Hylätyt maatilaeläimet päätyvät usein teuraaksi – Yksinhuoltaja huolehtii lastensa lisäksi kymmenistä kodittomista eläimistä

Omistajat luopuvat kotieläimistään monista eri syistä. Maatila- ja tuotantoeläimille on vaikea löytää uutta sijoituspaikkaa. Maria Pesonen tarjoaa kodin 40 kotieläimelle Kuorevedellä.

kotieläimet
Maria Pesonen ja Aasi
Jarkko Riikonen / Yle

Pieni musta kani viipottaa pitkin pihatietä Kuorevedellä. Talosta ei voi erehtyä – se on eläintenkouluttaja Maria Pesosen vuosi sitten hankkima pieni tila.

Siro 38-vuotias Pesonen häärii kanalan edustalla lampaiden, aasien, kanojen ja ankkojen ympäröimänä. Hän päästää osan 40 kotieläimestään pihapiiriin vapaaksi tepastelemaan.

Vierailijalle tulee olo Huvikumpuun saapumisesta.

Jämsäläinen Pesonen ohjeistaa eläimiään tottuneen lempeästi. Hänellä on aina ollut lemmikkejä ja hän on koko elämänsä ajan haaveillut omasta tilasta.

Hän hankki viime kesänä talon maalta, ulkorakennukset aivan kuin vaativat hänen mielestään täyttämistä.

– Ensin ostin kaksi kanaa ja sitten kolme lammasta. Pikkuhiljaa myös muut alkoivat tarjota omia eläimiään minulle ja nyt kun vuosi on kulunut, niin näitä on pikkasen enemmän, kertoo Pesonen onnellisesti hymyillen.

Sana Pesosen eläinkoulutustaidoista ja hänen lemmikkiystävällisestä tilastaan on kiirinyt. Nykyisin hänelle tarjotaan kotieläimiä sijoitettavaksi enemmän kuin hän pystyy vastaanottamaan.

– Vasta tarjottiin alpakoita ja jouduin sanomaan ei, kun ei ole tarpeeksi suuria tiloja niille. Kyllä se tuntui tosi pahalta, sanoo Pesonen.

Vialliset eläimet eivät kelpaa ihmisille

Kotieläimistä halutaan päästä eroon useimmiten niiden korkean iän tai vaikean luonteen vuoksi. Myös eläimen loukkaantuminen tai sairastuminen saattavat olla hylkäämisen syynä.

Suomen ainoa eläinten turvakoti on Tuulispää Somerolla. Siellä hylättyjen eläinten vastaanottamisessa ovat tulleet seinät vastaan, eikä suurempia eläimiä, kuten nautoja ja hevosia, voida enää sijoittaa.

Kuusi vuotta toimineessa turvakodissa asustaa tällä hetkellä 65 eläintä.

– Olemme keskittyneet nimenomaan maatila- ja tuotantoeläimiin, sekä niihin, joilla on kaikista huonoimmat todennäköisyydet saada uusi koti. Tarpeeseen tuli tämä paikka, ja olisi varmaan tarvetta useammallekin vastaavalle, kertoo yrittäjä Pia Anttonen.

Lammas niityllä.
Jarkko Riikonen / Yle

Loukkaantunut ravihevonen syrjään jo nuorena

Anttonen sai idean eläinten turvakodin perustamisesta Kanadasta. Hän oli myös pitkään pohtinut kotieläinten tarkoitusta: ovatko ne olemassa vain ihmistä varten.

Hän haluaa tarjota eläimille turvapaikan ja puhua näin myös eläinten puolesta.

Turvakotiin tarjotaan paljon myös nuoria eläimiä, erityisesti hevosia. Usein ravihevosen loukkaannuttua, siitä halutaan eroon. Anttonen on suruissaan ilmiöstä, jossa hevonen muuttuu ihmisen välineeksi.

– Se on harmillista miten ihmisen oma kilpaura on ainoastaan tärkeä ja hevoseen ei haluta sitoutua. Hyödyttömästä eläimestä halutaan vain luopua ja ostaa tilalle uusi.

