Kake Randelin laulaa nostalgiaa 1980-luvun lapsille – "Lapset istuivat takapenkillä ja oppivat vanhempiensa suosikkibiisit ulkoa"

Moni kuuntelee Randelinia ironisesti naureskellen, mutta seassa on ripaus kaipausta menneeseen, sanoo tutkija.

Kake Randelin
Kake Randelin
Riina Kasurinen / Yle

1980-luvulla perhe istui autossa matkalla mökille. Autoradio soitti Kake Randelinin tuoretta kasettia, joka oli hankittu hetki sitten huoltoasemalta.

– Ti-ti-ti tilipäivä koittaa, lauloi Kake.

Biisi oli hitti, äidin ja isän suosikki. Lapset takapenkillä oppivat sanat ulkoa ja lauloivat mukana.

Kolme vuosikymmentä myöhemmin samat lapset ovat aikuisia ja osaavat vieläkin Kaken biisit ulkoa. Kun Randelin astuu lavalle, eturivissä autoradionostalgiaa kokevat kolme-neljäkymppiset ovat kovimpia bilettäjiä.

Ihmiset kaipaavat loputtomien datavirtojen ääreltä takaisin analogiseen aikaan, ilmiötä arvioi populaarikulttuurin tutkija Kimi Kärki.

Keikkayleisöä Karju Festivalilla
Randelin esiintyi kesäkuun puolivälissä Karju Festivaleilla Laitilassa. Kuva on otettu juuri ennen keikan alkua kello 1.30.Kake Randelinin kotialbumi

Juuri nyt 63-vuotiaalla Kake Randelinilla on takana pitkä viikonloppu risteilyllä. Laivalla piti olla keikka vain yhtenä iltana, mutta perillä kävi ilmi, että keikkamyyjä oli unohtanut mainita myyneensä toisenkin illan samalla laivalla.

Randelin kaivaa jälleen uuden tupakan hopeisesta savukerasiasta. Iskelmätähti on polttanut ketjussa viimeisen tunnin ajan. Randelin tosin puhuu niin paljon, että pitkäksi tuhkavanaksi venynyt tulipää hipoo tämän tästä laulajan sormia.

Ensi vuonna hänellä tulee täyteen 40 vuotta Suomen keikkalavoilla. Häneltä kysytään usein, missä Randelin on oikein ollut viime ajat.

– Tässähän minä, mies vastaa.

Laulajan näkökulmasta taukoa suosiossa ei ole ollut sitten 1979 Syksyn Sävelen, joka nosti hänet kansan tietoisuuteen.

Tälle vuodelle on buukattu 90 esiintymistä. Randelin lomailee joka vuosi tammikuun ja helmikuun, joten keikkoja on keskimäärin kaksi jokaisena viikonloppuna. Randelin esiintyy tanssilavoilla, ravintoloissa ja usein Lapin tunturikeskuksissa. Keikkoja myyvän A Duurin ohjelmapalveluvastaava Simo Salminen kertoo, että muihin tähtiin verrattuna Randelin kutsutaan esiintymään tiuhaan myös yksityisbileisiin sekä rock- ja nuorisopaikkoihin.

– Jo monta vuotta Kaken keikoilla on ollut parikymppisiä muijia, jotka laulavat mukana eturivissä, Salminen sanoo.

Lauluissani lauletaan työn tekemisen vaikeudesta, rakkaudesta ja kotiinpaluusta. Ne ovat ihan niin kuin meidän elämästä.

Kake Randelin

“Mä kodin lämpöisen kerran vaihdoin kylmään maailmaan, pois lähdin uutta pikitietä pitkin”, Randelin lauloi 1980 kaihoa äänessään. Kirje kotiin -kappale kertoi miehestä, joka lähti työn perässä maalta kaupunkiin ja kaipasi kotiin. Se osui suoraan hermoon juuri kaupungistuneessa Suomessa. Kappale oli menestys. Sen jälkeen tehtiin ensimmäinen pitkäsoittolevy, joka myi kultaa.

Randelinin kotipitäjän miehen, mäntyharjulaisen Ari Häkkisen kynästä syntyi Kakelle kaihoavia hittejä toisensa perään. Lauluissa sinisilmäiset neidot hurmasivat raskasta työtä tekevät miehet, ja rakkaus oli puhdasta ja kestävää. Nuoret kuuntelivat Kaken surumielisiä, mutta meneviä ralleja ja kaipasivat menneeseen, helpompaan aikaan.

– Niissä lauletaan työstä, työn tekemisen vaikeudesta, rakkaudesta ja kotiinpaluusta. Ne ovat ihan niin kuin meidän elämästä, Randelin sanoo katsellen syntymäkotiaan.

Nykyisin vaalea rintamamiestalo on Randelinien kesämökki. Randelin osoittelee rakennuksia, grillikatosta, puutyöpajaa, liiteriä ja ateljeeta. Hän rakentanut ne kaikki omin käsin.

