Saamelaisille konfirmaatio on suuri juhla – "Se on kuin hääpäivä"

Enontekiöläinen käsityöntekijä Maarit Magga on tehnyt perheelleen uudet saamenpuvut eli gáktit. Koko perhe laittaa parasta päälle, kun tytär pääsee ripille.

konfirmaatio (kirkolliset toimitukset)
Maarit Magga gákti ja gahpirat 29.5.2018
Anni-Saara Paltto / Yle

Ompelukone ei ole päässyt levähtämään hetkeäkään tänä keväänä Maarit Maggan käsityöpajassa Palojokisuussa. Satoja metrejä, jopa kilometrejä käsityöntekijä eli duojár Maarit Magga on polkenut ompelukoneen jalkaa, kun on tehnyt perheelleen juhlavaatteita. Gákti eli saamenpuku, huivit ja paulat, kaikki pitää olla tip top, kun perheen ainoa tytär pääsee ripille Hetan kirkossa juhannuspäivänä. Tytär pukeutuu päästä varpaisiin äidin tekemiin vaatteisiin. Magga on alkanut hyvissä ajoin valmistautumaan konfirmaatioon.

– Jo vuosi sitten aloin tekemään tiuhtatöitä ja käsittelemään sisnaa (poron nahka). Haluan itse tehdä kaiken koko perheelle, olen sen verran kunnianhimoinen. Tietenkin koristenauhat ja verka-kankaat pitää ostaa. Tyttäreni Máren-Ellen kanssa olemme suunnitelleet miten pitää koristella, se on ollut pitkä ja hauska prosessi, Magga kertoo.

Maarit Magga dámpe gávtti 29.5.2018
Maarit Magga pliseeraa eli silittää laskoksia tyttärensä gáktin hulpaan eli helmaan.Anni-Saara Paltto / Yle

Niin kuin hääpäivä

Konfirmaatiolla on saamelaisille todella suuri merkitys, koska silloin lapsi astuu aikuisten maailmaan. Se näkyy myös asusteissa, kun tyttö tai poika pääsee käyttämään suurempia riskuja (Hopeiset tai kultaiset rintakorut) ja vyötä hopeanapein. Aikojen muuttuessa myös gáktien värit vaihtelevat. Konfirmaatiogákti kuitenkin useimmiten ommellaan sinisestä verasta ja tytöillä näkee usein valkoisia huiveja.

Maarit Maggan mielestä on tärkeää ylläpitää perinteitä ja oman suvun käsityömallia. Nuoret taas haluavat mennä muodin mukaan.

– Minä en on olisi kyllä valinnut kahta reunaa hulpaan, mutta kun tyttö sellaisen halusi, niin sitten minun pitää sitä kunnioittaa. Ajat muuttuvat ja meidän tulee seurata aikaa, Magga sanoo.

Juhlavaatteet ovat pysyneet piilossa kunnes tyttö astuu kirkkoon tänään juhannuspäivänä. Sen verran kuitenkin pääsee näkemään, että tietää gáktin olevan perinteinen sininen verkagákti.

– Tämä on niin kuin olisi hääpäivä, ihmiset eivät saa nähdä juhlavaatteita etukäteen. Rippipäivä onkin jännittävä, koska vasta silloin ihmiset näkevät käsityöt ja pääsevät arvostelemaan miten nyt on onnistunut, sanoo Magga ja naurahtaa.

Maarit Magga bárgida
Anni-Saara Paltto / Yle

Valmistautuminen dokumentoidaan – "Haluan, että se jää historiankirjoihin ja muistoksi"

Käsitöiden ja muun valmistautumisen lisäksi Maarit Magga on myös dokumentoinut ja kuvannut kaikki omat työnsä yhdessä kuvaaja Nilla-Máhtte Maggan kanssa. Maggat saivat Suomen Kulttuurirahastolta 10 500 euron suuruisen apurahan Rippiprojektin kuvaamiseen ja käsitöihin. Koko käsityöprojektin voi tulevaisuudessa löytää kirjan kansien välistä.

