Sanna Jylänki oli kuusi vuotta narsisti-puolison alistettavana – miehen väkivaltaisuus ja siitä saatu tuomio olivat lopulta pelastus

Moni kärsii henkisestä väkivallasta ymmärtämättä sitä itse. Se voi näyttäytyä esimerkiksi uhkailuna, haukkumisena tai mitätöintinä. Etenkin narsisti pyrkii nujertamaan uhrinsa itsetunnon.

narsismi
Ihminen ojentaa kukan toiselle
Enja Heikkilä / Yle

Se oli kuin huono aprillipila, jota kesti kuusi vuotta.

Nyt 41-vuotias Sanna Jylänki oli 17, kun hän tapasi aprillipäivänä ex-miehensä baarissa. Jylänki asui silloin Kuopiossa ja hänen työkaveri esitteli hänelle sinkkumiehen, joka kertoi hauskoja vitsejä ja imitoi James Bondia. Suhde eteni nopeasti.

Pian Jylängin mieleen alkoi kuitenkin hiipiä epäilys, että kaikki ei ollut suhteessa niin kuin piti. Ex-mies alkoi vähitellen huomautella häntä pikkuasioista ja kontrolloida hänen tekemisiään. Jylängin saatua ajokortin, mies ohjeisti häntä autonsa käytöstä tarkasti.

Sanna Jylänki
Jarkko Riikonen / Yle

– Turvavyöt piti aina rullata tiettyyn asentoon ja miehelle tärkeät, autossa säilytetyt James Bond -elokuvat piti olla lokerossa aakkosjärjestyksessä. Hän myös tarkisti aina matkamittarin ennen kuin lähdin liikkeelle, että tiesi, missä liikun.

Sanna Jylängille alkoi pikkuhiljaa selvitä, millaista elämä on narsistin kanssa.

Narsisti on hankala kumppani

Narsisti voi olla kuka tahansa: puoliso, vanhempi, lapsi, sisarus, esimies, työtoveri, naapuri tai vaikka hyvä ystävä.

Narsismi on persoonallisuushäiriö ja sellaisesta kärsivä pyrkii alistamaan ja vähättelemään esimerkiksi kumppaniaan, koska hänen oma itsetuntonsa on huono. Narsisti ei halua tuntea oloaan pieneksi tai epävarmaksi: niinpä hän yrittää saada muut tuntemaan niin.

Narsismin juuret ovat varhaisen lapsuuden vaikeissa hylkäämisen kokemuksissa, kerrotaan Psykoterapiakeskus Vastaamosta.

– Narsistilla minuuden kehitys on vaurioitunut, ja jotkin ominaisuudet ovat jääneet kehittymättä, kertoo psykoterapeutti Heikki Honkamäki.

Jokaisen ihmisen persoonallisuuden kehitykseen tulisi kuulua aina terve määrä narsismia. Se näkyy ihmisessä monenlaisina myönteisinä ominaisuuksina, kuten hyvänä itsetuntona, omanarvontuntona ja itsetuntemuksena.

Vaikeasta narsistisesta persoonallisuuden häiriöstä kärsivän seura on henkisesti tuhoisaa: hän uhkaa, vähättelee, mitätöi ja aliarvioi.

Henkisen väkivallan ohella hän voi turvautua myös nyrkkeihin.

Narsisti vie uhriltaan oikeuden omiin tunteisiin ja pyrkii horjuttamaan uhrin omaa päätöksentekokykyä.

Narsistin voi tunnistaa muun muassa siitä, että narsisti asettaa itsensä toisten yläpuolelle, vaatii erikoiskohtelua ja loukkaantuu herkästi. Hän on yhtäältä hurmuri, toisaalta julmuri.

– Uhri saattaa viehättyä narsistin häntä kohtaan osoittamasta voimakkaasta ihailusta, eikä osaa epäillä narsismia, sanoo Honkamäki.

Vähättelyä ja solvaamista

Sanna Jylänki koki, ettei hän osannut nuoruuden suhteessaan tehdä mitään ex-miehen mielen mukaan. Hän sai kuulla jatkuvasti käyttäytyneensä tai tehneensä jotain väärin.

– Itse hän elvisteli sillä, että miten hän esimerkiksi osasi hienosti pilkkoa sipulin ja tehdä italianpataa. Se oli hänen bravuurinsa ja niihin ei saanut kukaan muu koskea.

Ex-mies esiintyi Jylängin vanhemmille ja muille ulkopuolisille hurmaavasti. Muun muassa hänen äitinsä oli miehen kehuista imarreltu.

Kotona kahdestaan kaikki oli toisin, miehen persoonallisuus muuttui täysin.

Sanna Jylänki
Jarkko Riikonen / Yle

Jylänki sai kokea myös sairaalloista mustasukkaisuutta. Ex-mies vahti hänen menemisiään minuutin tarkasti. Kun hän aloitti työt kaupassa, niin ex-mies kyseli jatkuvasti hänen tekemisiään työkavereidensa kanssa.