Lapsuudenkotia on ehostettu vuosien saatossa Randelinin menestyksen myötä. Talo maksoi aikoinaan 22 000 markkaa, mikä oli valtava summa köyhälle perheelle. Sattumalta sekatyömies-isä voitti täsmälleen talon hinnan lotossa.

– Onni on suosinut meitä ennenkin, Randelin sanoo viitaten omaan menestykseensä.

Samasta talosta Randelin lähti aikoinaan ensimmäiselle keikalleen. Pikitietä pitkin kaupunkiin.

Kake Randelin
Kake Randelin syntyi takanaan olevassa talossa uunin edessä vuonna 1955. Nyt talo on Randelinien kesämökki.Riina Kasurinen / Yle

Nykyään kaikki on pelkkää valtavaa datavirtaa. Iskelmän kuuntelu on elämänhallinnallista kaipuuta.

Tutkija Kimi Kärki

Populaarikulttuurin tutkija Kimi Kärjen mukaan mollivoittoinen musiikki on perinteisesti ollut suomalaisten makuun yli sukupolvirajojen. Randelinin musiikin uudessa suosiossa on kysymys muustakin. 1980-luvun iskelmän paluu rinnastuu kasettikulttuurin nousuun.

– C-kasettikin on taas musiikin julkaisuformaatti. Se on absurdia, kun ajatellaan, ettei se ole teknisesti kovin hyvä. Iskelmän nousussa on samankaltaisesta retroilmiöstä, Kärki sanoo.

Kärki uskoo, että kyse on tavallaan samasta ilmiöstä, kuin 1980-luvulla, kun Kake Randelin löi itsensä läpi: kaipuusta yksinkertaisempaan, menneeseen aikaan. Ilmiö on iskelmämusiikkia laajempi. Samaan aikaan iskelmän kanssa uudessa nousussa ovat 1990-luvun eurodance ja 1970-luvun autotallirock. Osa samaa ilmiötä on myös käsityöläiskulttuurin nousu: Kärjen yliopistoluennoilla nuoriso kutoo sukkia. Digitalisaatio synnyttää kaipuun aikaan, jolloin asiat olivat analogisia.

– Ihmiset haluavat pystyä väkertämään asioita itse sen sijaan, että kaikki on pelkkää valtavaa datavirtaa. Se on osin elämänhallinnallista kaipuuta, Kärki sanoo.

Kake Randelin
Kake Randelinin Avaa hakas voitti Vuoden iskelmä -palkinnon ensimmäisessa Emma-gaalassa vuonna 1983.Yle

Randelin esittää keikoillaan yhä eniten vanhoja hittejään, sillä niitä 1980-luvun lapset toivovat. Autoradionostalgia ei kuitenkaan selitä, miksi keikoilla on eturivissä myös hädin tuskin täysi-ikäisiä nuoria. He syntyivät, kun iskelmämusiikin suosio oli jo alamäessä, eikä Randelin ole soinut heidän lapsuudessaan missään.

– Vaikka nuoret eivät ole eläneet aikakautta, jolloin musiikki on syntynyt, se ei estä nostalgian kokemusta, Kärki selittää.

On mahdollista kaivata jotakin, mitä ei ole itse koskaan kokenut.

– Musiikki henkii jotain toisesta ajasta ja resonoi meissä, vaikka emme olisi eläneet sitä aikaa. Että silloin oli jotain toisenlaista.

Randelin itse vertaa musiikkinsa suosiota muodin ailahteluihin. Vaatemuodissakin trendit tulevat, sitten painuvat unholaan ja nousevat parin vuosikymmenen päästä taas uudestaan muotiin. Tämänkin ajan musiikista tulee vääjäämättä retroa, uusien polvien nostalgiaa.

Minä en laula yhtään laulua jonnekin nettiin.

Kake Randelin

Musiikki on kiinnostava taidemuoto, sillä se herättää hetkessä siirtymän omiin muistoihin ja menneisiin hetkiin. Monessa kuulijassa Randelinin ja hänen aikalaistensa musiikki herättää hilpeyttä hullusta 1980-luvusta. Musiikki kuulostaa vähän hassulta. Kaveriporukan bileissä laitetaan lapsuudesta tuttu hitti soimaan ja nauretaan sille, millaista musiikki aikoinaan on tehty.

Samalla vitsi osuu johonkin aitoon.

– Ilmiössä on kyse yhdistelmästä ironiaa ja aitoa kaipuuta. Se voi luoda tunteen, että koemme jotain merkityksellistä siitä, mitä oli ennen, Kärki sanoo.

Kake Randelin ymmärtää hyvin, että musiikki nostaa mieleen muistoja menneistä ajoista. Se, että biisit myös naurattavat, saa miehen ärtymään. Hän puhuu siitä, että itselleen täytyy osata nauraa, mutta päätyy moittimaan irvailijoita elämänkokemuksen puutteesta. Randelin laulaa elämän kovista tosiasioista.

