Kuka vastaa Euroopan turvapaikanhakijoista? Tästä kysymyksestä on noussut vuosien riita, joka pitäisi nyt ratkaista kahdessa viikossa

Pelissä on unionin yhtenäisyys, vapaa liikkuvuus, liittokansleri Angela Merkelin asema ja turvapaikanhakijoiden oikeudet.

turvapaikanhaku
Pireuksen satamaan saapuvia pakolaisia joulukuussa 2017.
Välimeren maat ovat ottaneet vastaan suurimman osan pakolaisista. Kuvassa Kreikan Pireuksen satamaan joulukuussa saapunut pakolainen.Orestis Panagiotou / EPA

EU on jälleen vaikeassa kriisissä. EU-maiden johtajilla on kaksi viikkoa aikaa löytää ratkaisu unionin turvapaikkapolitiikkaan, jonka nykytilaan kukaan ei ole tyytyväinen. Sovusta on väännetty vuosia.

Pelissä on ainakin unionin yhtenäisyys, vapaa liikkuvuus, liittokansleri Angela Merkelin asema ja turvapaikanhakijoiden oikeudet.

Pohjimmiltaan maat kiistelevät siitä, kenen vastuulla unioniin saapuvat turvapaikanhakijat ovat.

1. Mitä EU-maat ovat sopineet turvapaikanhausta?

Euroopan unionin turvapaikkapolitiikka perustuu nyt sopimuksiin, joita kukin maa tulkitsee omalla tavallaan.

Kaikki EU-maat ovat sitoutuneet YK:n pakolaissopimuksiin, jotka antavat EU-maihin tuleville oikeuden hakea turvapaikkaa ja velvoittavat EU-maat tutkimaan hakemuksen.

Hakemuksen käsittelystä on taas sovittu niin sanotussa Dublin-sopimuksessa. Siinä EU-maat, Sveitsi, Norja, Islanti ja Liechtenstein ovat sopineet, minkä maan vastuulla turvapaikkahakemuksen käsittely on.

Suomen maahanmuuttovirasto kertoo (siirryt toiseen palveluun) sivuillaan sopimuksen perusidean: turvapaikkahakemuksen käsittelee ensimmäinen EU-maa, johon turvapaikanhakija saapuu. Jos ensimmäistä maata ei varmuudella tiedetä, hakemus käsitellään maassa, jossa hakija on jättänyt ensimmäisen turvapaikkahakemuksen.

Jos hakija yrittää hakea turvapaikkaa jostain muusta maasta, toinen maa ei käsittele hakemusta vaan palauttaa hänet ensimmäiseen maahan.

Perussääntöön on poikkeuksia: Jos hakijalla on esimerkiksi perhesiteitä jossain maassa, hakemus käsitellään ensisijaisesti tässä maassa.

2. Miksi Dublin-sopimus ei toimi?

Dublin-sopimus osoittautui riittämättömäksi viimeistään vuonna 2015, kun Välimeren ylitti yli miljoona pakolaista. Palautusjärjestelmää ei ollut suunniteltu näin suurille turvapaikanhakijamäärille.

Talouskriisin köyhdyttämä Kreikka ei kyennyt huolehtimaan pakolaisista tai edes rekisteröimään heitä. Tulijat matkustivat pohjoiseen ja hakivat turvapaikkaa muualta, etenkin Saksasta ja Ruotsista.

Vaikka turvapaikanhakijoita on tullut vuosi vuodelta vähemmän vuoden 2015 huippuvuoden jälkeen, vastuu turvapaikanhakijoista jakautuu yhä hyvin epätasaisesti eri maiden kesken.

Infografiikka
Yle Uutisgrafiikka

Yhteisen turvapaikkajärjestelmän jumiutuessa maat päätyivät kansallisiin ratkaisuihin. Unkari rakensi etelärajalleen aidan, ja monet maat aloittivat rajatarkastuksia EU:n sisärajoilla. Monet maat, myös Suomi, kiristivät kilvan turvapaikan saamisen ehtoja.

Tilanne on ollut kestämätön paitsi Välimeren maille, myös turvapaikanhakijoille. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin mukaan kireämmät lait, Turkin ja Libyan kanssa tehdyt pakolaisjärjestelyt ja ylikuormittuneet vastaanottojärjestelmät rikkovat räikeästi hakijoiden oikeuksia. (siirryt toiseen palveluun)

3. Miten Dublin-sopimuksen ongelmia yritetään ratkaista?

EU-maat päättivät uudistaa turvapaikkapolitiikkaansa kriisivuoden jälkeen. Uudistus on ollut jumissa siitä lähtien.