Myös ratsastushevosen käydessä vanhaksi, niin siitä ei monesti haluta enää huolehtia.

– Toivoisin, että kun eläin otetaan, niin siitä pidettäisiin hyvää huolta ihan loppuun saakka, sanoo Pia Anttonen.

Onnettomin tilanne on naudoilla, niitä ei yleensä kukaan huoli, koska niistä ei ole hyötyä. Naudat päätyvätkin lähes aina suoraan teuraaksi.

Kodittomat kotieläimet päätyvät usein lopetettavaksi

Toisinaan muuttunut elämäntilanne pistää luopumaan kotieläimistä. Taustalla saattaa olla avioero, rahahuolet tai muutto maalta kaupunkiin ja osa on eläinsuojelutapauksia. Myös eläinten vanhainkodissa Wanha Markissa Ylistarossa tällaiset tilanteet ovat tuttuja.

– Eläimien hylkäämisen takana on useimmiten allergiaa, alkoholiongelmaa tai avioeroa. Hevosia tarjotaan meille ihan ylivoimaisesti eniten, sanoo yrittäjä Heikki Laaksonen.

Wanhaan Markikiin tulee tarjouksia kotieläinten ottamisesta erityisesti syksyisin, jopa useita kymmeniä päivässä.

Eläinten vanhainkoti ei kuitenkaan pysty ottamaan enää vastaan muuta kuin luonnollisen poistuman kautta. He huolehtivat tällä hetkellä yli sadasta kotieläimestä.

Useimmiten uutta sijoituspaikkaa tarvitsevat maatila- ja tuotantoeläimet päätyvät lopetettavaksi. Omistajat pelkäävät eläinten joutuvan huonoihin oloihin tai kierrätettäväksi paikasta toiseen, joten he mieluummin päättävät eläimen päivät.

– Se on niin harmillista, kun meillekin sanotaan, että jos ette ota meidän eläintä, niin se joutuu teuraaksi. Tällaisia eläinten vanhainkotejakin tarvittaisiin paljon lisää, mutta näiden ylläpito on hankala rahoittaa, tietää Laaksonen.

Wanha Markki rahoittaa toimintaansa vastaanottamalla ryhmiä ja muita vieraita.

Kukko.
Jarkko Riikonen / Yle

Sijoitettavia maatila- ja tuotantoeläimiä ei edes tilastoida

Kissat ovat selkeästi yleisin koditon eläin, niistä tehdään vuosittain noin 10 000 ilmoitusta löytöeläintaloille. Sen jälkeen tulevat koirat, noin tuhat koiraa vuodessa jää kodittomaksi.

Kissojen ja koirien ohella eläinsuojeluyhdistyksillä on melko usein sijoitettavina kaneja ja jonkin verran myös esimerkiksi pieniä jyrsijöitä ja kilpikonnia, kerrotaan Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitosta.

Tuotantoeläimistä tilastoja ei ole.

– Tuotantoeläimiä sijoitetaan harvoin uudelleen. Yleensä, jos näiden eläinten kohdalla esimerkiksi viranomaiset ryhtyvät kiiretoimiin, niin eläimet viedään teurastettaviksi tai lopetetaan paikalla, sanoo Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton SEY:n toiminnanjohtaja Kati Pulli.

Viranomaiset huutokauppaavat jonkin verran hevosia ja poneja. Satunnaisesti hevosia on myös eläinsuojeluyhdistyksillä.

Ongelmaksi ovat nyt nousseet myös minisiat. Minisikayhdistyksen mukaan kodinvaihtajia on paljon ja määrä tulee todennäköisesti lisääntymään, koska minisikojen aitausmääräykset ovat muuttuneet.

– Afrikkalaisen sikaruton leviämisen estämiseksi minipossuille vaaditaan verkkoaitojen kaksinkertaistamista ja monella ei ole varaa niitä rakentaa, kertoo Pia Anttonen eläinten turvakoti Tuulispäästä.