– He eivät ymmärrä ennen kuin ovat kasvaneet omiin housuihinsa. Kun maailmalla tepastelee aikansa ja elättää itsensä, jokin päivä ymmärtää, miksi tällaista musiikkia on tehty, Randelin sanoo.

Hän arvelee, että ne, jotka eniten louskuttavat leukojaan hänen biiseistään ovat varmimmin niitä, jotka salaa kotona laittavat hänen levynsä soimaan.

Kaek Randelintaideteoksensa äärellä
-Jos en olisi laulaja, olisin ammatiltani taiteilija, Kake Randelin kertoo. Kuvassa Randelin tekee teosta kesän 2017 Katajainen kansa-taidenäyttelyyn. Teos kuvastaa Randelinin tietä menestykseen.Esa Huuhko / Yle

Kake Randelinin viimeisin uusi levy ilmestyi neljä vuotta sitten. Se pääsi Suomen virallisen listan sijalle 41. Artisti ei ollut tyytyväinen myyntiin. Hänen mielestään levyn markkinointi sössittiin.

Kun musiikkia ei enää myydä fyysisinä pitkäsoittolevyinä, on vaikea arvioida, kuinka paljon Randelinia kuunnellaan kotisoitossa ja kuinka pitkälti uusi suosio perustuu live-esiintymisiin. Levy-yhtiö on ehdottanut, että kokeiltaisiin siipiä julkaisemalla nettiin sinkku.

– Sanoin, että laulakaa ihan kuinka haluatte, minä en laula yhtään laulua jonnekin nettiin. Sitten kun tehdään, niin tehdään pitkäsoitto. Minulla on niin paljon faneja, että he ostavat täysin varmasti.

Suurissa levy-yhtiöissä kiinnostus perinteistä iskelmämusiikkia kohtaan on hiipunut, sillä se ei ole suosittua Spotifyssa. Suoratoistopalveluissa kuunnelluinta musiikkia on kotimainen hip hop ja pop. Randelinin mukaan Spotifyssa on hänen biisejään, joita on kuunneltu puolitoista miljoonaa kertaa. Youtubessa Randelinin Nasta pimu -kappaletta on ladattu kaksi miljoonaa kertaa. Tilipäivä koittaa -kappaleella on liki puolitoista miljoonaa klikkiä.

Kehyksissä kuva Kake Randelinista tasapainoilemassa auton katolla
Kaken taiteilija-ateljee kertoo tarinaa menneistä vuosista. Menestyksen kuumimpaan aikaan Randelin houkuteltiin muun muassa näytökseen tasapainoilemaan auton katolla.Riina Kasurinen / Yle

Lapsuuden kotinsa pihalla Kake Randelin avaa oven autotallin näköiseen rakennukseen. Sisällä paljastuu erikoinen maailma. 80 neliön kokoinen huone on täynnä tauluja, valokuvia, julisteita, rallikisojen mitaleita, Vuoden julkkis -seppeleitä, koriste-esineitä ja muistoja. Keskellä lattiaa on moottoripyörä, jolla Randelin ei ole ajanut sen jälkeen, kun pyörä meinasi livetä alta. Huoneessa on maalaustelineitä, sillä Randelin maalaa tauluja, ja mikseri musiikkia varten.

– Koska tämä on kotipaikkani, mistä kaikki on lähtenyt, halusin tehdä tänne paikan, missä kunnioitetaan saavutuksiani, Randelin sanoo.

Randelin ei halua, että huoneesta otetaan laajoja kuvia, sillä hän haluaa pitää sen yksityisenä. Muutenkaan Randelin ei halua ylpeillä omaisuudellaan, ettei kylällä katsota pitkään. 1980-luvun menestyksen jälkeen suhtautuminen oman kylän poikaan muuttui.

– Jotkut eivät olleet enää tuntevinaan.

Randelin puhuu avoimesti siitä, miten raskasta keikkailu on. Kynnys kotoa lähtemiseen on korkealla. Samojen biisien laulaminen uudelleen ja uudelleen tuntuu pakkopullalta.

Moni on kysynyt, milloin hän aikoo jäädä eläkkeelle.

– Sanon aina, että mitä se on? Voiko sitä syödä? Yritän vielä jaksaa muutaman vuoden. Varmasti on joitakin lauluja vielä levyttämättäkin.

Randelin katselee ympärilleen pihamaalla ja selostaa eri rakennusten ja kallioiden tarinoita. Nurmi on päässyt paikoin pitkäksi.

– Pitää joku yö tulla leikkaamaan ruohikko. Olen sellainen yöeläjä, Randelin sanoo.

Ensi yönä hän ei kuitenkaan ehdi. Kake Randelin esiintyy jo muutaman tunnin päästä Joroisissa yksityisbileissä. Jonkun kolmekymppisillä.