“Olen mökeistä hiukan kateellinen suomalaisille” – Bruce Oreck ja kolme muuta Suomeen muuttanutta kertoo, mikä pohjoisessa kesänvietossa ihmetyttää

Joku hämmästyy alastomuutta, toinen kummeksuu järjestelmällisyyttä. Perulaisen juhannuksen erikoisruoka on marsu.

Suomen kesä
Bruce Oreck
Suomalaisessa kesäkeittiössä Oreck arvostaa erityisesti korvasieniä ja mansikoita.Roni Rekomaa / Lehtikuva

Suomessa lomakausi on pyhä, ja sen ehdottomuus voi hämmästyttää tottumatonta. Suomalainen luonteenlaatu myös elää sään mukana. Neljä Suomeen muuttanutta kertoi Ylelle, miltä suomalainen kesänvietto näyttää.

“Luontosuhteen ylistys”

Juhannus on Yhdysvaltain entisen suurlähettilään Bruce Oreckin näkökulmasta suomalaisen luontosuhteen ylistys. Alkuun Suomen kesämeiningissä oli myös nikottelemista.

– Mökkeilyn ymmärtäminen oli hiukan hankalaa. Ihmiset suuntaavat keskelle ei mitään paikkoihin, joissa on paljon hyttysiä ja ulkohuussi, mutta ei juoksevaa vettä. Nyt vuosien jälkeen se tuntuu täysin järkeenkäyvältä, Oreck muistelee Ylen haastattelussa.

Suomalaisten läheinen luontosuhde on vakuuttanut Oreckin. Hän näkee siinä vastapainon nykymaailman hektisyydelle ja kiireelle.

– Kehittyneessä maailmassa vikana on se, että ihmiset ovat täysin irti luonnosta. He kävelevät betonilla, tähtiä ei näy kaupungin valojen tai saasteiden takia.

– Suomalaiset presidentistä siivoojaan menevät menevät mielellään metsään. Se on Suomen vahvuus.

Yhdysvalloissa mökeiltä edellytetään Oreckin mukaan samoja mukavuuksia kuin muiltakin asunnoilta. Siihen nähden suomalainen mökkikulttuuri voi vaikuttaa turhankin luonnonläheiseltä. Oreck on kuitenkin oppinut arvostamaan sitä.

– Nykyään olen mökeistä jopa hiukan kateellinen suomalaisille. Kun ajelen maaseudulla, huomaan ajattelevani, että tuo olisi hyvä paikka mökille.

Bruce Oreck lehteilee Valillan konepajan historiaa kotonaan Helsingin keskustassa. Hankkeen kanssa on pitänyt kiirettä.
Bruce Oreckin juhannus on tänä vuonna työntäyteinen.Mikko Sauli / Yle

Usein naureskellaan, että Suomi menee juhannuksena kiinni: ihmiset katoavat vaalimaan luontosuhdettaan mökeilleen ja synnyinseuduilleen. Oreck näkee juhannuksena alkavissa pitkissä lomissa arvovalinnan.

– Kun muualla maailmassa edelleen tehdään asioita, pitkä kesätauko ei tietysti ole hyväksi kilpailukyvylle. Pitkä loma kertoo siitä, mitä suomalaiset pitävät tärkeänä. Töitä on aina, mutta ei kesäpäiviä, joina nauttia luonnosta.

Yhdysvalloissa vastaava ei olisi mahdollista. Kun Oreck oli nuori juristi, hänellä oli vain kymmenen päivää lomaa vuodessa. Niitä ei ollut mahdollista pitää yhteen putkeen.

– Jos kaikki kymmenen päivää pitäisi kerralla, pomo toteaisi, että ‘kas, olit kymmenen päivää poissa eikä kukaan kaivannut’. Siinä menisi helposti työpaikka.

Koko Suomea ei hänestä kuitenkaan kannattaisi sulkea juhannuksena. Matkailun kannalta Oreck näkee kesärituaaleissa kehittämisen paikan.

– Käytätte paljon voimianne houkutellaksenne turisteja tänne. Kun he tulevat, suljette koko maan.

– Pitäisi ymmärtää, että kun turistit tulevat, he eivät halua törmätä suljettuihin kauppoihin tai ravintoloihin. Palkatkaa vaikka joitakuita muita tai muuttakaa työlakeja.

