“Kai te ymmärrätte että tämä on poikien piirisarja?” – juniorityttöjä ei aluksi haluttu päästää poikien jalkapallosarjaan

Tyttöjen jalkapallojoukkue voi nykyään pelata myös poikien sarjassa. Alussa ilmiö herätti vastustusta seuroissa, lajiliitossa ja kenttien laidalla. Tyttöpelaajien määrän lähes tuplannut HJK ei usko, että jalkapallossa tarvitaan jakoa prinsseihin ja prinsessoihin.

Juniorijalkapallo
“Kai te ymmärrätte että tämä on poikien piirisarja?” - juniorityttöjä ei aluksi haluttu päästää poikien jalkapallosarjaan
“Kai te ymmärrätte että tämä on poikien piirisarja?” - juniorityttöjä ei aluksi haluttu päästää poikien jalkapallosarjaan

“Kai te ymmärrätte, että tää on poikien piirisarja”

“Tytöt varmaan alkaa itkee, jos ne hävii”

Tällaisiin kommentteihin 11-vuotias Aada Mäkelä ja hänen joukkuetoverinsa välillä törmäävät jalkapallokentällä. Heidän joukkueensa pelaa nyt toista kautta samassa sarjassa poikien kanssa.

Möläyttelijät ovat yleensä poikajoukkueiden pelaajien vanhempia.

– Kaikki eivät välttämättä ymmärrä, miksi tytöt ovat siellä pelaamassa poikien kanssa. Toisaalta joillekin vanhemmille voi tulla tunne, että tytöt vievät pojilta peliaikaa, arvioi Palloliiton nuorisopäällikkö Marko Viitanen.

Useimmiten tytöt saavat kuitenkin positiivista palautetta muilta pelaajilta ja valmentajilta.

– Kyllähän kentillä kaikenlaista huudellaan. Itse en ole törmännyt tällaiseen sukupuoleen liittyvään kommentointiin. Lähinnä tulee positiivista palautetta, kun tytöt pelaavat hyvää jalkapalloa, toteaa HJK:n naisten ja tyttöjen valmennuspäällikkö Joonas Sarelius.

Tyttöjä ei haluttu poikien kentille

Tyttöjoukkueiden pelaaminen poikien sarjoissa on Suomessa suhteellisen uusi ilmiö. Alussa se herätti vastustusta seurojen ja valmentajien keskuudessa.

– Vielä muutama vuosi sitten monissa seuroissa kyseltiin, että eivätkö tytöt voisi vaan pelata omissa sarjoissaan. Jotkut pelkäsivät, että pojille olisi maailmanloppu hävitä tyttöjoukkueelle. Helsingin piirissä mietittiin, saavatko tytöt ollenkaan tulla poikien sarjaan. Mutta tällaista keskustelua ei enää tarvitse käydä ja tilanne on nyt hyvä, sanoo valmennuspäällikkö Joonas Sarelius.

Kun tytöt sitten päästettiin viheriölle, ennakkoluulot alkoivat hälvetä.

– Seurat ovat nähneet, että tytöt pelaavat hyvää jalkapalloa ja antavat pojille hyvän vastuksen. Kun on huomattu käytännössä, ettei tässä pelitavassa ole mitään ongelmia, niin se on myös vaikuttanut asenteisiin, Sarelius kertoo.

Palloliitto suosittelee seuroja miettimään keinoja, miten tytöt ja pojat voisivat pelata enemmän keskenään. Liiton sisälläkään kaikki eivät silti ilmiölle lämpene.

– Ei se kitkatonta ole ollut. Tämä asia herättää mielipiteitä moneen suuntaan, Palloliiton Marko Viitanen myöntää.

– Meidän pitäisi liitto- ja aluetasolla löytää ratkaisuja, miten järjestetään enemmän sellaisia kilpailuja ja tapahtumia, joissa tytöt ja pojat voivat pelata vastakkain ja sekajoukkueissa, Viitanen pohtii.

