Rysky Riiheläisen kolumni: Maailma ilman sääntöjä on sotku

Tilanne kun on sellainen, että vähänkään pidemmällä tähtäimellä pihvi on suurempi uhka turvallisuudellemme kuin joku Putinin trolli, kirjoittaa Janne "Rysky" Riiheläinen.

Janne Riiheläinen
Janne Riiheläinen
Jyrki Lyytikkä / Yle

Kultaranta-keskustelut ovat eräänlainen näytelmä, jossa tasavallan presidentti ohjaa sekä eliitin että kansan tiettyjen asioiden ääreen ja tekemään havaintoja. Näin luodaan yhteistä tilannekuvaa, joka on demokratiassa äärettömän olennainen asia.

Tänä vuonna Kultaranta-keskustelujen havainnot liittyvät siihen, että Suomen kaltaiselle pienelle maalle ovat käynnissä hankalat ajat, jotka todennäköisesti ovat menossa vielä hankalammiksi. Sääntöpohjainen maailmanjärjestys eli se, että kaikki pelaavat samaa peliä suhteellisen samoilla säännöillä, on vaikeuksissa.

Tätä havaintoa oli perustelemassa vankka ja arvovaltainen joukko meiltä ja muualta. Presidentti Trump nousi keskusteluissa alinomaa esille, eikä todellakaan myönteisessä mielessä. Komissaari Jyrki Katainen tiivisti karun tilanteen, että ensimmäistä kertaa sekä Venäjän että Yhdysvaltain presidentti jakavat sen käsityksen, että mitä hajanaisempi Eurooppa, sen parempi. Ylipäätään EU:n tilaa ja olemusta käytiin läpi monelta kulmalta. Riveiltä ja rivien välissä oli luettavissa se, miten elintärkeä unioni Suomelle juuri nyt, ja näkyvissä olevassa tulevaisuudessa, on.

Suomessa määritellään olevan kolme ulkopoliittista koulukuntaa (siirryt toiseen palveluun): pienvaltiorealistinen, euroatlanttinen ja globalistinen. Ensimmäinen edustaa perinteistä myöntyväisyysajattelua, jossa tärkein lähtökohta on Venäjän näkemys omasta turvallisuudestaan. Euroatlanttinen linja kiteytyy Suomen olemassaoloon ja toimimiseen osana länttä. Globalistinen koulukunta on se idealistisin, joka haluaa parantaa maailmaa. Sitä erottaa kahdesta ensimmäisestä myös voimapolitiikan hyljeksintä.

Tämän vuoden Kultarannassa näistä kolmesta oli paikalla oikeastaan vain euroatlanttinen ja globalistinen koulukunta. Nähdyn ja kuullun perusteella kansakunta rakentaa turvallisuuttaan osana länttä ja yhä vahvemmin globaaleja kysymyksiä mukaan ottaen. Pienvaltiorealismilla onkin varsin vähän sanottavaa Euroopan unioniin kuuluvalle maalle, joka voi menestyä vain vahvasti keskinäisriippuvaisessa maailmassa.

Afrikka oli Kultarannassa taajaan esillä, samoin tietysti ilmastonmuutos. Toimittaja Annamari Sipilä keräsi väliaplodit painottamalla vahvasti, miten tyttöjen ja naisten koulutukseen ja seksuaaliterveyteen panostamalla ratkaistaan samalla monta muutakin ongelmaa. Selväksi kävi myös, että maahanmuutto ja siihen liittyvät ulottuvuudet ovat asiakokonaisuus, johon on löydyttävä ratkaisuja.

Iltapäivän keskustelu taloudesta ja ympäristöstä oli puhtaasti globalistisen koulukunnan ulkopolitiikkaa. Ilmastonmuutoksen vastainen työ on kuitenkin vasta käynnistymässä ja asenteet pikkuhiljaa muuttumassa. Ainakin jos vertaa sitä mitä kaikkea tarvitsisi tehdä. Tilanne kun on sellainen, että vähänkään pidemmällä tähtäimellä pihvi on suurempi uhka turvallisuudellemme kuin joku Putinin trolli. YK:n pääsihteeri António Guterres kävi puheenvuorossaan läpi hengästyttävän määrän nykytodellisuuden uhkia, vaikka samalla muistutti, että kokonaisuutena maailma on paremmassa tilanteessa kuin ikinä ennen.

Turvallisuuspoliittiset kysymykset ovat usein ehdottomia, nopeita ja kantavat dramaattisesti mukanaan tuhon ja kuoleman mahdollisuutta. Sen sijaan vastaukset näihin kysymyksiin ovat yleensä tylsiä, hitaita ja monimutkaisia. Sääntöpohjainen maailmanjärjestys sisältää valtavan määrän valtavan monimutkaisia neuvotteluja, sopimuksia ja byrokratiaa. Niiden rakentaminen ja ylläpitäminen on hidasta ja ennen kaikkea vaatii taakseen poliittista tahtoa. Keskustelut Kultarannassa ovat osaltaan luomassa tätä tahtoa. Veikkailisin, että näitä Kultarannassa pohdittuja asioita kirjataan myös noin vuoden päästä vahvistettavaan uuteen hallitusohjelmaan.

Janne "Rysky" Riiheläinen

Kirjoittaja on joensuulainen bloggari, joka on aktiivinen turvallisuuspolitiikan keskustelija. Riiheläinen on vapaa toimija, joka ei ole sidottu mihinkään asemaan, organisaatioon tai ajatussuuntaan.