Viisikymmentä juhannusta tanssilavoilla – hurjimpina vuosina Markku Aroa kiidätettiin vesitasolla keikoille: "Lavat ovat hienoja paikkoja ihmisen kohdata toinen ihminen"

Kotona taputtaa vain vaimo, tanssilavalla sadat ihmiset. Siinä on syy, mikä saa laulaja Markku Aron viihdyttämään tanssilavakansaa vuosikymmenestä toiseen.

Markku Aro
Markku Aro lavalla.
Berislav Jurišić / Yle

Mäntsälän suurlavan ulko-oven pieleen on nostettu juhannuskoivut. Juliste kertoo, että täällä on Wanhan ajan juhannustanssit.

Illan tähti kuulutetaan lavalle. Sen reunaan, laulajan jalkojen juureen muodostuu heti ihailijoiden muuri.

– Jos pelkistetysti sanoisin; kukaan ei minulle taputa, jos laulan kotona yksin. Vaimon taputus on vain yksi aplodi. Esiintymispaikoissa taputtajia on satoja, Markku Aro sanoo ja nauraa itselleen.

Nokialainen, 68-vuotias laulajakonkari aloittaa juhannussettinsä kappaleella Hyvännäköinen.

Yleisö haluaa kuulla sen ja muut tutut suosikit: Keskiyön Aikaan, Ollaan Lähekkäin tai Etsin kunnes löydän sun.

Laulajan ensilevytyksestä on tänä vuonna kulunut 50 vuotta. Aro arvioi viettäneensä lähes yhtä monta juhannusta suomalaisilla tanssilavoilla.

– Laulajalle normaali elämä on sitä, että ollaan keikalla. Saunassa ja uimassa käydään, kun muut ovat töissä, hän sanoo.

Tanssijoita lavalla.
Mäntsälän suurlava avattiin vuonna 1952.Berislav Jurišić / Yle

Viitisensataa juhannusjuhlijaa täyttää vuonna 1952 perustetun Mäntsälän suurlavan tanssilattian. Miehet ovat pukeutuneet kesäpaitoihin, naisten kukkahelmat lähtevät liitoon.

Ihmiset tanssivat enemmän ja paremmin kuin vuosikymmeniä sitten.

Markku Aro

– Nykyään ihmiset tanssivat enemmän ja paremmin kuin vuosikymmeniä sitten. Ennen seisottiin rykelmänä edessä ja innokkaimmat tanssivat takana. Musiikin suuri Grand old man, Toivo Kärki sanoi minulle, että laula myös niille, jotka ovat takarivissä, älä vain eturiviläisille.

– Se oli viisas neuvo.

Vauhti päällä 1970-luvulla

Markku Aro on nähnyt suomalaisen tanssilavakulttuurin muutoksen. Hurjinta meno oli juhannuksina 1970-luvulla. Samana iltana saattoi olla neljä esiintymistä eri puolilla maata.

– Se oli hektistä. Enää en siihen touhuun lähtisi. Iltapäivällä oltiin esiintymässä Mustikkamaalla Helsingissä. Sieltä noustiin vesitasoon. Pelotti, sillä laineet olivat hirveät. Sitten laskeuduttiin Yläneelle, missä vedettiin puolen tunnin setti. Seuraavaksi lennettiin Vääksyyn.

– Oli sellaisia juhannuksia, ettei enää ehditty viimeiselle, neljännelle keikalle lainkaan. Tai kun tultiin, siellä ei ollut enää ketään.

Laulaja muistelee myös Porin pienlentokoneiden kentällä viettämäänsä juhannusta. Sää oli niin huono, ettei kone voinut nousta ilmaan. Aro nukkui lentoasemalla juhannuksen ja kaksi esiintymistä piti perua.

– Kyllä on kiva, kun nykyään saa tehdä yhden keikan illan aikana ja se on siinä.

Romaneita tanssilavan ulkopuolella.
Berislav Jurišić / Yle

Muusikoille takahuone ja vessa

Yksi myönteisistä muutoksista tanssilavoilla on esiintyjille tarkoitettu takahuone. Ennen sellaista ei ollut lainkaan.

Jos lavalle tuli iso fanijoukko, piti paeta ikkunasta ulos.

Markku Aro

– Aloittaessani keikkailun takahuone saattoi olla yhtä kuin kulissin puolikas, jonka takana vaihdettiin esiintymisvaatteet. Vessoista ei ollut tietoakaan. Jos lavalle tuli iso fanijoukko, piti paeta ikkunasta ulos. Nyt asiat ovat ihan toisin, mikä on muusikoille mukavaa.

Viinapullo piilossa halkopinossa on lähinnä katoavaa kansanperinnettä. Lavoilla ollaan nykyisin selvin päin.

– Korkki on mennyt tiiviimmin kiinni. Totta kai saa ottaa pienet näkäräiset, jos tekee mieli, mutta nykyään käyttäydytään paremmin kuin 1970-luvulla. Yleisö on paljon raittiimpaa ja pysyy kohtuuden rajoissa.

Erityisesti nuorille miehille riittäisi kysyntää, sillä usein enemmistö tanssilavoilla kävijöistä on naisia.

– Toivottavasti miehet piristyisivät ja tulisivat, koska täällä on ihana tavata ihmisiä. Tanssi tuo ihmiset yhteen. Lavat ovat hienoja paikkoja ihmisen kohdata toinen ihminen.

Naisia istumassa tanssilavan penkeillä.
Tanssitaitoisille miehille riittäisi lavoilla tanssittajia.Berislav Jurišić / Yle

Markku Aro, oikealta nimeltään Markku Puputti, kiertää yhä ahkerasti esiintymässä. Tänä kesänä häntä kuullaan liki parillakymmenellä eri lavapaikkakunnalla.

– Kanssakäymisestä yleisön kanssa tulee hyvä fiilis ja tietysti musiikki on kaikkien näiden vuosienkin jälkeen kaiken a ja o.

On etuoikeus laulaa muille

Tanssilavojen määrä on viime vuodet tasaisesti vähentynyt. Lava toisensa jälkeen lopettaa kannattamattomana.

Jos iskelmämusiikkia kuristetaan, myös väki lavoilla vähenee ja ovet menevät kiinni.

Markku Aro

– Olen siitä vähän huolissani. Iskelmän soittaminen radiossa, ja uusien levyjen tekeminen vähenee. Jos iskelmä- ja tanssimusiikkia koko ajan kuristetaan, myös väki lavoilla vähenee ja ovet menevät kiinni.

– Toivottavasti niin ei käy. Toivon, että lavat säilyvät, viime vuonna Iskelmä Finlandia -palkinnon saanut Markku Aro sanoo.

Mainosjulisteita tanssilavan sisäänkäynnillä.
Berislav Jurišić / Yle

Ainakin vielä ensi juhannuksen hän aikoo viettää lavatunnelmissa. Aron mielestä on etuoikeus, kun saa laulaa toiselle ihmiselle.

– Jos terveyttä riittää, en näe mitään syytä, miksen keikkailisi tulevinakin vuosina. Juhannuksena on kiva esiintyä, koska ihmiset ovat herkistyneet juhannustunnelmaan ja kesä on parhaimmillaan.

Lue myös:

Tanssilavojen viimeinen sukupolvi