– Sellaista huorittelua oli koko ajan ja piikittelyä esimerkiksi siitä mitä olen puuhaillut lihamestarin kanssa.

Jylänki tottui huonoon kohteluun. Hän oli nuori ja toisessa vakavassa suhteessaan hän ajatteli, että kaikki oli ainoastaan normaalia parisuhteeseen kuuluvaa säröilyä.

Ainoastaan miehen runsas alkoholin käyttö tuntui hänen mielestään oudolta.

Narsisti on hyvä syyllistäjä

Narsisti ei halua olla väärässä ja hän vierittää usein syyn toisille. Hankalaksi elämän narsistin kanssa tekee myös se, että hän pystyy valehtelemaan helposti tuntematta omantunnon tuskia.

– On sanottu, että narsistilla on omantunnon paikalla reikä, psykoterapeutti Honkamäki sanoo.

Narsisti etsii vaurioituneelle minuudelleen tyydytystä kilpailusta, nujertamisesta, hyväksikäyttämisestä, mitätöimisestä ja aliarvioimisesta.

Moni ihminen tunnistaa narsismin luonnehdinnasta joitakin omia tai läheisten ihmisten luonteenpiirteitä. Se ei välttämättä tarkoita, että olisi itse tai että kumppani, esimies tai ystävä olisi narsisti. Joskus eron tekeminen selväpiirteisen narsistin ja muuten vain mahdottoman ihmisen välillä on vaikeaa.

Honkamäen mukaan on tavallista, että erotilanteessa hankalalle kumppanille tarjotaan herkästi narsistileimaa.

Itsetunnon nujerrusta

Sanna Jylänki sai kuunnella puolisoltaan huomautuksia ulkonäöstä ja mies vaati muun muassa häntä pitämään hiukset pitkinä. Myös hänen pukeutumisensa ja tyylinsä puhua oli alentavan arvostelun kohteena.

Jylänki sai kuulla toistuvasti huomautuksia myös painostaan.

– Vaikka en ollut edes lihavassa kunnossa ennen lapsia, niin muistan kerrankin, että hän kesken sänkyhommien huomautti, että voisin laihduttaa.

En muista koskaan saaneeni kehuja.

Sanna Jylänki

Edelleenkin, 20 vuotta myöhemmin, sanat palautuvat Jylängin mieleen peilin edessä.

– En muista koskaan saaneeni kehuja. Moni kysyi, miksi en lähtenyt, mutta ei sitä niin nuorena osannut katsoa asioita ulkopuolisin silmin.

Nuoren Sanna Jylängin itsetunto mureni entisessä suhteessa. Hän alkoi itsekin uskoa, että kaikki oli hänen syytänsä ja että hän oikeasti oli vähän huonompi kuin muut.

Jylänki yritti olla entistä tarkempi ja parempi ja välttää virheiden tekoa.

Hengen uhka todellinen

Sanna Jylänki oppi varomaan sanojaan ja olemaan varpaillaan. Hän jätti sanomatta ja tekemättä asioita, joista tiesi miehensä raivostuvan. Mies sai raivokohtauksia yhä herkemmin ja alkoholinkäyttö lisääntyi.

Jylängille jatkuva pelon tunne alkoi olla normaali olotila.

– Koko ajan oli seiniä ja ovia oli hajalla, kun ex-mies raivotuessaan hajotti paikkoja. Montakin auton kattoa ja tuulilasia meni rikki.

Ankara kontrollointi ulottui myös heidän kissoihinsa. Kissojenkin piti käyttäytyä miehen vaatimalla tavalla. Kerran toinen kissoista teki virheen: pissasi väärään paikkaan.

Narsistin pahin pelko on hylätyksi tuleminen.

Heikki Honkamäki

Mies päätti kissan elämän. Myöhemmin saman koki koira.

Ystävät kaikkosivat Jylängin elämästä. Hän arvelee syyksi ex-miehensä käytöstä. Ystävät saattoivat nähdä sen, mitä hän ei itse silloin vielä pystynyt näkemään. Jylänki epäilee, että ystävät eivät kestäneet sitä, miten mies häntä kohteli.

Osan ikävistä tapahtumista Jylänki unohti saman tien. Se saattoi olla myös yksi syy, miksi hän jäi suhteeseen niin pitkäksi aikaa, vaikka hän karkaamistakin usein harkitsi.

Narsisti ei parane

Narsisti ei välttämättä itse tunnista persoonallisuushäiriötään, eikä halua hakeutua hoitoon. Siksi hän ei myös muutu.

Yksi suurimmista ongelmista parisuhteessa on, ettei narsisti pysty asettumaan toisen asemaan ja valehtelu on hänelle helppoa.

Ulkopuolisen on vaikea ymmärtää henkisen väkivallan uhria, koska hän usein jää suhteeseen ja yrittää sopeutua: uhri alkaa pitää epänormaalia käytöstä normaalina.

