Toimittajalta: Viinin siemailua päätösten lomassa, juuttumista maahanmuuton kiemuroihin ja muita havaintoja Helsingin päättäjistä

Helsingin valtuusto istuu tänään viimeistä kokoustaan ennen kesätaukoa. Toimittaja Reeta Salminen kirjasi ylös huomiota, joita kannattaa pitää silmällä Suomen suurimmassa valtuustossa myös kesän jälkeen.

kuntapolitiikka
Grafiikka
Yle Uutisgrafiikka

1. LASILLINEN

Kevään toiseksi viimeisessä valtuuston kokouksessa ajatus tuli: ovatko valtuutetut sittenkin juoneet kuppilassa liikaa?

Kello oli kaksitoista yöllä, ja Helsingin valtuutetut jaarittelivat valtuustosalissa vuorotellen siitä, mikä olikaan tavallisen aloitteen ja talousaloitteen ero.

Tärkeä keskustelu, mikä tuotiin myös useaan kertaan esiin, mutta en voinut olla ajattelematta, että tämä kuulostaa juuri siltä kuin keskustelut kuulostavat esimerkiksi juhannusyönä kokolla yöllä kello kolme. Silloin kun saunaoluita on juotu useampi kuin piti ja väitellään siitä oliko ensin muna vai kana.

On tietysti tärkeä puhua demokratian työvälineistä, mutta pitääkö se tehdä kello kaksitoista yöllä, kun pitäisi oikeasti vain päättää hyväksytäänkö vasemmistoliiton Petra Malinin aloite osapäivähoidon henkilöstömitoituksista?

Asia ei ole vaivannut ennen, ja uskokaa, olen tarkkaillut asiaa koko vuoden. Kukaan helsinkiläinen valtuutettu ei ole ollut kokouksissa humalassa, ei edes hiprakassa.

Ei ollut nytkään. Korostan, ei siis ollut näkyvästi alkoholin vaikutuksen alaisena.

Mutta valtuuston ravintolassa saa viiniä, olutta, kuohuvaakin. Hyvin eurooppalaista, jokseenkin ehkä. Ainakin poikkeuksellista. Mutta kuuluuko alkoholi valtuustoon tai eduskuntaan?

Entä jos tämä venyvä ja vanuva keskustelu oikeasta aloitetyypistä onkin vain oluen tuoman väsymyksen syy?

Tai sittenkin vain merkki siitä, että Helsingin budjettisyksystä on tulossa vaikea?

Tämän keskiyön aloitekeskustelun perusteella todella vaikea.

Grafiikka
Keskellä Helsingin valtuustosalia vierekkäin istuu vihreiden ja perussuomalaisten sekä sinisten edustajia.Yle Uutisgrafiikka

2. VAARAN VYÖHYKE

Seuraavana venyvässä kokouksessa iski jälleen "vaaran vyöhyke".

Keskellä Helsingin valtuustoa istuu vierekkäin vihreiden ja perussuomalaisten sekä vihreiden ja sinisten edustajia. Tällä vyöhykkeellä kaksi maailmankatsomusta kohtaavat.

Nyt tämän vyöhykkeen maahanmuuttokriittiseltä puolelta annettiin vinkkejä siihen, kuinka he omakohtaisesti ovat selvinneet maahanmuuttajina. Perussuomalainen Mika Raatikainen jopa seitsemässä maassa. Ja kuinka he ovat onnistuneet aina sopeutumaan uuteen ympärillään olevaan kulttuuriin.

Eivätkä he ole koskaan saaneet tai odottaneet mitään.

Vaaran vyöhykkeen vasemmalla reunalla, perussuomalaisten ja sinisten viereisillä penkeillä, aivan kyynärpään tuntumassa, vihreät kuuntelivat. Osa katseli kynsiään. Osa puristi huulia yhteen. Varpaatkin vähän ehkä kipristyivät.

Taululle tuli lisää puheenvuoroja.

