Kesäleiri alkamassa, tai syksyllä uusi koulu? Näillä neuvoilla autat lastasi rohkeammaksi uudessa elämäntilanteessa

Miten uudessa ryhmässä löytää oman paikkansa? Miten saa ystäviä? Miten voi puuttua kiusaamiseen? Asiantuntija kertoo, kuinka kasvatat tunnetaidoiltaan vahvan lapsen.

ihmissuhteet
Grafiikka
Laura Koivunen / Yle Uutisgrafiikka

Moni lapsi suuntaa nyt kesäleireille, eikä välttämättä tunne sieltä etukäteen ketään. Kesän jälkeen edessä saattaa olla koulun vaihto, uusi luokka tai kenties uusi päiväkotiryhmä.

Uuteen ryhmään liittyminen ja oman paikkansa löytäminen on yksi haastavimmista sosiaalisista tilanteista niin lapselle kuin aikuisellekin.

Tietokirjailija, neuropsykiatrinen valmentaja ja kuvataideterapeutti Mervi Juusola sanoo, että sopeutuminen uuteen tilanteeseen riippuu lapsen temperamentista. Erityisesti siihen vaikuttavat kaksi temperamenttipiirrettä: sopeutumisnopeus ja lähestymis- tai vetäytymistaipumus.

Jotkut lapset osaavat säätää oman käyttäytymisensä nopeasti uuteen tilanteeseen ja ryhmään sopivaksi ja ovat uudessa ryhmässä heti kuin kotonaan. Toiset taas voivat tuntea itsensä hyvinkin pelokkaaksi ja nurkkaan ahdistetuksi.

Uusia tilanteita ei kannata vältellä

Lapsen kanssa on hyvä jutella etukäteen, miltä uuteen ryhmään meneminen tuntuu. Lapselta voi kysyä, millaisia tunteita tilanne herättää, mikä uuteen ryhmään menemisessä on kivaa ja mikä ikävää, ja onko lapsella jotain huolia tai pelkoja.

Jos lapsella on voimakas vetäytymistaipumus ja vanhempi tietää, että sopeutuminen tulee olemaan lapselle vaikeaa, Juusola neuvoo ottamaan asian puheeksi myös ryhmän ohjaajan tai vetäjän kanssa ja pohtimaan yhdessä, mitä asialle voi tehdä.

Kesäleirejä tai uusia harrastuksia ei kuitenkaan kannata alkaa vältellä, vaikka sopeutuminen olisikin vaikeaa, Juusola muistuttaa. Lapsen olo usein helpottuu, kun ihmiset ja tilanteet tulevat tutuiksi.

Uuteen kouluun tai päiväkotiryhmään kannattaa myös käydä tutustumassa jo etukäteen ja ottaa selvää, ketä tuttuja sinne on tulossa. Jos tuttuja ei ole, voi yrittää vaikka kesän aikana tutustua muutamaan tulevaan koulukaveriin.

Tunnista hyvä ystävä ja ole sitä myös itse

Kun uusi ryhmä alkaa, lasta voi neuvoa tarkkailemaan aluksi millainen ryhmä on: minkälaisia tyyppejä ryhmässä on, kuka tuntuu mukavalta, kuka on kiinnostunut samanlaisista asioista ja kenelle olisi helppo mennä juttelemaan.

Sitten tarvitaan aloitteen tekemisen taitoa, että uskaltaa mennä juttelemaan uuden ihmisen kanssa. Juusola neuvoo olemaan huomaavainen: jutustelun voi aloittaa esimerkiksi kehumalla toisen paitaa. Silmiin katsominen on tärkeää. On helpompaa ystävystyä, kun ottaa edes hetkeksi katsekontaktin. Sitäkin voi harjoitella.

Lapsen kanssa on hyvä käydä läpi, millainen on hyvä ystävä ja millaiseen ystävyyteen kannattaa lähteä mukaan. Hyvä ystävä muun muassa kuuntelee ja kannustaa, ei kiusaa eikä juoruile ja häneen voi luottaa. Huono kaveri taas esimerkiksi valehtelee, komentelee, on epäystävällinen muita kohtaan ja haluaa aina päättää, mitä tehdään.

Juusola on kirjoittanut useita vanhemmuutta, lasten tunnetaitoja ja sosiaalisia taitoja käsitteleviä teoksia ja pitää samoista teemoista myös blogia (siirryt toiseen palveluun). Heinäkuun alussa häneltä ilmestyy uusi kirja Kuinka minusta tuli rohkea. Lapsille suunnatussa kirjassa Juusola käsittelee muun muassa hyvän ja epäreilun ystävyyden merkkejä.

Juusolan mukaan lapsen kanssa on hyvä miettiä myös millainen ystävä itse on. Usein on helppo määritellä, millainen hyvän ystävän pitää olla, mutta on hyvä muistaa itse toimia samalla tavalla.

Kiusaaminen vältetään hyvällä ryhmähengellä

Ryhmän muodostumisen jälkeen alkaa kuohuntavaihe. Lapset alkavat jakautua erilaisiin rooleihin, osasta tulee ehkä suosittuja johtajatyyppejä ja jotkut saattavat tulla torjutuksi ja jäädä yksin. Kun lapset etsivät rooliaan ryhmässä, voi tulla riitaa ja pahaa mieltä.

Grafiikka
Laura Koivunen | Yle Uutisgrafiikka

Siihen, joutuuko joku kiusatuksi, voidaan vaikuttaa heti ensimmäisistä päivistä lähtien. Ryhmän vetäjällä on suuri vastuu siitä, että ryhmään rakentuu oikeanlainen ryhmähenki alusta alkaen, Juusola sanoo.

