Analyysi: Erdoğan vei voiton, mutta hyväksyykö oppositio tuloksen?

Turkkia jakavat jo nyt kaunat, eikä opposition vahva epäily vaalivilpistä niitä paranna, kirjoittaa Ylen Turkin avustaja Sanna Raita-aho.

Turkki
Recep Tayyip Erdoğan pitää puhettaan Istanbulissa 22. kesäkuuta.
Oppositio onnistui ensi kertaa yhdistymään ja haastamaan presidentti Recep Tayyip Erdoğania.Bulent Kilic / AFP

ISTANBUL. Kun Turkin ennenaikaisista presidentin- ja parlamenttivaaleista ilmoitettiin huhtikuussa, moni suhtautui niihin kyynisesti. Valtapuolue AKP:n ja Turkin voimamiehen Recep Tayyip Erdoğanin voittoa pidettiin itsestään selvänä.

Presidentti Erdoğan näyttikin sunnuntai-iltana saavan voiton vaaleissa, kuten myös hänen AKP-puolueensa vaaliliitto. Kun molempien vaalien äänistä oli laskettu illalla 90 prosenttia, Erdoganin äänisaalis oli 53 prosenttia ja AKP-puolueen 43 prosenttia.

Toiselle sijalle olisi nousemassa suurimman oppositiopuolue CHP:n Muharrem Ince 30 prosentin ääniosuudella sekä häntä tukenut opposition vaaliliitto.

Oppositio onnistui kuitenkin ensi kertaa yhdistymään ja haastamaan presidentti Recep Tayyip Erdoğania. Se oli ehkä näiden vaalien suurin yllätys.

AKP-puolueen kannattajat aloittivat juhlinnan sunnuntai-iltana Istanbulissa.
AKP-puolueen kannattajat aloittivat juhlinnan sunnuntai-iltana Istanbulissa.Oscar Durand / Lehtikuva

Väitteitä vaalivilpistä

Iso kysymys on, mitä tapahtuu seuraavaksi. Hyväksyykö maan oppositio tuloksen, vai repivätkö epäreiluiksi syytetyt vaalit Turkkia entisestään?

Oppositio ilmoitti heti illan aikana, että tulos vaikuttaa manipuloidulta ja kertoi julkaisevansa omat tulokset. Opposition vapaaehtoisen vaalitarkkailuorganisaation mukaan tulokset näyttäisivät hyvin erilaisilta. (siirryt toiseen palveluun) Niiden mukaan Erdogan saisi äänistä vain 44 prosenttia ja Ince 33 prosenttia.

Tämä olisi tarkoittanut presidentinvaalien toista kierrosta.

Väitteitä vaalivilpistä esitettiin valitettavan paljon. Kurdialueilla raportoitiin väkivallasta ja vaalitarkkailijoiden pahoinpitelystä. Muualla maassa taas kerrottiin lukuisista muista epäselvyyksistä. Esimerkiksi osa äänestäjistä yritti äänestää useasti.

Vaalitarkkailijat eivät myöskään päässeet etenkään kurdialueille, jossa pelko vaalivilpistä oli suurin. Kolme ihmistä, joista yksi oppositiopuolue IYI:n politiikko, kuoli vaaliväkivaltaisuuksissa päivän aikana.

Voi myös kysyä, miten reilussa tilanteessa koko vaalit ylipäätään käytiin. Suurin osa Turkin mediasta tuki pääosin Erdoğania, ja oppositio sai paljon vähemmän mediatilaa. Kurditaustaisen oppositiopuolue HDP:n ehdokas Selahattin Demirtas istui vaalien ajan vankilassa.

Maassa on ollut voimassa jo lähes kaksi vuotta poikkeustila, jonka aikana monia medioita on ajettu alas ja toimittajia sekä ihmisoikeusaktivisteja on pidätetty.

Oppositioehdokas Ince teki yllätyskirin

Ennen vaaleja liikkui paljon huhuja, että oppositio harkitsisi jopa AKP:n entisen presidentin Abdullah Gülin ehdokkaaksi saamista, jotta se saisi konservatiivisia äänestäjiä puolelleen vaikeassa tilanteessa.

Näin se ei kuitenkaan onneksi tehnyt. CHP:n karismattinen ja sovitteleva ehdokas Muharrem Ince oli oppositiolta hyvä valinta presidentinvaaleihin ja toi viimein vauhtia hajanaiseen oppositioon.

Voi jopa sanoa, että vaalikampanjassaan Ince tuntui lainanneen oppeja suoraan presidentti Erdoganilta.

Muharrem Ince pitämässä puhettaan ennen vaalipäivää 23. kesäkuuta.
Muharrem Ince pitämässä puhettaan ennen vaalipäivää 23. kesäkuuta.Yasin Akgul / AFP

Hän vetosi kansan yhdistämiseen, ei pelännyt kritisoida vastustajiaan ja käytti huumoria apunaan. Hän vetosi jakautuneisiin turkkilaisiin muistuttamalla omasta vaatimattomasta perhetaustaan, ei demonisoinut uskontoa ja pyrki vuoropuheluun myös kurdien kanssa, joihin hänen puoluellaan on perinteisesti ollut vaikea suhde. Myös opposition yhteinen vaaliliitto oli hyvä ratkaisu.

Oppositio sai taas intoa

Vierailin Incen vaalitapaamisessa lauantaina ennen vaaleja. Tapahtumassa oli iso massahurmos.

