Jussi-kissa on kokenut purjehtija – se tuo venereissuille onnea ja iloa, mutta inhoaa sitä, kun tuuli sotkee turkin

Tuulee. Veneiden narut ujeltavat puuskissa. Karvainen merimies Jussi ei pidä viimasta, vaan kiirehtii laiturilla ja hyppää sulavasti puuveneen kannelle. Jussi tunnistaa omansa, vaikka kissa onkin.

purjehdus
Jussi-kissa seilorin hattu päässään.
Jussi on kokkolalaisen Bergrothin perheen purjevenemiehistön vakituinen jäsen. Kuvaus ja editointi: Noora Haapaniemi / Yle

Kokkolalainen Bergrothin perhe on lähdössä juhannuksen viettoon mökkisaareen. Perheen lapset eivät ole enää vuosiin suostuneet mukaan, mutta Jussi tulee. Se on veneillyt pennusta asti. Nyt on alkamassa jo kuudes purjehduskesä.

38-jalkaista rannikkoristeilijää kipparoi Mikael Bergroth. Päivi Kant-Bergroth on kapteenska ja puosu.

– Jussin rooli miehistössä on viihdyttäminen. Tosiaalta sen tehtävä on myös nautiskella. Sitä palvellaan ja hellitään herkuilla ja harjaamisella reissun aikana, kapteeni nauraa.

Jussi tekee tupatarkastusta. Se kulkee häntä pörröllään edestakaisin ja tutkii jokaisen kolon veneessä. Niin se tekee aina, kun purjehduskausi alkaa.

– Se varmistaa, että vene on oma, ja kaikki on oikealla paikallaan. Näin perusteellista kierrosta se ei enää sitten tee koko kesänä, isäntäpari kertoo.

Kissa katselee veneen keulasta. Taustalla näkyy vene.
Ankkuri ylös ja menoksi. Mökkisaareen on parin tunnin purjehdusmatka.Noora Haapaniemi / Yle

Kun Jussi tuli perheeseen, oli itsestäänselvää, että se otetaan mökille ja veneretkille mukaan kuten muutkin perheenjäsenet. Bergrothien mielestä kissoja on helppo totuttaa veneilyyn. Silti niitä näkee harvoin seilaamassa.

– Tämä meidän poikamme on seurallinen ja utelias. Kiva kaveri. Tuntuisi tyhjältä, jos se ei olisi veneessä.

Jussi on pyhä birma. Rotua kuvaillaan rauhalliseksi, sosiaaliseksi, ystävälliseksi ja siistiksi. Jussi on Bergrothien mukaan kaikkea tätä, mutta myös riittävän seikkailunhaluinen, että oppi laivakissaksi.

Kapteeni uskoo pilke silmäkulmassa, että jos Jussi ei olisi leikattu kolli, sillä olisi vanhojen merimiestarinoiden tapaan mirri joka satamassa.

– Papereissa sen virallinen nimi on Don Juan.

Päivi Kant-Bergroth ja Mikael Bergroth istuvat kissansa Jussin kanssa tuulisen veneen kannella.
Päivi Kant-Bergroth, Jussi ja Mikael Bergroth toivottavat kaikille hyvää juhannusta.Noora Haapaniemi / Yle

Kapteenska kaataa kuppiin vettä. Kissanruokaa löytyy kaapista. Jussille pakataan purjehdusreissuille mukaan yleensä myös jauhelihaa. Pitää olla sika-nautaa, koska pelkkään naudanlihaan karvainen purjehtija ei suostu koskemaan.

Juhannuksen kunniaksi Jussi saa mukaan veneeseen myös kinkkusuikaleita.

Tärkeä varuste, pesuvati, täytetään reissun alkajaisiksi hiekalla. Jussi istuu tyytyväisenä vessassaan, vaikka vene keinuisi. Koskaan ei ole päässyt tulemaan vahinkoa.

– Ei tarvitse mennä kakkalenkille maihin. Kissa on siinä mielessä koiraa helpompi purjehduskaveri, ihmismiehistö kiittelee.

