Napoleonin sodan uhreja nostetaan joukkohaudoista – kaatuneen upseerin henkilöllisyys voi selvitä napista

Kymmenet tuhannet sotilaat menettivät henkensä kaksipäiväisessä taistelussa Itävallan Wagramissa 209 vuotta sitten. Taistelupaikkaa ei ole tätä ennen tutkittu järjestelmällisesti.

arkeologia
Väritetty litografia ratsusotilaista ja jalkaväestä ottamassa yhteen savuavalla taistelukentällä.
Kahden ranskalaistaiteilijan, Carle Vernet'n ja Jacques François Swebachin, aikalaisnäkemys Wagramin taistelusta.PD-old-100

Heinäkuun viidentenä päivänä vuonna 1809 Itävallan keisarikunnan sotilaat odottivat ukkosmyrskyn laantumista teltoissaan noin 15 kilometrin päässä Wienistä. Jyrinä ei kuitenkaan vaimentunut, päinvastoin: yhtäkkiä ympärillä räiskyivät ukkosen lisäksi aseet, kun ranskalaisjoukot aloittivat myrskyn turvin yllätyshyökkäyksen.

Siitä alkoi yksi Napoleonin sotien ankarimmista ja ratkaisevimmista taisteluista. Arviot Wagramin kaksipäiväisessä taistelussa kaatuneiden määrästä vaihtelevat 55 000:sta 78 000:een.

Monien viimeinen leposija on taistelupaikalle häthätää kaivetuissa joukkohaudoissa. Niissä makaa sikin sokin itävaltalaisia ja ranskalaisia, kertoo alueen arkeologisista tutkimuksista vastaavan Novetus-yrityksen johtaja Alexander Stagl Itävallan yleisradiolle ORF (siirryt toiseen palveluun):lle.

Sotilaat ovat levänneet haudoissaan yli 200 vuotta ilman järjestelmällisiä tutkimuksia. Kaivauksiin ryhdyttiin vasta viime vuonna, kun Wienistä Slovakian rajalle rakennettava moottoritie oli linjattu kulkemaan alueen poikki.

Tuhannet kuulat kertovat rajusta taistelusta

Tieteelle päätös tien rakentamisesta oli onnenpotku. Laajan alueen tutkimukset ovat niin kallis projekti, että siihen tuskin olisi koskaan liiennyt rahaa, ellei laki määräisi tutkimaan ennen rakentamista. Alue on kooltaan kolmisenkymmentä hehtaaria.

Yksi kaivausten paikoista oli kuuminta taistelukenttää, ja löydöt ovat sen mukaiset, kertoo Stagl.

Toistaiseksi on löytynyt pari tuhatta musketinkuulaa ja satoja kanuunakuulia sekä satoja kolikoita. Yksittäisten löytöjen joukossa on muun muassa pieniä pulloja, joissa arvellaan olleen lääkkeitä, koristeellinen taskuveitsi ja sotilaan napitettu säärystin. Der Standard (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä on löydöistä kuvia.

Löytöjen perusteella on kyetty jo tarkentamaan taistelun ja myös leirielämän kulkua. Siellä, missä on eniten ammuksia, on otettu kiivaimmin yhteen. Hevosenkengät ja vaunujen osat puolestaan viittaavat huoltoreitteihin.

Kaivauksissa on löytynyt myös rakenteita, joiden merkitystä tutkijat eivät toistaiseksi tiedä. Sota-arkeologia on Itävallassa melko nuori tutkimusala, joten vertailukohteita puuttuu, Stagl sanoo.

Univormut maatuivat, napit jäivät

Pieniä mutta erityisen merkittäviä löytöjä ovat univormujen napit, joita on saatu talteen noin tuhat. Stagl kutsuu niiden tutkimusta omaksi tieteenlajikseen.

Monet sotilaista haudattiin vaatteissaan. Kangas on maatunut, mutta metallinapit ovat säilyneet. Niistä ovat luettavissa vainajien kansallisuudet ja sotilasarvot.

Yksi löydetyistä oli nappiensa perusteella korkea-arvoinen ranskalainen upseeri. Kenttätöitä johtava arkeologi Slawomir Konik sanoo LiveScience (siirryt toiseen palveluun)-lehdessä, että jatkotutkimuksissa saattaa selvitä jopa hänen henkilöllisyytensä.

Nuoria mutta sairaita

Tutkijoita eivät kiinnosta vain upseerit, vaan myös ne aivan tavalliset rivimiehet, joita joukkohaudoissa makaa kymmenin tuhansin. Heistä ei kerrota Napoleonin sotien historiankirjoissa tai runoissa, mutta heidän luillaan on asiantuntijoille paljon annettavaa.

Pahoja sotavammoja on totta kai paljon, mutta myös merkkejä siitä, miten rankkaa sotilaiden elämä muutenkin oli, kertoo bioarkeologi Michaela Binder LiveScience-lehden haastattelussa.

Monet kärsivät keripukista, joka johtui C-vitamiinin puutteesta. Raskaiden varusteiden kantaminen pitkillä marsseilla aiheutti niveltulehduksia. Ahtaissa leirioloissa puolestaan levisivät monet taudit.

Vanhuuden vaivoista ei ollut kyse. Useimmat tutkituista olivat kuollessaan 16–30-vuotiaita. Haudoista on toistaiseksi nostettu 50 vainajan luurangot.

Binder on aiemmin tutkinut saman sodan toisen taistelun vainajia. Heidän matkansa oli päättynyt kuusi viikkoa aiemmin noin 70 kilometrin päässä Aspern-Esslingissä. Tuo tutkimus on julkaistu International Journal of Paleopathology (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä.

Viikot taistelujen välillä näyttävät olleen henkiin jääneille kovia, sillä Wagramin luurangoissa on enemmän merkkejä hengityselintulehduksista kuin Aspernissa, Binder kertoo.

Löytöjä aina kivikaudelta asti?

Wagramin viime vuonna alkaneet kaivaukset jatkunevat tämän vuoden loppuun. Arkeologit eivät yllättyisi, vaikka alueelta paljastuisi jotakin paljon vanhempaakin kuin kahden vuosisadan takaisia sotamuistoja, sanoo Stagl.

Rehevä alue houkutteli ihmisiä jo kivikaudella. Myös pronssi- ja rautakauden asuin- ja muut löydöt ovat mahdollisia, Stagl ennustaa.

Toistaiseksi aikahaitari on 1500-luvulta aina 1990-luvulle. Niin kaukaa ja läheltä ovat löydettyjen kolikkojen lyöntivuosien ääripäät.

Wagramin taistelulle omistetun museon verkkosivulle pääset tästä (siirryt toiseen palveluun). Kun taistelusta tuli kuluneeksi tasan 200 vuotta, Itävallassa järjestettiin näköistaistelu, josta on video Youtubessa (siirryt toiseen palveluun).