– Hyvä ryhmähenki ja yhteisöllinen, myötätuntoinen toimintakulttuuri ryhmässä on hyvin tehokas keino kiusaamisen ennaltaehkäisyyn. Ryhmä voi yhdessä pohtia, millainen ryhmä haluamme olla, millaisia tunteita haluamme kokea ja mitä periaatteita meillä on.

Kiusaaminen on helpompi saada kuriin, jos mahdollisimman moni ryhtyy kiusatun kaveriksi ja puolustajaksi.

Lapselle on hyvä kertoa, millaista pitkäkestoistakin vahinkoa kiusaamisesta voi toiselle seurata. Lapselle on myös hyvä painottaa, että kenelläkään ei ole oikeutta kiusata häntä.

Jos lapsi kuitenkin kokee tai näkee kiusaamista, on häntä hyvä rohkaista käskemään kiusaajaa lopettamaan kiusaamisen. Jos kiusaaminen kieltämisestä huolimatta jatkuu, on tärkeää, että lapsi tietää voivansa kertoa siitä heti aikuiselle.

– Monet lapset edelleen ajattelevat, että kiusaaminen pahenee, jos siitä kertoo aikuiselle. Moni lapsi ei kerro kiusaamisesta, koska ei halua aiheuttaa vanhemmilleen lisää huolta ja murhetta.

Rohkeuden abc: Tunteet, myötätunto ja hengittäminen

Kiusaamiseen puuttuminen vaatii lapselta rohkeutta. Miten vanhempi voi auttaa lastaan vahvemmaksi?

1) Tunteista puhuminen

Juusolan mukaan tärkeää on, että tunteista puhutaan kotona ja niitä nimetään. Erilaisia lasten sosiaalisten taitojen ryhmiä vetänyt Juusola sanoo yllättyvänsä joka kerta, miten vähän lapset tietävät tunnesanoja.

Kotona pitää voida uskaltaa näyttää kaikenlaisia tunteita. Kotona olisi hyvä myös keskustella, mikä on hyvä tapa ilmaista erilaisia tunteita ja miten voi käyttäytyä voimakkaiden tunteiden vallassa.

2) Tunteiden käsittely

Lisäksi lapsen pitää saada aikuiselta tukea vaikeiden tunteiden käsittelyyn. Vaikeita tunteita ovat esimerkiksi syyllisyys, häpeä, suru ja pettymys. Tuki voi olla keskustelemista, kosketusta ja halaamista. Murahtelevien teinien kanssa keskustelun voi aloittaa vaikka WhatsApp-viestillä.

– Nuorten kanssa on hyvä varata aikaa kunnolliseen keskusteluun. Nuoretkin kaipaavat sitä, että heidän kanssaan keskustellaan tunteista, Juusola sanoo.

3) Rajojen tunteminen

Lasta on hyvä opettaa tuntemaan rajat minun ja toisten ihmisten välillä. On minun tunteet ja toisten tunteet. Toisten tunteiden ei tarvitse välttämättä tarttua minuun. On minun mielipiteitä ja toisten mielipiteitä. Ihmiset voivat olla asioista eri mieltä. On minun vahvuuteni ja asiat, joissa en ole kovin hyvä ja on toisten vahvuudet ja asiat, joita heidän kannattaa harjoitella. On minun keho, joka ansaitsee voida hyvin ja jota ei saa satuttaa ja on toisten ihmisten kehot, jotka ovat yhtä arvokkaita.

4) Empatian opettaminen

Vanhemman oma esimerkki on tärkeä. Aikuinen voi omalla arkisella käytöksellään antaa mallia, miten toisiin ihmisiin suhtaudutaan myötätuntoisesti. Lapsen kanssa voi keskustella siitä, että jos itselle kävisi jotain ikävää, miltä se tuntuisi. Empatiaa voi Juusolan mukaan harjaannuttaa ihan pienestä pitäen. Eri tilanteissa voi miettiä, miltä tilanne näyttää vaikka kaverin silmin tai äidin ja isän silmin.

5) Psyykkinen joustavuus

Riidan ja pettymyksen jälkeen lapselta voi kysyä, mitä tilanteesta voi oppia, miten voi toimia seuraavalla kerralla ja millaista hyötyä tästä kokemuksesta voi olla tulevaisuudessa.

6) Hengittäminen

Lapsen kanssa on hyvä jutella kehonkielestä, miten ryhdikäs ja rento kehonkieli vaikuttaa ja miten siitä tulee hyvä mieli. Erityisen tärkeää Juusolan mukaan on rauhallisesti hengittäminen. Se auttaa jännittävissä ja tunteita kuohuttavissa tilanteissa.

– Hengitys on työkalu, joka kulkee lapsen mukana aina ja kaikkialla. Hengityksellä voi rauhoittaa autonomista hermostoa ja antaa hermostolle viestin, että tästä tilanteesta selvitään, ei ole mitään hätää.

Hengittämisestä on hyvä puhua lapselle pienestä pitäen ja sitä voi yhdessä harjoitella. Lapselle voi opettaa, missä on pallea ja miten hengitetään pallealla.

– Se on rauhallista hengitystä, mikä antaa voimaa.

Juusola suosittelee myös pohtimaan lapsen kanssa yhdessä voima-ajatuksia. Jos tulee vaikea tilanne, voi ajatella omia voima-ajatuksia, jotka antavat voimaa selvitä tilanteesta.

Lue myös:

Äiti räyhää ja isä piilottaa pelkonsa – monien vanhempien tunnetaidot ovat hukassa ja malli periytyy lapsille

Kääntääkö toinen lapsi selän vai tuleeko leikissä lähelle? Pienet eleet kertovat lapselle, onko hän tervetullut porukkaan

Jännityksen voi laukaista hengittämällä oikein – seuraa näitä helppoja ohjeita