Ulkona tuuli yltyy. Jussi päättää silti lähteä salongin sohvalta kannelle, vaikka inhoaakin sitä, kun tuuli sekoittaa turkin.

Jussi-kissa tuulisen veneen kannella.
Noora Haapaniemi / Yle

Se kiertelee, katselee ja pysähtyy välillä kuuntelemaan. Yhtäkkiä se nostaa kuonoaan ja selvästi haistelee Pohjanlahden meri-ilmaa.

Aikoinaan merenkulkijat uskoivat, että laivakissa pystyi aistimaan tulevan myrskyn. Bergrothien mielestä Jussista ei ole meteorologiksi. Tai ehkä muu miehistö ei vain ymmärrä sen hienovaraista kehonkieltä.

Vuosisatojen ajan taikauskoiset merimiehet pitivät laivakissoja onnen tuojina, ja niitä oli jokaisessa laivassa.

– Sitä Jussikin on. Se tuo pelkästään onnea ja iloa mukanaan!

Jussin purjehdusreissut taittuvat sohvalla torkkuen. Välillä se havahtuu moikkaamaan muuta miehistöä kannelle. Hyvällä kelillä se köpöttelee edestakaisin ja seurailee maisemia.

Jussin annetaan olla vapaasti, mutta kun merikotka ilmestyy näkyviin, saaliilta liikaa näyttävä miehistön jäsen komennetaan sisälle.

– Viime kesänä joka mökkireissulla nähtiin merikotkia, Bergrothit kertovat.

Kissa nukkuu kerällä. Taustalla tyyny, jossa kuvia purjeista.
Salongin sohvalla on hyvä nukkua pitkät päikkärit.Noora Haapaniemi / Yle

Elämänsä ensimmäisellä purjehdusreissulla Jussi säikähti veneen kallistumista niin, että tarrasi koko kynsipatteristollaan kiinni syvälle kaptenin jalkaan.

– Veri valui, mutta Jussi rauhoittui heti sylissä. Nykyäänkin navakka tuuli ja varsinkin moottorin ääni saavat sen haluamaan syliin rauhoittumaan, Bergrothit kertovat.

Jussin edeltäjä, 8-vuotiaana adoptoitu Svante-Maria oppi aikuisena kissankin nopeasti olemaan veneessä. Sen kanssa seilattiin Ruotsin rannikolla asti.

Svante-Maria on jo autuaammilla purjehdusmailla, mutta Jussi kyntää Pohjanlahtea kaunislinjaisen puuveneen kyydissä.

Purjehduskissa Jussi lekottelee veneen istumalaatikossa
Jussi ottamassa kannella aurinkoa kesällä 2017. Veneen istumalaatikko on yksi sen lempipaikoista.Päivi Kant-Bergroth

Miehistön ihmisjäsenet haaveilevat jo vuodesta 2020. Silloin on tarkoitus ottaa virkavapaata ja lähteä 3–4 kuukauden purjehdusreissulle. Jussi ei vielä tiedä, että sekin lähtee mukaan.

Sille reissulle ehkä jo löytyy 4,5-kiloiselle karvapallerolle oikean kokoiset pelastusliivit. Nyt pelastusvälineen virkaa toimittaa iso haavi, jolla Jussi napataan turvaan, jos se sattuu putoamaan laidan yli. Vielä ei onneksi haavia ole tarvittu.

Satamassa Jussi loikkaa ketterästi veneestä toiseen ja käy tervehtimässä kapteenin ja kapteenskan kavereita odotettuna vieraana. Valjaat pannaan, jos vieressä on tuntemattomien veneitä.

Kannelta takaisin sohvalle palannut Jussi lopettaa turkkinsa nuolemisen ja alkaa mulkoilla kipparia ja puosua sen näköisenä, että löpinät saavat riittää.

Miehistö hommiin ja purjeet ylös! Jussi haluaa juhannuksen viettoon.

Jussi-kissa purjeveneen kannella
Jussi kannella kesäreissulla 2017.Päivi Kant-Bergroth