Narsisti ei aina vaikuta olevan valovoimainen menestyjä – narsistin oman elämän kertomus voi olla myös uhri- tai marttyyritarinaa, jota kertomalla hän saa ihmisiä ympärilleen.

Narsistia ympäröi usein ihailevien ihmisten faniklubi, jonka antamasta huomiosta hän on riippuvainen.

– Narsistin pahin pelko on hylätyksi tuleminen. Sitä narsisti välttää kaikin tavoin. Siihen perustuu myös mustasukkaisuus, psykoterapeutti Heikki Honkamäki sanoo.

Henkistä väkivaltaa uhrin on usein myös siksi vaikea tunnistaa, koska siitä ei jää jälkiä.

Unelmana ero

Sanna Jylänki ei uskaltanut lähteä suhteesta, vaikka sitä halusikin.

Jylänki sai lapsen ex-miehensä kanssa ja pelko kasvoi: hän ajatteli itselleen käyvän samoin kuin lemmikeille.

Jylängillä oli suuri huoli myös heidän yhteisen lapsensa menettämisestä. Mies kiristi sillä, että erossa hän hakisi lapsen yksinhuoltajuutta.

Ex-mies uhkailu toistuvasti hänen henkeään, mutta häpeä esti Jylänkiä lähtemästä.

henkinen väkivalta
Jarkko Riikonen / Yle

– Varsinkin kun olin mennyt naimisiin, niin muistan ajatelleeni, että eihän sitä nyt voi lähteä, kun just on häitä tanssittu. Mietin, että mitä ne kaikki ajattelee, että nyt vaan pitäs jotenkin kestää tämä tilanne.

Jylänki eli kuin sumussa. Ystävät ja elämänilo katosivat. Kerran hän sai tuntea ex-miehen raivon keittiöveitsenä kaulallaan. Raivokohtauksen oli aiheuttanut joku pikkuasia.

Aina se oli joku pikkuasia.

– Mietin vaan, että olen tehnyt virheen lähteissäni siihen suhteeseen ja minun pitää se virhe kantaa.

Sitten yhtenä päivänä ex-mies pahoinpiteli Jylängin. Pahoinpitely oli lopulta hänen pelastuksensa, sillä siitä Jylänki sai kimmokkeen erota. Hän alkoi suunnitella lähtöä suhteesta.

Taistele tai pakene

Narsistin kanssa elämiseen on yleensä kaksi vaihtoehtoa: taistele tai väisty. Narsistille taistelu on uutta polttovoimaa.

Yleensä oman elämän muuttaminen siedettäväksi on parempi vaihtoehto kuin kuluttavassa taisteluasetelmassa eläminen.

Kosketuksen saaminen takaisin omaan minuuteen on perusasia, jota terapiassa ensimmäisenä työstetään. Usein ainoaksi vaihtoehdoksi jää narsistisesta kumppanista eroaminen.

Ajattelin vaan, että koitan olla huutamatta, ettei lapsi pelästy pahemmin.

Sanna Jylänki

– Toipumisprosessissa lähdetään myös työstämään itsetuntoa, sillä narsisti on tavallisesti vienyt uhrin oikeuden omiin tunteisiin, Honkamäki sanoo.

Psykoterapiassa käsitellään usein kysymystä, miten narsisti löytää uhrinsa ja miten uhri saattaa toistuvasti päätyä ihmissuhteeseen narsistin kanssa.

Irti maanpäällisestä helvetistä

Se oli aurinkoinen kevätpäivä vuonna 2000, kun Sanna Jylängin elämässä ensin musteni ja sen jälkeen valo voitti.

Jylänki oli ollut lapsensa kanssa ex-miestään paossa ystävänsä luona. Hän tuli hakemaan tavaroitaan kotoaan, kun ex-mies pahoinpiteli ja raiskasi hänet heidän 1-vuotiaan lapsen edessä.

– Ajattelin vaan, että koitan olla huutamatta, ettei lapsi pelästy pahemmin.

Jylänki selvisi pahoinpitelystä hengissä ja hän sai hälytettyä paikalle poliisit. Mies sai myöhemmin tuomion pahoinpitelystä ja raiskauksesta.

Jylängille toinen pahoinpitely oli suuri helpotus: se antoi vihdoin syyn lähteä.

Jylängin mielestä henkinen väkivalta on pahinta, pahoinpitely ja raiskaus olivat vuosia kestäneeseen piinaan verrattuna pientä.

– Se on helppo ulkopuolisen sanoa, että lähde nyt vaan pois, mutta ei siitä voi vaan lähteä, koska se uhka on vaan niin kamala, vaikka se on vain uhka, niin et sinä voi tietää.

Nykyisin Sanna Jylänki on onnellisesti naimissa ja hän on neljän lapsen äiti. Elämä on turvallista, Jylänki voi liikkua autolla vapaasti, eikä kukaan vahdi.

– Parasta on, että kelpaan omana itsenäni, Sanna Jylänki sanoo ja hymyilee aurinkoisesti.