Viisikymppinen pasunisti-isä on musiikkileirillä melkein kuin yksi nuorista: "Hengailla ei tässä iässä oikein jaksa"

Arto ja Katri Kallio aloittivat taas kesänsä 500 kilometrin matkalla Kauniaisista Kälviän musiikkileirille. Ensi vuonna heidät löytää samasta paikasta.

musiikki
Arto ja Katri Kallio.
Arto Kallio soittaa muun muassa bassoklarinettia, Katri Kallio taas orkesterileirillä viulua.Arto Kallio

Asemalla sen kuulee ensimmäistä kertaa, kun junat sekä etelästä että pohjoisesta tuovat musiikkileiriläisiä Kokkolaan.

– Sinä olet varmaan opettajia?

Ja 54-vuotias Arto Kallio vastaa ystävällisesti, että ei ole. Oppilas hän on, ihan tavallinen leiriläinen. Mitä nyt vähän vanhempi kuin leiriläiset keskimäärin.

Suomen kesä on pullollaan musiikkileirejä. Viime vuonna musiikkilehti Rondo listasi niitä (siirryt toiseen palveluun) yli 50. Valtaosa ajoittuu juhannuksen jälkeiseen aikaan.

Kälviän juuri päättynyt musiikkileiri keräsi Keski-Pohjanmaalle lähes 160 soittajaa ja 30 opettajaa eri puolilta Suomea. Rannalle jäi suuren hakijamäärän vuoksi erityisesti viulisteja, sellistejä ja huilisteja.

Ikäjakauma menee aaltoliikkeenä: muutaman vuoden ajan yli puolet leiriläisistä oli täysikäisiä, mutta toissavuonna enemmistöksi kääntyivät alle 18-vuotiaat. Jonkin vuoden päästä tilanne kääntyy taas, uskovat järjestäjät.

Kauniaisista Kälviälle Keski-Pohjanmaalle kolmatta kesää matkustanut Arto Kallio on silti leiriläisistä eittämättä vanhin. Sillä ei ole paljon merkitystä: univelkoja hänkin leirin jälkeen kotonaan kuittaa.

Leirin hengelle on oma reseptinsä

Arto ja Katri Kallio tulivat Kälviän musiikkileirille ensi kertaa toissakesänä. Perustutkinnot suorittanut tyttö kaipasi jotain uutta, mutta lähti isä mukaan itsekkäistäkin syistä: arjessa harjoittelu jää vähiin monien yhteisharjoitusten vuoksi, joten intensiivinen leiriputki kuulosti hyvältä.

Valinta osui Kälviään, koska kyseessä on yksi maan harvoista sinfoniaorkesterileireistä – jazzleireistä isällä on runsaasti kokemusta. Tytär soittaa viulua ja pianoa, isä orkesterisoittimista bassopasuunaa ja -klarinettia sekä huilua ja saksofonia.

Valinta osui ja upposi.

– Täällä tehdään töitä aamusta iltaan, ja se luo yhteishengen, jota kutsutaan Kälviän hengeksi. Se saa aikaan sen, että kaikki ovat kavereita keskenään. Ja se taas sen, että kunnioitetaan toisiamme ja ollaan ystävällisiä toisillemme, määrittelee Arto Kallio.

Ainakin vielä tänä kesänä parivaljakko viihtyi leirin hyvin yhdessä. Katri Kallio muotoilee, ettei isän mukanaolo "suorastaan ärsyttänyt".

– Pääasiassa se menee kyllä...

Isälle taas ikäero muihin leiriläisiin ei ole iso asia, sillä ystävystyminen on molemmille helppoa.

– Jalkapallossa ja muissa touhuissa olen mukana siinä kuin muutkin, mutta yleistä hengailua ei tässä iässä oikein jaksa, myöntää Arto Kallio.

Arto Kallio soittaa bassopasuunaa Kälviän kirkossa musiikkileirin konsertissa.
Arto Kallio soittaa bassopasuunaa Kälviän kirkossa musiikkileirin konsertissa.Sari Vähäsarja / Yle

Tavoite on tulla paremmaksi

Leirillä on opettajia Keski-Pohjanmaan lisäksi muun muassa RSO:sta, Helsingin, Turun ja Tampereen sinfoniaorkesterista ja Sibelius-Akatemiasta. Palaute on välillä tiukkaakin, ja intensiivisestä harjoittelusta saa paljon irti.

– Kyllä tavoite on tulla paremmaksi koko ajan ja jokaisella osa-alueella, sanoo Arto Kallio.

Osa-alueita riittää, sillä teknis-tieteellisellä alalla työskentelevän Arto Kallion vapaa-aika täyttyy musiikista. Harrastus alkoi jo neljän vuoden iässä pianonsoitolla, joten täynnä on 50 vuotta musiikin harrastamista.

Intoa ei syönyt edes alkuaikojen opettaja, joka löi poikaa sormille, kun tämä soitti väärin. Päinvastoin: Kallio on soittanut lähes kaikkia puhallinsoittimia ainakin sen verran, että tietää, miten mikäkin käyttäytyy. Hän myös laulaa ja sovittaa. Leirillä hän lauloi tänä vuonna West Side Storya.

Yleensä mies keskittyy vuoden kerrallaan paremmin yhteen soittimeen: ensi vuosi menee pasuunan tekniikan parissa ja bassoklarinetti saa huilia hiukan.

Musiikki valaisee elämän

Arto Kallio on kotipaikkakunnallaan Kauniaisissa mukana sinfoniaorkesterissa, vaskiyhtyeessä, ruotsinkielisessä kuorossa ja erilaisissa jazzkomboissa sekä irlantilaismusiikkia soittavissa bändeissä.

– Olemme molemmat erikoistuneet monen genren tekemiseen. Tietysti se vähän myös rajoittaa sitä, kuinka korkealle voi yhdessä lajissa päästä, mutta se tuo virtaa, kun tekee erilaista eikä keskity vain yhteen lajiin, Kallio perustelee.

Musiikki onkin miehelle äärimmäisen tärkeää. Elämään mahtuu myös jakso, jolloin musiikki jäi arjesta, mutta kun se palasi, vaikutuksen huomasi.

– Oli kuin nurkkaan olisi syttynyt valo.

Isä ja tytär tietävät jo nyt, että suuntaavat Kälviälle myös ensi vuonna, kun leiri juhlii 50:ttä vuottaan.

Jos kaikki menee suunnitellusti, Arto Kalliolla on tuolloin mukanaan muutama itse tehty kappale ja italialaisen säveltäjäystävän tuore sävellys koko vaskisektiolle. Kantaesityksiä on kuultu leirillä parina aiempanakin kesänä.