Kasvain halvaannutti pikkupojan navasta alaspäin – liikunnasta tykkäävä 9-vuotias treenaa sitkeästi, jotta oppisi taas kävelemään

Jalkapallo on Eemi Laurilan lempiharrastuksia, ja joka päivä hän tekee töitä pystyäkseen joskus vielä kävelemään sen perässä

fysioterapia
Poika kävelee kävelyrobotin avulla matolla.
Kävelyrobotin avulla saa säilytettyä askelrytmin, pidettyä jalkojen linjan suorana ja myös totuteltua pystyasentoon.Sari Vähäsarja / Yle

Jalat käyvät tasaista tahtia, kun Barcelona-paitaan pukeutunut poika taittaa taivalta. Hänellä on käsissään fysioterapeutin lainaama puhelin, ja siinä SuperCatista menossa taas uusi taso.

Jalkoihin 9-vuotiaan Eemi Laurilan ei tarvitse katsella, sillä hän ei ole vaarassa törmätä mihinkään. Alustana on kävelymatto, ja poika on tukivaljaissa, jaloissaan liikesensoreilla varustetut tuet.

50 minuutin matkassa kävelyrobotissa tärkeintä ei todellakaan ole määränpää, vaan itse matka, sillä jokaisen askelen tarkoitus on muistuttaa pojalle, mistä kävelyssä on kysymys.

Jaloille olisi tarvetta, sillä Eemi Laurilan lempiaine koulussa on liikunta. Futiksessa poika on maalivahti, ja keväällä koulujenvälisessä turnauksessa hän nappasi Fair Play -kortin. Lisäksi hän harrastaa ratakelausta ja uintia, mutta kaikkein rakkain laji on koripallo.

Eemi Laurila harjoittelee kävelyrobotin valjaissa myös jalkapallon potkimista.
Eemi Laurila harjoittelee kävelyrobotin valjaissa myös jalkapallon potkimista.Sari Vähäsarja / Yle

Kun Eemi Laurila oli neljä, häneltä löydettiin kasvain selkäytimestä. Leikkauksen riski arvioitiin alunperin liian suureksi. Vanhemmat etsivät kuitenkin lääkärin, joka suostui leikkaamaan, sillä kasvaimen jättäminen paikalleen kasvamaan olisi ollut lääkärin arvion mukaan vielä pahempi vaihtoehto.

Poika halvautui navasta alaspäin, koska kasvain oli painanut selkäytimestä lähteviä hermoja. Kuntoutusvaihtoehtoja etsivä äiti löysi ensin Virosta ja sitten kotimaasta kävelyrobotin, jonka avulla kuntoutustyötä on tehty nyt pian pari vuotta.

Kerran viikossa Eemi Laurila matkustaa kotoaan 150 kilometriä Kannukseen. Muutaman kerran vuodessa pidetään tehosessioita, joiden aikana hän viettää putkeen useamman päivän kävelyrobotin kanssa.

Tapasimme Eemin puolitoista vuotta sitten. Mitä hänelle kuuluu nyt?

Urakkaa on vaikeutettu koko ajan: matkaa on kasvatettu, maton vauhtia lisätty ja painokevennystä vähennetty. Kun poika alussa kävelytti omaa painoaan 20 kiloa kevyempää massaa, nyt kevennystä on enää viisi kiloa. 50 minuutin aikana hän kävelee nyt 1400 metriä.

– Kevennystä on voitu vähentää koko ajan, kun Eemin kunto on noussut ja jaksaminen parantunut, sanoo fysioterapeutti Riina Puutio Kitinkannuksesta.