Ince poseeraasi lavalla kuin rock-tähti. Hän lupasi palauttaa Turkkiin median vapauden, saavansa talouden kuntoon ja lopettavansa kansalaisten tarkkailun ja puhelinten kuuntelun. Ne olivat isoja lupauksia, mutta sellaisia, mitä viime vuosina tiukan poikkeustilan ja kontrollin alla eläneet turkkilaiset halusivat kuulla.

Sellaista hurmosta yhdestä ihmisestä olen nähnyt aiemmin vain Erdoğanin vaalitapahtumissa Turkissa. Monelle Ince tuntuikin antaneen ääneen ja intoa passiivisuuden ja kyllästymisen jälkeen.

Monet turkkilaiset tuttavani ovat vältelleet viime kuukausina esimerkiksi poliittisten mielipiteiden jakamista sosiaalisessa mediassa osittain pelosta, osittain tympääntymisestä johtuen. Viime viikkoina he ovat kuitenkin taas aktivoituneet sosiaalisessa mediassa jakaen poliittisia mielipiteitä ja meemejä ahkerasti.

Vallankaappausyritys jakoi turkkilaisia

Nykyisin itsevaltiaaksi syytetty Erdoğan aloitti 16 vuotta sitten alkaneen valtakautensa uudistajana ja kansanyhdistäjänä, joka teki lukuisia parannuksia Turkin talouteen, infrasktuuriin ja kyllä – myös ihmisoikeuksiin. Vaikka moni asia on sen jälkeen Turkissa muuttunut, muistaa moni äänestäjä hänet yhä Turkin elintasoa parantaneena miehenä.

Erityisesti Turkin uskonnollisemmalle väestölle kansanmiehenä pidetty Erdoğan on antanut ylpeyden omasta identiteetistä. Tätäkään ei tule vähätellä.

Nainen esittelee äänestyslomaketta, jossa on kaikkien ehdokkaiden kuvat.
Nainen esittelee äänestyslomaketta, jossa on kaikkien ehdokkaiden kuvat.Ilyas Akengin / AFP

Turkin jakautuminen on syventynyt vuoden 2016 sotilasvallankaappausyrityksen jälkeen. Sotilasvallankaappauksesta syytettyjen Fethullan Gülenin kannattajien jahti on johtanut myös laajoihin opposition pidätyksiin ja viraltapanoihin.

Joukossa on ollut monia toimittajia ja ihmisoikeusaktivisteja. Jokaiseen hallinnon kriitikkoon on voitu lyödä gülenistin tai terroristin leima.

Tämä on luonut vainoharhaista ilmapiiriä paitsi Turkin sisällä, myös monia ulkovaltoja kohtaan. Niistä Erdoğan on maalannut kuvaa terrorismin tukijoina. Samalla Turkin suhteet esimerkiksi EU-maihin ovat horjuneet.

Turkin jakautuneisuus ei ole vain Erdoğanin syytä. Kuten tutkija Jenny White tiivistää (siirryt toiseen palveluun), Turkki on läpi historian ollut maa, jossa valtio ei ole koskaan kyennyt edustamaan kaikkia kansalaisiaan. Erdogan on vedonnut tähän retoriikkaan populistisen taitavasti. Hän on nostanut esiin aiemmin syrjässä ollutta väestöä, mutta on jättänyt nyt muut syrjään.

Voiko Turkkia yhdistää?

Tutkimusten mukaan Turkki on niin jakautunut maa, että 70 prosenttia ihmisistä ei halua edes naapurikseen eri tavalla politiikasta ajattelevia ihmisiä. 80 prosenttia ei haluaisi lastensa menevän naimisiin ”toisella tavoin” ajattelevien kanssa.

Nyt jää nähtäväksi, jatkaako presidentti samalla linjalla. Omaksuuko presidentti viimein sovittelevampaa retoriikkaa? Miten korjata vuosia kasvanut kauna turkkilaisten välillä?

AKP-puolueen kannattajia Istanbulin kadulla 24. kesäkuuta.
AKP-puolueen kannattajia Istanbulin kadulla 24. kesäkuuta.Oscar Durand / Lehtikuva

Nähtäväksi jää myös, purkautuuko opposition kampanjatilaisuuksissa ollut valtava energia vielä johonkin, erityisesti, jos oppositio pitää tuloksia manipuloituina. Vai tuleeko Turkista nyt lopullisesti Recep Tayyip Erdoğanin valtakunta, tosin erittäin jakautuneessa tilanteessa?

Vaalien jälkeen Turkissa astuu voimaan lakimuutos, joka antaa presidentille eli näillä näkymin Erdoğanille laajennetut valtaoikeudet ja mahdollisuuden hallita vielä ehkä jopa ainakin 10 vuotta. Jos parlamenttia hallitsevat Erdoğanille uskolliset puolueet, presidentille ei juuri jää vastustajia.

Lue myös:

Turkki äänestää jännittävissä vaaleissa – Sinetöidäänkö Erdoganin yksinvalta vai järjestääkö oppositio yllätyksen?

Kohtalokkaat vaalit lähestyvät Turkissa – Aras pelkää säästöjensä hupenemista ja haluaa muuttaa ulkomaille

Analyysi: Turkin hallinto haluaa pikavaalit ennen talouskuplan puhkeamista