– Haluan tietenkin, että se jää jonkinlaiseksi historiankirjaksi ja muistoksi siitä, miten me teimme ja valmistauduimme rippipäivään. Meillä Nilla-Máhtten kanssa on ollut koko ajan ajatuksena se, että projektista pitää tulla myös näyttely. Tietoja pitää jakaa ulkopuolelle ja saamelaisyhteisölle ja niin korostaa saamelaisen käsityön tärkeyttä, kertoo Maarit Magga.

Käsityöprojekti on ollut myös koko suvulle yhteistä seurusteluaikaa. Maarit Magga on päämäärätietoisesti järjestänyt käsityöpäiviä ja Nilla-Máhtte Magga on taas kuvannut ja dokumentoinut ne.

– Minulla on ollut suvun nuoret käsityöopissa tänä keväänä ja olen tehnyt töitä heidän kanssaan. Niinä päivinä tulee myös mieleen se miten ennen on ollut, kun lapset ovat oppineet siinä samassa, sanoo Magga.

Maarit Magga 29.5.2018
Maarit Magga on dokumentoinut kaiken, mitä on tehnyt konfirmaatiota varten.Anni-Saara Paltto / Yle

Mummovainaan tekemät sisnakengät

Maarit Maggalla on käsitöitä tehdessä mieleen palannut monesti hänen oma rippipäivänsä ja äitivainaa. Äiti valmistautui rippipäivään juuri samalla tavalla, kun Maarit nyt. Máren-Elle laittaa jalkoihinsa mummovainaan neulomat sisnakengät, samat kengät jotka Maaritilla oli jaloissaan hänen rippipäivänään.

– Nämä sisnakengät olen säästänyt. Haluan näin kunnioittaa ja muistaa äitiä, kertoo Magga

Vaikka käsityöprojekti on ollut mukava, niin on Maggalla ollut myös ikäviä tuntemuksia. Käsitöitä tehdessä hän on ikävöinyt äitivainaan ja siskovainaan ohjeita ja tukea.

– Olen laittanut siskovainaan kuvan tuohon ja uskon, että hän seuraa työskentelyäni. Onneksi minulla on toinen sisko ja hänen kanssaan olemme yhdessä tehneet töitä. Käsitöitä tehdessä on tärkeää, ettei ole yksin. Pitää päästä kysymään toiselta tai vain kertoa mitä on tehnyt, Maarit Magga kertoo.

Maarit Magga goarru gávtti 29.5.2018
Itselle, aviomiehelle ja pojallekin Magga ompelee uudet gáktit.Anni-Saara Paltto / Yle

Magga on tehnyt neljä lakkia eikä yksikään sovi tyttären päähän

Maarit Magga tekee huomaamatta käsitöitä sivussa: Pliseeraa tyttärensä gáktin hulpaa, sitten ompelee omaan gáktiin hihat ja seuraavaksi hakee villalankaa ja alkaa letittää.

– Minun pitää vielä tehdä tiuhtatöitä, ei olisi kuin 50 senttimetriä tekemättä. Paulojen pitää olla niin pitkät, en kyllä ymmärrä miksi, Magga naurahtaa.

Käsitöitä tehdessä kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan. Kokeneella käsityöntekijällekin voi tulla harmittavia takaiskuja. Joskus joutuu myös purkamaan.

–Kahdet paulat olen tehnyt ja neljä lakkia ommellut tyttärelle, eikä yksikään sovi hänen päähänsä. Minä en kai hyväksy, että tytön pää on suurempi kuin minun. En tiedä miten tässä käy, joudunkohan ompelemaan vielä viidennen lakin. Minulla on nyt kuitenkin lakkeja loppuelämäksi, räkättää Magga.

Maarit Magga gahpirat 29.5.2018
Välillä käsitöissä tulee harmittavia takaiskuja. Magga on ommellut neljä lakkia, eikä yksikään niistä sovi hänen tyttärensä päähän.Anni-Saara Paltto / Yle

24.6.2018 klo 14:37 artikkelia täydennetty: Artikkeliin lisätty tietoa mummovainaan tekemistä sisnakengistä.