Hyödyttää sekä tyttöjä että poikia

Osa tytöistä pelaa poikien sarjoissa, koska he tarvitsevat kovempaa vastusta voidakseen kehittyä. Poikien fyysisempi ja suoraviivaisempi peli tarjoaa tähän mahdollisuuden.

Sarjojen sekoittuminen voi Marko Viitasen mukaan hyödyttää myös poikia.

– Edistyneimmät tytöt pelaavat keskitasoisia poikia korkeammalla tasolla. Esimerkiksi Vilma Koivisto, joka on paljon pelannut Rovaniemellä poikien kanssa, on valmentajien mielestä vahvistanut sitä ryhmää ja nostanut joukkueen pelitasoa. Kun tytöt ja pojat pelaavat yhdessä, se voi kehittää ilmapiiriä ja sosiaalisia taitoja.

Moni miettii, ovatko tytöt liian heiveröisiä poikien rajuihin peleihin. Kuinka pitkään tytöt ja pojat voivat pelata samoilla kentillä?

– Näkisin että 15 ikävuoteen saakka tai jopa yli sen. Jossain kohtaa peliympäristö alkaa muuttua fyysisten erojen takia liian vaativaksi, jolloin tyttöpelaaja ei välttämättä enää pysty niin paljoa vaikuttamaan peliin, arvioi Palloliiton nuorisopäällikkö Marko Viitanen.

Usein juuri 15–16 vuoden iässä jalkapalloilija päättää, lähteekö yrittämään tosissaan huipulle.

– Siinä ikävaiheessa pelaaja ottaa suurimmat kehitysharppaukset. Tyttöpelaajan olisi silloin hyvä päästä kokeilemaan omia rajojaan ja pelaamaan poikien kanssa, koska ympäristö tukisi kehitystä, Viitanen sanoo.

Poikien sarjoissa pelaavat tyttöjoukkueet ovat useimmiten joukkueita, jotka haluavat kilpailla tosissaan. Pääosa tyttöjen joukkueista pelaa yhä tyttöjen sarjoissa.

– Jos me halutaan pitää tyttöjä innostuneena lajin parissa, ollaan huomattu, että perusporukalle on tärkeää olla omaa toimintaa ja ryhmiä jotka pelaavat tyttöjä vastaan, Marko Viitanen muistuttaa.

Prinsessojen esiinmarssi

Kun Googleen kirjoittaa hakusanaksi “prinsessafutis”, tulee hakutulokseksi sivukaupalla suomalaisten jalkapalloseurojen sivustoja. Ne tarjoavat tytöille harrastustoimintaa, pelejä ja leikkejä jalkapallon muodossa.

Prinsessafutis on Palloliiton hanke, jonka tavoitteena on ollut 2000-luvun loppupuolelta alkaen saada tytöt kiinnostumaan jalkapalloharrastuksesta poikien tavoin jo 5–6-vuotiaana.

– Huomattiin, että tytöt aloittavat jalkapallon liian myöhään, vasta noin 10 vuoden iässä. Keksittiin prinsessafutis, jotta saataisiin jalkapalloon liitettyä enemmän sellaista pienempiä tyttöjä kiinnostavaa tarinaa, Palloliiton nuorisopäällikkö Marko Viitanen valottaa konseptin syntyä.

Viitasen mukaan tavoitteessa on onnistuttu hyvin. Tyttöjen harrastajamäärät ovat kovassa kasvussa ja aloitusikä on madaltunut. Samalla seurat ovat alkaneet panostaa enemmän tyttöjen jalkapalloon.

– Varmasti on seuroja, joissa yhä poikapuoli hallitsee. Mutta nykyään kun seurat järjestävät tilaisuuksia, siellä alkaa olla valtavasti tyttöjä paikalla. Tasapuolisuus näkyy myös seurojen viestinnässä, kun seurat tuovat esimerkiksi somekanavissaan tasaveroisemmin molemmat sukupuolet esille, Viitanen sanoo.

