Kiinan muinaisesta keisarillisesta haudasta löytyi uppo-outo lemmikki

Gibboneita arvostettiin Kiinassa jaloina eläiminä, mutta ihmisasutuksen laajeneminen ajoi ne ahtaalle jo satoja vuosia sitten.

biologia
Oranssipunainen gibboni roikkuu köydestä kaksi käsin ja jalat kippurassa. Pieni poikanen on takertunut emon vatsakarvoihin.
Valkokäsigibboni eli lari on yksi yhä elävistä gibbonilajeista. Tämä emo poikasineen kuvattiin Nyiregyhazan eläinpuistossa Unkarissa toissa vuonna.Attila Balazs / EPA

Kiinan keisariperheessä oli runsaat kaksi vuosituhatta sitten lemmikkieläin, jollaista nykytieteilijät eivät tienneet koskaan eläneenkään.

Kiinan muinaisesta pääkaupungista Chang'anista löydetyssä suuressa haudassa arvellaan levänneen Kiinan ensimmäisen keisarin QIn Shi Huangin isoäidin Xia Jin.

Kymmenen aviomiestä haudannut, kauneudestaan ylistetty ja ärhäkkyydestään kuuluisa Xia ei suinkaan ollut tyytynyt tuonpuoleisessa yhden apinan seuraan. Hänen kanssaan oli haudattu kokonainen eläintarha: leopardeja, ilveksiä, kurkia ja karhuja sekä useita kotieläimiä.

Keski-Kiinan gibbonit ovat enää tarinoita

Gibboni oli harvinainen mutta ei täysin yllättävä hautalöytö. Niitä pidettiin jaloina eläiminä, niistä maalattiin kuvia, niiden kaihoisista huudoista kirjoitettiin runoja ja niitä vangittiin lemmikeiksi. Niitä myös haudattiin kuolleiden omistajiensa kumppaneiksi.

Nykyisin niitä kuitenkin löytyy Keski-Kiinasta vain historiankirjoista, kertoo Science (siirryt toiseen palveluun)-lehdessä julkaistua tutkimusta johtanut Lontoon eläintieteellisen seuran (siirryt toiseen palveluun) biologi Samuel Turvey.

Vaikka gibbonin luut keisarillisessa haudassa eivät sinänsä kummastuttaneet, tutkijoita odotti yllätys. Heille selvisi luita tarkastellessaan, ettei laji ollut minkään tunnetun gibbonin kaltainen.

DNA-tutkimusta ei sallittu

Jäänteet ehtivät olla Shaanxin arkeologisessa instituutissa miltei 15 vuotta, ennen kuin Turvey näki luurangon, leuan ja kallon, joka oli säilynyt vain osittain. Hänen tutkimusalaansa ovat ihmisen aiheuttamat sukupuutot. Työssään hän kiertelee maailman museoita ja tutkii historiallisia aikakirjoja.

Niiden perusteella hän tiesi, että Keski-Kiinassa oli ollut gibboneita. Hän kiinnostui luista myös siksi, että kiinalaistutkijat kertoivat haudan kaikkien muiden eläinten olleen paikallisia lajeja.

Kiinan viranomaiset eivät antaneet Turveyn tutkijaryhmän ottaa luista näytettä DNA-tutkimusta varten. Se ei olisi välttämättä onnistunutkaan, sillä samalta ajalta löydettyjen luiden DNA ei useinkaan ole kestänyt subtrooppista kuumuutta ja kosteutta.

Niinpä tutkimus tehtiin ottamalla kallosta useita mittoja, laatimalla niistä kolmiulotteinen tietokonemalli ja vertaamalla sitä nykyisin eläviin gibbonisukuihin.

Kuva gibbonin kallosta edestä ja sivusta.
Kallon kappaleista tehtiin tietokonemalli ehjästä kallosta.Lontoon eläintieteellinen seura / EPA-EFE

Sukupuutto vei lajin luultavasti 1700-luvulla

Aivokoppa oli aivan liian suuri ja poskiluut liian kapeat, jolla eläin olisi voinut olla lähisukua nykyisille gibboneille. Myös hampaat olivat hyvin omaperäiset.

Niinpä tutkijat totesivat sekä lajin että jopa sen suvun aivan omakseen. Eläimelle annettiin nimeksi Junzi imperialis. Keisarillisen löytöpaikan lisäksi nimi viittaa jalouteen eli arvostukseen, jota gibbonit Kiinassa nauttivat.

Haudan yksilö eli runsaat 2 200 vuotta sitten, mutta lajin arvellaan olleen hengissä vielä 300 vuotta sitten.

Kiinasta on löydetty vain vähän apinoiden fossiileja. Historiallisten kirjoitusten perusteella tutkijat kuitenkin arvelevat, että Junzi imperialisin lisäksi siellä saattoi olla useita muitakin kotoperäisiä lajeja, jotka ovat kuolleet sukupuuttoon. Turvey puhuu suorastaan jäävuoresta, josta Junzi imperialis olisi vain huippu.

Ilman puita ei ole gibboneita

Vaikka ihmist arvostivat gibboneita, he ilmeisesti teki selvää Junzi imperialisista valtaamalla sen kotimetsät nopeasti laajentuneelle asutukselle. Junzi imperialisista tuli ensimmäinen apinalaji, jonka tiedetään kuolleen sukupuuttoon sitten viimeisen jääkauden.

Aikalaiskirjoituksista selviää, että Kiinassa vielä elävät gibbonit vetäytyivät ihmisten tieltä etelään, nykyisille elinalueilleen. Myös Keski-Kiinan ilmaston muuttumisella aiempaa kylmemmäksi ja kuivemmaksi saattoi olla vaikutusta.

Nykyisin kaikki isot apinat – gibbonien lisäksi simpanssit, gorillat ja orangit – ovat vaarassa ihmisen toimien takia.

Kiinasta on vastikään kadonnut kaksi gibbonilajia, ja hainaningibboneita on enää vajaat 30. Jos niiden vajaan parinkymmenen neliökilometrin asuinseutujen parturointi jatkuu, katoavat myös viimeiset näistä puiden latvoissa elävistä otuksista.