Feministipuolueen Katju Aro muistutti takaoikealta, että on kumma, kun perussuomalaiset eivät halua laittaa lisää rahaa kotoutumiseen, vaikka heidän mielestään maahanmuuttajia pitäisi juuri auttaa kotoutumaan.

Vihreiden Ozan Yanar halusi kertoa maailmaasyleilevästi, mitä kotouttaminen tarkoittaa. Esimerkiksi sitä, että opetetaan vähän uuden maan kieltä.

Vieressä istuva perussuomalainen Piia Kopra hieroi leukaansa ja poistui kotouttamis-sanan kohdalla pois koko valtuustosalista.

Vasemmistoliiton valtuutettu Suldaan Said Ahmed huusi välihuudon.

Aika moni olisi varmasti halunnut huutaa. Mutta kaikki halusivat vain kotiin.

Mutta keskustelu jatkui ja jatkui. Vaaran vyöhyke tykitti edelleen. Piti oikeasti päättää sosiaalityön voimavaroista kotouttamistoimiin, mutta nyt perussuomalaisten Mika Raatikainen halusi vielä kertoa kaikille, yöllä kello kaksitoista, että hän on aivan viime aikoina teettänyt itsestään DNA-testin.

Tätä on valtuustotyö. Se ei lopu koskaan.

Grafiikka
Takana oikealla istuu kokoomuksen kova oikeistonurkka.Yle Uutisgrafiikka

3. KOVA OIKEISTONURKKA

Oikeastaan koko maahanmuuttokeskustelu sai alkunsa kesäkuun valtuustossa kokoomuksen Atte Kalevasta.

Hän toi esille kuinka hänen mielestään Suomen tataarit ovat ihastuttavalla tavalla sopeutuneet Suomeen.

Vihreiden tataaritaustainen Jasmin Hamid iski pian takaisin ja kiitti Kalevaa sarkastiseen sävyyn siitä, että Kaleva oli huomioinut sekä hänet ja hänen parisataa vuotta sitten maahan tulleet esi-isänsä onnistuneesta maahanmuutosta naapurimaahan.

Atte Kaleva edustaa kokoomuksen jyrkempää siipeä, joka suhtautuu varauksella maahanmuuttoon.

Kova oikeistonurkka istuu Helsingin valtuusossa takana oikealla.

Kaikki he eivät ole samoilla linjoilla maahanmuutosta, mutta kovempaa oikeistopolitiikkaa he kaikki jollakin tavoin edustavat.

Atte Kalevan lisäksi myös kansanedustaja Wille Rydmanin voi katsoa kuuluvan tähän porukkaan.

Osa heistä on vedetty valtuustoon viime keväänä kuntavaaleissa tulleen Jan Vapaavuoren (kok.) massiivisen äänisaaliin turvin. Kokoomus on nyt Helsingin suurin puolue, valtuustossa heitä on 25.

Kokoomuksen kova oikeistonurkka on täynnä pääosin nuoria, pääosin miehiä.

Tämä porukka yrittää erottautua, ja heillä on kamala näytön tarve. Siksi tässäkin valtuuston istunnossa oikeistonurkan Otto Meri (kok.) avasi jälleen suunsa ja vertasi Vallilan nykyistä suojeltua siirtolapuutarhaa "eliitin hökkelikyläksi".

Otto Meri näyttää olevan dynaamisen, ison ja korkealle kohoavan kaupungin puolella, jossa ei pieniä mökkeröisiä arvosteta.

Vallilan "hökkelikylä" on hänestä aivan turha. Se ei tuota tarpeeksi. Ruohosipuleita voi hänen mielestään kasvattaa muuallakin.

Samoilla linjoilla oli Dani Niskanen (kok.), joka on myös tunnettu kovista kommenteistaan.

Meren tavoin Niskanen on nuori. Juuri ja juuri 24-vuotias. Niskanen ja erityisesti Meri tykkäävät ohjeistaa muita.

