Analyysi: EU:n puolustus keräsi Kultarannassa myönteistä hyrinää mutta sotilasmahtiaikaan on vielä pitkä marssi

Kultaranta-keskusteluissa haettiin vastausta kysymykseen, miten EU saisi suuremman painoarvon suurvaltojen joukossa.

Kultaranta
Sauli Niinistö kyydissä
Roni Rekomaa / Lehtikuva

EU on neljän suuren heikoin lenkki, aloitti Talouselämän toimittaja Matti Virtanen Kultarannan paneelikeskustelun juontamisen aiheesta Täällä EU – kuuleeko kukaan.

EU oli sentään nostettu keskusteluissa suurvaltojen sarjaan Yhdysvaltain, Venäjän ja Kiinan rinnalle toisin kuin yleensä.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö puolestaan kysyi Kultaranta-keskusteluja avatessaan, saako maailmassa nyt äänen kuuluviin vain voimapolitiikalla. Se tarkoittaisi hänen mukaansa EU:n puolustusulottuvuuden pontevaa vahvistamista.

Ennakkoluulottomimman kysymyksen esitti tietokirjailija Jukka Tarkka: Voitaisiinko Nato ja EU yhdistää. Silloin tulisi voimaa.

Pääministeri Juha Sipilä ei antanut hankkeelle juuri toivoa. Komissaari Jyrki Kataisen mielestä asia kuuluu jäsenmaille.

EU-puolustuksesta puhutaan koko ajan rohkeammin. On esimerkiksi varovasti arvioitu, että vuonna 2030 EU:lla voisi olla omat sotilasjoukot. Hyvä kirittäjä on Ranskan presidentti Emmanuel Macron, joka visioi ahkerasti erilaisia joukkoja.

EU:n puolustuksesta jo vuosikausia puhunut Niinistö voi olla tyytyväinen. Hän ei tosin koskaan määritellyt millaisesta puolustuksesta voisi olla kyse.

EU-puolustusyhteistyössä vedotaan usein siihen, ettei Naton rinnalle kannata luoda päällekkäisiä puolustusrakennelmia Naton rinnalle. Katainen totesi, että nyt on 28 jäsenmaan päällekkäisiä toimintoja. Se ei ainakaan ole hyvä.

Aluksi puolustusyhteistyössä pyritäänkin purkamaan päällekkäisiä hankintoja ja sekin vie aikaa. Jos EU:sta joskus tulisi sotilasmahti, se ei tapahdu hetkessä eikä nosta EU:ta suurvaltojen pöytiin ratkomaan nykyisiä maailman kriisejä.

Antonio Guterres
Antonio GuterresRoni Rekomaa / Lehtikuva

Kultarannassa todettiin, että EU:n kannattaa edetä pehmeämmillä keinoilla kuten tähänkin asti. Kauppamahti EU jo on, mutta ainakin toimissa ilmastonmuutosta vastaan voidaan parantaa. Lisäksi EU:n pitäisi paikkailla sisäisiä heikkouksiaan.

EU:n suurin sisäinen kiistakapula on maahanmuutto. Sen takia Saksan hallitus rakoilee ja monissa maissa maahanmuuttoa vastustavat populistipuolueet ovat saaneet valtaa viimeksi Italiassa ja Itävallassa.

Ulkopoliittisen instituutin johtajan Teija Tiilikaisen mukaan yhteisvastuullisuus on EU:n keskustelematon tontti. Tämä on tullut esiin maahanmuuttokeskustelussa. Toinen jumiin jäänyt asia on euroalueen talousuudistus.

Toisten maiden velkoja ei haluta omalle kontolle eikä pakolaisia elätettäväksi. Kumpikaan uudistus ei etene, elleivät kannat jousta.

Suomikaan ei ole solidaarisuuden mallimaa. Sipilä korosti jälleen, että muidenkin maiden kotiasioiden pitää olla kunnossa, ennen kuin yhteisvastuusta edes puhutaan.

– Pitääkö auttaa muita, jos ne eivät ole tehneet uudistuksia, jotka me suurella kivulla teemme, Sipilä uskoi kansalaisten ajattelevan.

Viime vuosina Kultarannassa on pohdittu lähialueita kuten Itämeren turvallisuutta sekä Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyötä. Tämän vuoden aihe oli iso, kansainvälisen järjestys. Mitä sillä oikein tarkoitetaan? Ainakin YK tulee mieleen, samoin kansainväliset kauppasopimukset, WTO ja OECD.

Monissa näistä on ongelmia, monet ongelmista liittyvät Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin politiikkaan.

Trump on vetänyt Yhdysvallat pois Iranin ydinsopimuksesta, määrää terästulleja ja uhkaa kauppasodilla. Hän ei ole kiinnostunut kriisien sovittelusta YK:n tapaan monenkeskisesti.

YK:n yleiskokouksen puheenjohtaja Miroslav Lajcak huomautti kuitenkin, että Trumpin kautta ongelmia on tullut esiin mutta monet pulmat ovat Trumpin kautta vanhempia. Länsimaille ongelma on siinä, että Yhdysvaltain presidentin tukeen ei voi luottaa kuten aiemmin.

Koska teema oli laaja, keskustelukin polveili laidasta toiseen maailman kriisipesäkkeistä tasa-arvoon.

Elinkeinoelämän edustajia ei paikalla juuri ollut. Maailmantuskan pohtiminen kuuluu kaiketi paremmin poliitikoille, tutkijoille ja päätoimittajille.

YK:n pääsihteeri António Guterres saapui Kultarantaan helikopterilla. Hän vakuutti olevansa optimisti, vaikka luetteli perään lukuisia kriisipesäkkeitä ja sanoi ydinsodan uhan palanneen ensi kertaa kylmän sodan jälkeen.

Kultarannan kukat kukoistivat ja hyvin kastellut nurmikot viheriöivät, vaikka muiden ruohikot ovat kuivuudesta palaneita. Välillä lintujen kaakatus säesti puheita.

Teltassa tarjoiltiin keskustelujen aikaan vain kahvia ja vettä. Ruotsin entinen pää- ja ulkoministeri Carl Bildt ihaili presidentillisiä vesipulloja.