Sodat lietsoivat aavetarinoita – "Mieleen jääneet etenkin teloittajiaan kiusaavat kummitukset"

Yleisimpiä olivat tarinat, joissa kummittelivat ilman siunausta haudatut sotilaat.

kummitustarinat
Kummitustarinoita Suomen sotatantereilta
Kummitustarinoita Suomen sotatantereilta

Sotien vääryydet ja tuho jäivät kummittelemaan ihmisten mieliin ja erilaisiin tarinoihin, joita on käynyt läpi Ylen aamu-tv:ssä vieraillut arkeologi ja folkloristi Riku Kauhanen.

Hänen mukaansa yleisin tarina on sellainen, jossa venäläiset ja suomalaiset ovat taistelleet, ja heidät on haudattu ilman siunausta esimerkiksi tien viereen.

– Siellä on kummiteltu, kunnes pappi on tullut paikalle ja hautapaikka siunattu. Sitten kummitukset ovat hävinneet. Tämä on yleisin kategoria, Kauhanen kertoi aamu-tv:n haastattelussa maanantaina.

Kauhanen on koonnut kummitusjuttuja kirjaan Väärin haudattu sotamies. Hänen erikoisalaansa ovat konfliktiarkeologia, sotahistoria, muistitieto ja Karjalan historia.

Kauhanen kiinnostui aavetarinoista kartoittaessaan unohtuneita taistelupaikkoja Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistossa, jonne on pitkään kerätty myös kummitustarinoita.

– Kummitustarinoista löytyi mainintoja, että tästä ja tästä mäestä on löytynyt luita ja nähty kummituksia, ja siellä on varmasti tapeltu, hän sanoo.

Kauhaselle ovat jääneet mieleen erityisesti vuoden 1918 tarinat, joissa kummitukset kiusaavat teloittajiaan.

– On mainintoja valtavan pitkistä miehistä, jotka seuraavat teloittajiaan.

Kauhasen mukaan vaino saattoi jatkua vuosikaudet, yleensä kuolemaan asti, joka oli usein ennenaikainen esimerkiksi alkoholismin tai itsemurhan takia.