Luulen, että Otto Meri haluaisi olla kovan oikeistosiiven johtohahmo, mutta johtajia taitaa olla usempia.

Yksi keulahahmo oikeistonurkkauksessa on myös 25-vuotias Daniel Sazonov.

Sazonov puhuu paljon, toistelee samaa asiaa eri kääntein. Hän on kuin sankari, joka marssii valtuuston eteen aina silloin tällöin muistuttamaan, kuinka asiat oikeasti tulisi hoitaa. Helsingin kaupungin kirjanpidon mukaan hän ei ole kuitenkaan tehnyt yhtään aloitetta tai pontta.

Hänessä ja kaikissa muissakin oikeistonurkan edustajissa on nuoruuden kovuutta ja mustavalkoisuutta, joka saattaa ajan patinassa pehmetä.

4. POLITIIKAN IKILIIKKUJAT

Sitten meillä on politiikan ikiliikkujat. Heitä Helsingin valtuustossa on monta.

Suomen vanhin kunnanvaltuutettu RKP:n Jörn Donner, 85, istuu valtuustossa etuoikealla aina kun jaksaa. Usein hän lukee paikallaan paperilehteä. Kaksi kertaa hän on kävellyt salin eteen pitämään puheen. Kaikki olivat hiljaa. Toisessa puheessaan hän halusi edistää suomalaista kulttuuria Helsingissä.

Toinen ikiliikkujista on kristillisdemokraattien listoilla Helsingin valtuustossa istuva Paavo Väyrynen. Hän on yleensä hiljaa, jos on paikalla. Yleensä hänellä on varavaltuutettu.

Väyrynen ei ole tehnyt yhtään pontta eikä yhtään aloitetta. Kerran hän avasi suunsa. Hän sanoi mikrofoniin paikaltaan: "Valtuutettu Ebelingin palautusta." Vaikka lause ei kuulunut kokonaan, hän halusi siis antaa tukensa kristillisten Mika Ebelingin ajatukselle, että Maunulan Pirjontien ja Pirkkolantien ympäristön asemakaavan muuttaminen pitäisi palauttaa valmisteluun.

Puheenvuoro kesti tasan seitsemän sekuntia. Asia ei saanut riittävästi kannatusta.

Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäen voidaan katsoa kuuluvan myös politiikan pitkäikäisiin, sillä niin kauan hän on jo ollut politiikassa mukana. Arhinmäki on valtuuston veijari, joka laukoo sarkastisia näkemyksiään ideologioista. Hän puhuu aina. Puheenvuoroja on yli kaksisataa.

Grafiikka
Valtuustosalin alakerrassa on "kammohuone", johon on kerätty Helsingin johdolle vuosien varrella lahjoitettuja esineitä.Yle Uutisgrafiikka

5. "KAMMOKAMMIO"

Mutta mitä muuta valtuutetut sitten tekisivät, elleivät puhuisi?

Puhe on osa heidän työtään. Viinin kanssa tai ilman.

Eivätkä kaikki valtuuston kokoukset veny.

Osa on naputettu pöytään liiankin tehokkaasti. Ja sitten on näitä – pitkiä venyviä.

Ja valtuustossa on aina virkistävää, että puhe käydään kasvotusten, ei netissä.

Jos puhe lakkaisi valtuustojen saleista, valtuutetut voitaisiin yhtä hyvin siirtää jäähylle esimerkiksi Helsingin valtustosalin alakerrassa olevaan niin sanottuun kammohuoneeseen, jossa kerrotaan joskus myös kummitelleen.

Huone on täynnä vieraanvaraisuuden nimissä vuosien saatossa Helsingin johdolle lahjoitettuja esineitä ympäri maailman.

Siellä on hyllymetreittäin tilaa uusille pölyyntyville esineille.

Emmehän halua valtuutettuja sinne, edes jäähylle, vaan haluamme puhuvia päitä. Parempi näin.