Fysioterapeutti Riina Puutio pallottelee Eemi Laurilan kanssa kävelymatolla.
Fysioterapeutti Riina Puutio ja Eemi Laurila harrastavat treenin aikana myös esimerkiksi pallottelua ja matikkakisoja.Sari Vähäsarja / Yle

Robotti auttaa muun muassa säilyttämään askelrytmin. Se myös ohjaa jalat pysymään suorassa linjassa sen sijaan, että ne heittelehtisivät sivuille. Valtaosan ajasta pyörätuolissa istuvalle pojalle myös pelkän pystyasennon säilyminen on tärkeää, sillä elimistö joutuu tekemään paljon lisätyötä, kun ihminen on pystyssä:

– Sydämen pitää pumpata verta varpaista päähän asti. Aineenvaihdunnan on tehtävä enemmän töitä. Kun aina seisoo normaalisti, ei edes tule ajatelleeksi, että vitsit: kyllä kroppa tekeekin tosi paljon työtä, kun on pystyasennossa! muistuttaa Puutio.

Laurila on saanut fysioterapeuttinsa mukaan askelrytmin säilymään hienosti ja tietää, milloin pitää siirtää paino jalalta toiselle, jotta ei kaadu.

Keväällä poika sai kotiin mittatilaustyönä tehdyt ortoosit eli jalkatuet, ja harjoittelee nyt kävelyä sielläkin. Kotona kaikki liike pitää tuottaa itse, ja harjoittelumatkat ovatkin aluksi parista metristä muutamaan kymmeneen metriin.

Myös ulkoinen tuki tarvitaan, sillä pojan tasapaino ei ole vielä niin hyvä, että matka taittuisi ilman apukäsiä tai vaikka rollaattoria.

– Matkat varmasti kasvavat kesän aikana, kun pääsee pihalle treenaamaan, uskoo Riina Puutio.

Kun aina seisoo normaalisti, ei edes tule ajatelleeksi, että vitsit: kyllä kroppa tekeekin tosi paljon työtä, kun on pystyasennossa!

Fysioterapeutti Riina Puutio

Kuntoutus on ollut jatkuvaa pientä kehitystä. Takapakkia ei ole tullut, mutta kehitys on aaltoillut: huippuhetkiä voi seurata lievä taantuma, kun keho herättelee itseään sopeutumaan muutokseen ja kehitykseen.

Nuoruus tuo etulyöntiaseman kuntoutumiseen, sillä kehossa on vielä paljon kapasiteettia. Puutio on tyytyväinen siihen, missä nyt ollaan, sillä alussa ei voinut ennustaa kehitystä puolentoista vuoden päähän.

Seuraavaankaan saumaan ei näe. Työtä on tehtävä sinnikkäästi:

– Jos olisi ihmenappi tai poppakonsti, totta kai sitä olisi jo käytetty, sanoo fysioterapeutti Riina Puutio.

Poika pelaa älypuhelimella kävellessään kävelyrobotissa.
Kädet ovat vapaina, kun jalat tekevät töitä.Sari Vähäsarja / Yle

Kävely on vain osa kuntoutumista. Eemi Laurila ui paljon, mikä kehittää vartalon hallintaa ja hahmottamista. Kotipaikkakunnalla hän tekee myös lihaskuntoa fysioterapeutin kanssa, jotta vartalossa pysyy voima ja liikkuvuus.

Toisaalta kävelyrobotissa työssä ovat monet osa-alueet: aivot, hermosto, lihakset ja kestävyys. Yhtä ei voi sammuttaa, kun treenaa toisia.

Kuntoutuminen onkin kakkosluokan lopettaneelle Eemi Laurilalle kovaa hommaa. Kuin toinen työ koulun jälkeen, määrittelee fysioterapeutti Riina Puutio.

– Se on raakaa työtä, sitä pitää jaksaa sinnikkäästi tehdä. Mutta Eemi on sisäistänyt sen hyvin.

Välillä yksitoikkoisilta tuntuvia kävelysessioita piristetään yhteisillä touhuilla. Fysioterapeutti on tarvittaessa myös matikkakilpailun osapuoli, päässälaskukone tai tietovisailija. Viimeksi oli fysioterapeutin vuoro hävitä matikassa. Välillä pallotellaan ilmapalloilla tai potkitaan keiloja.

Tsemppaamisessa auttavat pojan omat tavoitteet ja toiveet.

– Jalkapallo on Eemin lempiharrastuksia. Se motivoi, kun huomaa, että saa vasemmalla jalalla potkaistua paremmin kuin vaikka kaksi kuukautta sitten, sanoo Puutio.