Vaikein kiista koskee EU-komission ehdottamaa kiintiöjärjestelmää. Jos johonkin maahan saapuu erityisen paljon turvapaikanhakijoita, heidät siirrettäisiin muihin maihin ennalta sovittujen kiintiöiden mukaisesti.

Siirrot alkaisivat, jos tulijoiden määrä ylittää kullekin valtiolle sovitun ylärajan. Kiintiöiden suuruus taas riippuu kunkin maan asukasmäärästä ja vauraudesta.

Vastaava järjestely oli väliaikaisesti käytössä vuosina 2015–2017, mutta sen kautta saatiin siirrettyä vain murto-osa tavoitellusta hakijamäärästä. Etenkin itäisen Keski-Euroopan maat, kuten Unkari ja Puola, kieltäytyivät vastaanottamasta turvapaikanhakijoita.

Toinen vaikea kiista koskee Dubin-sopimuksella tehtävien palautusten nopeuttamista.

Komissio haluaisi, että turvapaikanhakija voitaisiin palauttaa oikeaan käsittelymaahan automaattisesti ja että palautus voitaisiin tehdä, vaikka uuden hakemuksen jättämisestä olisi kulunut vuosia.

Nyt palautus vaatii luvan ensimmäiseltä maalta ja on tehtävä puolen vuoden kuluessa.

4. Miksi sovun löytäminen on niin vaikeaa?

EU-maat ovat yhtä mieltä siitä, että turvapaikkajärjestelmää on uudistettava. Mistään muusta ne eivät olekaan samaa mieltä.

Saksa, Ranska, Ruotsi ja valtaosa EU-maista kannattavat kaikille pakollisia kiintiöitä. Myös Suomi tukee kiintiöitä, jos kaikki maat sitoutuvat niihin.

Joukko maahanmuuttoa vastustavia itäisen Euroopan maita vastustaa kuitenkin ajatusta jyrkästi. Unkarin pääministeri Viktor Orbán on perustellut kantaansa sillä, että hän haluaa suojella maansa kristittyä perintöä.

EU:n komissio on tarjonnut haluttomille maille ratkaisua, jossa ne voisivat korvata neljäsosan turvapaikanhakijakiintiöstään maksamalla näiden huolehtimisesta toisessa maassa. Kiintiön voisi myös välttää ottamalla vastaan kiintiöpakolaisia EU:n ulkopuolelta.

Toistaiseksi kompromissi ei ole kelvannut.

Etelä-Euroopan maat vaativat sen sijaan ehdottomasti siirtokiintiöitä ja vastustavat automaattisia Dublin-palautuksia. Ne pelkäävät jäävänsä yksin, jos pakolaisia tulee taas joskus yhtä paljon kuin vuonna 2015.

5. Voisiko ratkaisu syntyä?

Euroopan johtajat ovat sopineet, että auki olevat kysymykset ratkaistaan huippukokouksessa kesäkuun viimeisenä viikonloppuna eli kahden viikon päästä. On täysin auki, löytyykö vuosia käytyyn kiistaan kaikille kelpaavaa kompromissia.

Ratkaisua yritetään nyt, jotta EU-lait ehdittäisiin säätää ennen ensi kevään europarlamenttivaaleja. Jos aikataulu venyy, päätökset siirtyvät vaalien jälkeen valittavalle uudelle komissiolle ja hamaan tulevaisuuteen.

Ajan kuluminen ei ole helpottanut päätösten tekemistä, koska maahanmuuton vastustajat ovat voimistuneet monissa maissa vuoden 2015 jälkeen.

Jos sopimusta ei synny, edessä voi olla jälleen radikaaleja kansallisia ratkaisuja. Esimerkiksi Italian tuore populistihallitus uhkaa jo nyt sulkea satamansa siirtolaisia pelastavilta laivoilta.

Saksassa on taas luvassa hallituskriisi: Baijerin CSU-puoluetta edustava Horst Seehofer on luvannut käännyttää muiden maiden vastuulla olevat turvapaikanhakijat jo rajalla. Tätä liittokansleri Angela Merkel ei hyväksy.

Lue myös:

Turvapaikanhakijoiden määrä putosi Euroopassa, mutta riita heidän kohtalostaan kärjistyi ennätyspahaksi

Analyysi: Angela Merkelin kohtalonhetki on käsillä – kaatuuko Saksan hallitus?

Lähteet: Reuters