Oreck kertoo myös suosikkinsa suomalaisen kesäkeittiön antimista.

– Pidän kovasti korvasienistä ja marjoista. Kesä on lyhyt ja aurinko intensiivinen, joten kasvit ovat varmaankin sopeutuneet kasvamaan nopeasti. Marjat maistuvat paljon voimakkaammin kuin missään muualla. On melkein kuin parfyymia söisi.

Tänä vuonna juhannus ei tarjoa Oreckille hengähdystaukoa. Tie vie järvimaisemien sijaan New Yorkiin.

– Rentouttavan ja hiljaisen sijaan minulla on kaoottista ja hullua tänä vuonna, Oreck naurahtaa.

Ranskalainen yllättyi mökkipäivän järjestelmällisyydestä

Etelä-Ranskassa suunnataan mökeille siinä missä Suomessakin. Mökit sijaitsevat usein lomakylämäisissä oloissa ja iso osa niistä on vuokramökkejä, kertoo Ranskan instituutissa työskentelevä kieliasiainattasea Marie-Laure Lions-Olivieri.

Marie-Laure Lions-Olivieri
Marie-Laure Lions-Olivieri kaipaa lisää paikallisia erikoisuuksia suomalaiseen keittiöön.Kimmo Hiltunen / Yle

Mökkikulttuureissa on kuitenkin selkeitä eroja. Suomalaisessa mökkikulttuurissa yllätti järjestelmällisyys.

– Ranskassa asiat tapahtuvat spontaanimmin, ikään kuin järjestyvät itsestään. Suomessa asiat tapahtuvat hyvässä järjestyksessä. Laitetaan sauna ajallaan ja niin edelleen. Päivä on erittäin organisoitu.

Lions-Olivieri pohtii, onko järjestelmällisyys ehkä vieraskoreutta, kun hänelle on haluttu esitellä tyyppillistä mökkielämää. Samaa järjestelmällisyyttä hän havaitsee kuitenkin muuallakin suomalaisessa yhteiskunnassa.

Suomalaiset eivät hänestä esimerkiksi juuri kyläile toistensa luona spontaanisti.

– Ranskassa on hyvin tavallista pistäytyä kylään, jos asutaan lähekkäin. Jos ei ole tarjota mitään syötävää, tapaamme sanoa, että syödään sitten "ei mitään" yhdessä.

– Suomessa sellainen tuntuu mahdottomalta. Pitäisi aina olla tarjoilut mietittynä etukäteen ja talo tip top siivottuna.

Luonnonläheisyys suomalaisten kesänvietossa on tehnyt vaikutuksen myös kaksi vuotta Suomessa asuneeseen Lions-Olivieriin. Mökillä näkee paljon lintuja, ja marjat ovat maukkaita ja lähellä.

Suomalainen ruoka ei ole Lions-Olivieria vielä täysin vakuuttanut. Suurin ongelma on, että kaikki perinteinen ruoka on lopulta hieman samanlaista. Ranskaan verrattuna paikallisia erikoisuuksia on vähän.

– Tilanne on parempi kesäisin, kun on tuoretta satoa. Talvet sen sijaan ovat hankalia. Ajoittain tulee olo, että syödään muovia. Ranskassa toreilta saa paikallisia erikoisuuksia aina. Suomessa torikulttuuri ei ole niin vahva.

Persialainen kummeksuu vuodenaikojen mukaan vaihtuvia kohteliaisuussääntöjä

Suomessa 1990-luvulta saakka asunut iranilaissyntyinen Alexis Kouros on tehnyt uransa Suomessa elokuvaohjaajana, toimittajana ja kirjailijana. Hän muistaa hyvin ensimmäisen juhannuksensa Suomessa.

Alexis Kouros
Alexis Kouros kaipaa toisinaan lämpimiä öitä.Kimmo Hiltunen / Yle

– Alastomuus oli vähän ihmeellinen asia. Vaikka miehet ja naiset kävivät erikseen saunassa, sieltä mentiin alasti järveen. Kaikki muut vain juhlivat aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Hän toteaa, että melkein kaikkialla muualla maailmassa alastomuus on tabu.

Kouros kertoo, että esimerkiksi koulut ovat Iranissa koko kesän kiinni. Tauko koulutyössä on jopa pidempi kuin Suomessa. Aurinko paistaa ja päivät ovat hyvin kuumia.