Maailmalla kehitys on samansuuntaista. Huippujoukkueet panostavat naisten jalkapalloon ja sukupuolten välisiä raja-aitoja hälvennetään. Yksi esimerkki tästä nähtiin tänä keväänä, kun englantilainen suurseura Manchester City yhdisti miesten ja naisten joukkueiden Twitter-tilit (siirryt toiseen palveluun). Tempaus herätti paljon keskustelua sosiaalisessa mediassa.

Herää kysymys, tarvitseeko enää puhua prinsseistä ja prinsessoista.

– Tiedän että joidenkin mielestä prinsessafutiksen aika on ohi. Tämän hetken trendi on, että kouluissa ja päiväkodeissa halutaan hälventää tyttö–poika-asetelmaa, ettei puhuta sukupuolista vaan lapsista. Toisaalta me lajiliitossa tiedämme, että tyttöpuolella on valtavasti potentiaalisia harrastajia, ja Prinsessafutis on yksi niistä keinoista, joilla yritetään saada tyttöjä kiinnostumaan, Marko Viitanen toteaa.

11-vuotiaat jalkapalloilijat Aada Mäkelä ja Oliver Berg harjoituskentällä
Aada Mäkelä ja Oliver Berg harjoituskentällä.Jukka Koski / Yle

Ei eroa tyttöjen ja poikien välille

Helsinkiläinen HJK on ottanut markkinoinnissaan toisen linjan. Prinsessoista ei puhuta, eikä tyttöjen ja poikien välille tehdä mitään eroa esimerkiksi seuran verkkosivuilla tai muissa materiaaleissa.

– Vanha ajattelumalli, että tytöille pinkkiä ja pojille jotain muuta ei liity jalkapalloon. Minun mielestäni siihen ei tarvitse sekoittaa prinsessoja ja prinssejä, vaan yritetään saada lapsi innostumaan lajista sen lajin avulla, HJK:n naisten ja tyttöjen valmennuspäällikkö Joonas Sarelius heittää.

Tuoreet luvut kertovat, että HJK on onnistunut tässä yrityksessä. 400 tyttö- ja naispelaajan määrä on kasvanut kolmessa vuodessa yli 700:aan.

– Tulee harjoituksiin sitten tyttö tai poika, toiminnan on oltava laadukasta. Sellainen vetää puoleensa ja sana leviää. Sen takia meillä ovat harrastajamäärät kasvaneet, Sarelius sanoo.

Laatu voi tarkoittaa vaikkapa sitä, että nuori saa harrastaa lähellä omaa kotia. HJK:lla on tähän tarkoitukseen omia kaupunginosajoukkueita. Tärkeässä roolissa on luonnollisesti myös valmentaja.

– 6-vuotiaan pojan tai tytön valmentajan pitää osata olla innostava ja käsitellä lapsia kuten heitä kuuluu käsitellä. Ja siinä samassa osata opettaa jalkapalloa ja muita liikunnallisia asioita, Sarelius tiivistää.

11-vuotias Aada Mäkelä pelaa mielellään poikien sarjassa.

– Ei sillä oikeastaan ole väliä, että pelataan poikia vastaan. Pojat on ehkä vähän nopeampia ja pelaavat kovempaa, mutta se ei ole meille mikään ongelma, HJK:n T07-edustusjoukkueessa pelaava Mäkelä sanoo.

Aadalle on tärkeää, että saa pelata hyvässä ilmapiirissä. Satunnaiset vanhempien möläytykset eivät hänen peli-iloaan himmennä.

– Poikajoukkueiden pelaajilta ja valmentajilta kuulee kuitenkin lähinnä positiivisia kommentteja. Tullaan matsin jälkeen sanomaan, että oli hyvä peli. On kivaa pelata, kun muut tsemppaa, Aada Mäkelä sanoo.

Entä miltä pojasta tuntuu pelata tyttöjä vastaan?

– Ei sillä ole väliä, kuka on vastassa. Me vaan pelataan täysillä. Kentällä on tilaa tytöille ja pojille, kiteyttää HJK:ssa pelaava 11-vuotias Oliver Berg.