Paula Takion kolumni: Taivaaseen meneminen ei välttämättä ole kuolemista, se voi olla myös chillaamista

Kieli on vahva väline. Se voi aiheuttaa myös sekaannuksia, joista osa on koomisia mutta osa voi kertoa isoista kulttuurillisista eroista, kirjoittaa Paula Takio.

sanonnat
Paula Takio
Paula TakioKalle Mäkelä / Yle

"Opettaja, milloin menet taivaaseen?" Opiskelija tuli luokkaan leveästi hymyillen. Yritin kysyä, mitä hän tarkoittaa, mutta hänen kielitaitonsa ei riittänyt. Koko luokkaa vähän nauratti ja olimme hieman hämmentyneitä, mutta selvyyttä asiaan ei tullut.

Välitunnilla naurahdin kollegalle että apua, ei kai minua olla lähettämässä tuonpuoleisiin. Tuntui kuitenkin siltä, että jotain muuta opiskelija nyt tarkoitti.

Sama jatkui viikkoja. Aina tämä sama kaveri tuli iloisena tunnille ja kysyi taivaaseenmenoaikeistani. Sain myös kuulla olevani taivaallinen. Muu luokka naureskeli ja tunnelma ryhmän tunneilla oli yleensä hilpeä.

Viimein sitten saavutimme ajan, jolloin opiskelijan kielitaito oli edistynyt sen verran, että saatoin pysähtyä oikein asiakseni hänen kohdalleen kysymään, osaisiko hän selittää, mitä tarkoittaa, kun kyselee taivaaseen menostani. Hän selitti, että hänen äidinkielessään kysytään sillä tavoin, että milloin menen chillaamaan, rentoutumaan.

** Kerroin hänelle,** että suomalaiselle ensimmäinen mielikuva taitaa pikemminkin olla kuin hän kysyisi, milloin aion kuolla. Opiskelijaparka kauhistui. Hänen toverinsa kääntyi puuskahtamaan: "Niin, tosiaan!" Juttelimme siinä, että näin ollen lienee parasta, jos ei tuota sanontaa kovin meille suomalaisille viljelisi, koska väärinkäsityksen vaara on ilmeinen. Joku voi vaikka pelästyä aidosti, että häntä uhkaillaan kuolemalla.

Olen kuvaillut italialaisille tuttaville lentokentällä näkemieni kaniinien kolojen sijaan kaniinien meikkejä.

Kun opettelee ja käyttää uutta vierasta kieltä, on sanontojen kääntäminen sellaisenaan sana sanalta tavallinen ilmiö, ja aina siinä piilee väärinymmärryksen vaara. Aina ei kuitenkaan tarvitse kompastua kirjaimellisesti käännettyihin kuvaannollisiin sanontoihin, vaan sanat voivat mennä hilpeällä tavalla sekaisin muutenkin. Itse olen toivottanut kirjeen lopussa ranskalaiselle kaverille pusujen, bisous, sijaan sukukalleuksia, bijoux. Olen kuvaillut italialaisille tuttaville lentokentällä näkemieni kaniinien kolojen sijaan kaniinien meikkejä, kun italian ja ranskan koloa tarkoittavat sanat buco ja trou menivät sekaisin ja sanoinkin trucco.

** Yksi hämmentävä tilanne seurasi **myös silloin, kun sanoin amerikkalaiselle professorilleni Kaliforniasta Suomeen lähtiessäni, että "puutteessa eläminen saa sydämen kaipaamaan" vaikka tarkoitus oli puhua ihan vain erossa olemisesta. Olin lukenut koko kevään pääsykoekirjana nytkin pinnalla olevaa kirjaa Handmaid's Tale (Orjattaresi, suom. Matti Kannisto) ja siinä teoksessa sanonnasta "absence makes the heart grow fonder" oli väännetty tuollainen toisenlainen versio "abstinence makes the heart grow fonder", joka minulla sitten lipsahti aktiivisesta muistista väärään kohtaan.

Hyvä on tarkkailla vieraskielisen puhekumppanin reaktioita ja kysyä, sanoinko jotain hassusti, jos ilme paljastaa, että nyt ei tainnut mennä oikein.

Koska olen ollut innokas opiskelemaan kieliä, mutta en ole aina hyvä keski ttymään yksityiskohtien hiomiseen ennen kuin haluan jo kokeilla taitojani, on sekä kielellisiä että kulttuurisia kommelluksia elämään mahtunut. Aina on hämmennyksistä selvitty. Vaikka aluksi olisi punastuttanut ja nolostuttanut, viimeistään vähän ajan päästä voi tilanteille naureskella. On hyvä tiedostaa, että vierasta kieltä puhuessa voi lipsahduksia ja kömmähdyksiä sattua. Tilanteen pelastaa jo etukäteen mainitsemalla että en osaa tätä kieltä sitten täydellisesti, joten huomautatko, jos sanon väärin. Hyvä on tarkkailla vieraskielisen puhekumppanin reaktioita ja kysyä, sanoinko jotain hassusti, jos ilme paljastaa, että nyt ei tainnut mennä oikein. Tärkeää on itsekin tiedostaa, että jos puhuu sellaisen ihmisen kanssa, jolle keskustelun kieli on vieras kieli ja kulttuuritaustakin ehkä erilainen, ei kannata ensimmäisenä pillastua, jos toinen sanoo jotain outoa.

Oma lukunsa kielen käytössä on sekin, että omilla sana- ja tyylivalinnoilla voi osoittaa puhekumppanilleen joko arvostusta tai väheksyntää. Jos puhuu tahallaan epäselvästi tai käyttää erityisen vaikeita tai puhekumppanin kielitaidon ylittäviä termejä ja rakenteita, pääsee helposti nauttimaan ylimielisyyden tunteesta. "Pitäisi tämä nyt jokaisen ymmärtää."

Kielten opettajana täytyy tasapainoilla sen kanssa, että toisaalta toki täytyy olla ja haluta olla tarkka oikeista ilmaisuista ja oikeakielisyydestä. Kaikkihan odottavat, että opettaja osaa kertoa, miten asiat sanotaan oikein. Silti samaan aikaan täytyy yrittää kannustaa opiskelijoita käyttämään kieltä rohkeasti, virheitä ja mokia pelkäämättä.

Sillä mitä muuta tarkoitusta varten kieli on kuin viestintää. Eikä se onnistu, jos ei edes uskalla yrittää.

Paula Takio

Paula Takio on kieltenopettaja Turun Ammatti-instituutissa. Opettajan töitä hän on tehnyt niin vankilassa kuin eduskunnassakin. Hän on myös freelance-kääntäjä ja on tutkinut keskiajan kirjoituksia ja viihtyy työssään nuorten parissa.