Ihmisten elämänrytmi muuttuu kesäksi niin, että kahdentoista ja viiden välillä hyvin harva käy ylipäänsä ulkona, ellei ole aivan pakko. Ulos tullaan vasta illalla.

– Välillä tulee ikävä lämpimiä öitä. Suomessa silloin kun on lämmin, ei ole pimeä. Sitten kun on pimeä, on kylmä.

Kouroksen mukaan ihmiset muuttuvat Suomessa kesällä toisenlaisiksi.

– Kaikki ovat yhtäkkiä iloisempia, ystävällisempiä ja avoimempia. Muissa maissa tällaista eroa ei samalla tavalla huomaa.

Hän kertoo esimerkki tarinan persialaisesta ystävästään, jota naapuri tervehti Suomessa. Ystävä ei tervehdykseen vastannut. Tämä hämmensi Kourosta, sillä persialaisessa kulttuurissa vastaaminen on itsestäänselvyys. Kouros päätti tiedustella syytä tervehtimättömyydelle.

– Ystäväni vastasi kostavansa, sillä talvella hän aina tervehti eikä naapuri vastannut. Ystäväni ei voinut hyväksyä, että sää vaikuttaa kohteliaisuuteen.

Iranissa juhannusta ehkä parhaiten vastaava juhla ajoittuu Kouroksen mukaan talvipäivän seisaukseen. Siitä eteenpäin päivä pitenee, mikä antaa aiheen juhlalle. Kenties siksi Kouros ymmärsi juhannustaiat hieman erikoisella tavalla.

– Pitkään luulin, että juhannustaika tarkoittaa sitä, että puolet ihmisistä häviää, Kouros nauraa.

“Miten lippu liittyy juhannukseen?”

Suomessa kaksitoista vuotta yhtäjaksoisesti asuneen runoilija Roxana Crisólogon juuret ovat Pohjois-Perussa Amazonin alueella. Hieman yllättäen hän kertoo, että myös siellä vietetään juhannusta.

Roxana Crislogo
Roxana Crisólogo tunnustautuu ruoan suhteen nationalistiksi. Perulainen peruna on parasta.Mikko Sauli / Yle

San Juanin eli Johannes Kastajan juhla osuu tänä vuonna yksiin Suomen juhannuksen kanssa. Alkuperäiskansoille kyse on veden ja hedelmällisyyden juhlasta.

– En yllättynyt juhannuksen juhlinnasta Suomessa, koska Perussa on hyvin samanlainen meininki San Juanin juhlan aikaan.

Perulainen juhannus on kuitenkin huomattavasti suomalaista karnevalistisempi. Suomalaisessa versiossa Crisólogoa kummastuttaa salkoon vedettävä Suomen lippu.

– En ymmärrä, miten lippu liittyy juhannukseen, eikä kukaan oikein osaa sitä selittääkään. Meidän juhannukseemme Perussa ei kuulu nationalismia, vaan yhdistämme vanhoja traditioita katolilaisuuteen.

Peruna on alun perin kotoisin Andeilta, joten sitä on tarjolla myös perulaisessa juhannuspöydässä. Perunalaatuja on useita. Crisólogo kertoo, että perunan kanssa hänen suvussaan syödään juhannuksena marsuja.

– Marsu muistuttaa maultaan jänistä. Kun tyttäreni oli pieni, sanoin, että nyt sinä opit syömään marsua, sillä jos sitä tarjotaan myöhemmin, et kuitenkaan suostu, Crisólogo muistelee nauraen.

Kaiken kaikkiaan Crisólogo kertoo olevansa hyvin ylpeä perulaisesta ruokakulttuurista. Peruna on Perussa hänen mukaansa maailman maukkainta. Myös mökkeily on hyvin lähellä Crisólogon sydäntä. Hän kertoo pitävänsä merestä ja yrittävänsä päästä sen lähelle mahdollisimman usein.

– Se mitä rakastan eniten Suomessa on sauna. Sauna on mahtava, siellä puhdistuu. Pääsee uimaan, vaikka vesi olisi kylmää. Vesi on kylmää myös Perun pääkaupungin Liman edustalla, joten lämpötilalla ei ole minulle merkitystä.