustamon pihapiissä.

Kissa alkoi viihtyä rannassa sen jälkeen kun pariskunta oli ostanut rakennuksen ja paikalla alkoi taas tapahtua.

– Se vähän niin kuin kuuluu tänne, hymähtää Eriksson.

Savustamon henki elää

Myös Seppo ja Marja tuntevat nyt kuuluvansa Kaskisiin. Viitisen vuotta sitten he ostivat Kaskisten keskustasta Lindénin talon ja ryhtyivät remontoimaan sitä. Tai oikeastaan he olivat aloittelemassa sitä kun savustamo rannassa tulikin myyntiin.

– Aika nopeasti päätettiin, että ostetaan se, muistelee Eriksson.

Savustamon uunit
Savustamon uunitTerhi Varjonen/Yle

Seppo ja Marja ovat aina pitäneet merestä ja vanhoista taloista ja halu säilyttää savustamon hieno miljöö vaikutti ostopäätökseen paljon.

Mutta jotta rakennus säilyisi, olisi siinä oltava jotakin toimintaa. Museoksi he eivät paikkaa halunneet muuttaa.

Rakennus sijaitsee kaupungin vuokratontilla ja vuokrasopimuksesta kävi ilmi, että paikalla pitäisi olla jotakin kalastukseen liittyvää toimintaa.

Kaupunkilaisilta tuli pyyntöjä aloittaa paikalla uudestaan savustaminen ja tähän Seppo innostuikin. Hänellä ei tosin ollut aikaisempaa kokemusta muusta kuin kotona savustuspöntöllä savustamisesta, mutta hän ryhtyi hankkimaan tietoa ja taitoa.

Kalaa savustetaan nykyisin kesällä kerran viikossa ja talvella joka toinen viikko. Kaupunkilaiset tietävät tarkkaan milloin savustettua kalaa on saatavilla.

Kaskisten kalasavustamo
Pasi Takkunen/Yle

Paluu juurille

Marjan matka on ollut pitkä takaisin kotiseudulle. Hän muutti 3-vuotiaana perheensä kanssa Närpiön Pirttikylästä Varsinais-Suomeen Perniöön ja vietti lapsuutensa ja nuoruutensa etelässä.

Opiskelut veivät hänet edelleen Helsinkiin mutta nyt siis takaisin Etelä-Pohjanmaalle. Mikkola on toki seudulla vuosien varrella käynyt muun muassa omien vanhempiensa kanssa.

– Heillä oli tapana tehdä kerran vuodessa sellainen Etelä-Pohjanmaan kiertue ja kun olivat jo sen verran iäkkäitä, etteivät voineet itse enää ajaa tänne, niin me kyyditsimme heidät, kertoo Mikkola.

Tällaisen matkan yhteydessä Marja ja Seppo päätyivät Kristiinankaupunkiin ja jostain syystä he ryhtyivät googlaamaan seudun myytäviä taloja.

Marja Mikkola
Marja Mikkola on syntyisin Närpiön Pirttikylästä.Terhi Varjonen/Yle

Tämä haku jatkui matkan jälkeenkin, mutta asia konkretisoitui kun listauksessa näkyi myytävänä oleva puutalo Kaskisten keskustassa. Sitä lähdettiin katsomaan ja vaikka ensimmäisellä kerralla ei talossa päässyt kaikkialle edes sisälle, oli ihastus syntynyt.

– Silloin tammikuussa oli satanut niin paljon lunta, että ihan kaikkialle ei päästy ja kiinteistönvälittäjäkin sanoi meille, että tulkaa uudestaan sitten kun pääsette koko taloon. Tulimme maaliskuussa tutun rakennesuunnittelijan kanssa uudestaan ja hän totesi, että ei tässä mitään vikaa ole, mutta tämä on liian iso!, nauraa Mikkola.

Se ei pariskuntaa kuitenkaan haitannut.

"Olen saanut sukulaiseni takaisin"

Kaskinen on väkiluvultaan Suomen pienin kaupunki ja pinta-alaltaan toiseksi pienin kunta. 1300 asukkaan kaupunki on menettänyt tasaisesti asukkaita, mutta asuntokaupoissa on nyt näkynyt pieniä piristymisen merkkejä lähinnä paluumuuttajien toimesta.

Pariskunta kehuukin kilvan kuinka hyvin heidät on otettu Kaskisissa vastaan. Heistä ollaan kiinnostuneita ja tervehdyksiä ja kuulumisia vaihdetaan vaikkei ihan tuttuja oltaisikaan. Kaupunkilaiset ovat olleet iloisia, että savustamossa on jälleen toimintaa , uskoo Marja Mikkola.

– Meidät on otettu niin hyvin vastaan ja sekin voi olla yhtenä syynä, että me pidämme tätä savustamoa. Se on kuitenkin aina ollut tärkeä maamerkki Kaskisissa, miettii Mikkola.

Seppo Eriksson
Seppo Eriksson viihtyy merimaisemassa.Terhi Varjonen/Yle

Samaa mieltä on Seppokin.

– Aivan uskomatonta, tuntuu ettei tämmöistä paratiisia voi ollakaan!

Kahta puutaloa remontoidessa apuja tarvitaan ja sitä onkin saatu kaupunkilaisilta. Kiirettä remonttien kanssa ei pidetä ja aluksi kunnostustyöt ovat keskittyneet savustamon miljööseen.

Ikkuna
Savustamon miljöössä näkyvät saaristolaisperinteet.Terhi Varjonen/Yle

Marja Mikkola työskentelee maisema-arkkitehtina Helsingissä eli hänellä riittää kulkemista vielä muutaman vuoden ajan Helsingin ja Kaskisten välillä. Seppo Eriksson on eläkkeellä.

Marjan myötä myös hänen poikansa on muuttanut Kaskisiin ja se ilahduttaa kovasti. Iso asia on myös se, että Pohjanmaalta löytyy oma suku.

– Olen saanut sukulaiseni takaisin lähelleni. Osa entisistä naapureistani jopa muistaa vielä, kun olen ollut 3-vuotiaana täällä ja se tuntuu mukavalta, hymyilee Mikkola.