Iloa ja voimaa eläimistä

Maria Pesosen pihapiirissä Kuorevedellä Hiutale-karitsa ja muutama vanhempi lammas sekä aasiveljekset jolkottelevat tottelevaisesti emäntänsä kutsusta takaisin pellolta.

Jotkut lampaista innostuvat joskus popsimaan Pesosen istuttamia kesäkukkia, mutta muuten eläimet käyskentelevät aitaamattomalla pihalla ilman paimennusta.

Maria Pesonen ja karitsa.
Jarkko Riikonen / Yle

Eläintenkouluttaja sanoo, ettei ole suoranaisesti opettanut eläimiä olemaan karkaamatta pihalta.

– Pyrin alusta asti siihen, kun eläimet tulivat tilalle, että niillä on pihassa sellaisia paikkoja, mitkä niitä kiinnostavat, esimerkiksi heinää, niin ne viihtyvät hyvin siellä.

Pesonen viettää myös esi- ja alakouluikäisten poikiensa kanssa päivittäin paljon aikaa eläinten parissa, joten eläimet haluavat olla ihmisen lähellä. Hän esimerkiksi keinuttaa kaksi kuukautta vanhaa Hiutale-karitsaa usein sylissään pihakeinussa.

Pesonen haluaa tarjota eläimiltä saatavaa voimaa ja iloa myös muille. Hän pitää tilalla avointen ovien päiviä ja vastaanottaa myös erilaisia ryhmiä.

– Kun itse tajusin, että miten paljon näistä saa iloa ja onnea ja miten helppo näiden eläinten lähellä on rauhoittua, niin sitten tuli sellanen olo, että haluan jakaa sitä muillekin.

Haaveena suurempi tila

Pesonen on yksinhuoltaja, ja kouluttaa päivätyönään eläintenkouluttajia. Samalla hän pyörittää samalla kotieläinten täyttämää huushollia, poikiensa auttamana.

Ensimmäinen vuosi on ollut hänen mukaansa harjoittelua. Talo on puulämmitteinen ja talvella hän teki itse myös polttopuut.

– Se vaatii tosi paljon suunnittelua ja kyllä olen joutunut aika paljon asioita opettelemaan, mutta kyllä toivon, että minulla on vielä joku päivä sellaiset läänit, että on voin ottaa vielä paljon lisää eläimiä, haaveilee Pesonen.

Maria Pesosen sydämessä on paikka jokaiselle hänen neljästäkymmenestä kotieläimestään ja hänen mukaansa sydämeen mahtuisi vielä myös uusia eläimiä. Hän on hyvin tyytyväinen elämäänsä.

Kaksi aasia.
Jarkko Riikonen / Yle

Aasiveljekset

Yksi suuri huoli varjostaa kuitenkin Pesosen mieltä.

Viime syksynä tilalle saapuivat ylläpitoon aasiveljekset Ilari ja Olavi ja ne ovat Pesosen mielestä koko paikan sydän. Aasit pitävät halauksista ja ne painavat päänsä mielellään ihmisen syliin. Pesonen on nähnyt monen lähtevän tilalta voimaantuneena ja hymyissä suin juuri aasien ansiosta.

Nyt hän saattaaa joutua luopumaan aaseista, koska niiden omistaja on laittanut ne myyntiin.

– Kyllä minulla on valitettavasti sellainen tilanne tällä hetkellä, että en pysty niitä tällä aikataululla ostamaan, se on ihan varma juttu. Niistä on tullut oikeestaan koko homman symboli ja hyvin monet ihmiset ovat saaneet niiltä niin paljon, sanoo Pesonen suruissaan.

Maria Pesonen haluaisi kovasti jatkaa aasien hellyyden jakamista.

Hänen suureksi ilokseen, aasien ostoon kerättävien rahojen kokoon saamiseksi on tempaistu pystyyn hyväntekeväisyyskampanja. Toiveissa siis on, että hellyydenkipeät Ilari ja Olavi rouskuttaisivat heinää Pesosen pihamaalla myös ensi kesänä.

Lue myös: Savolaisperheellä on 13 lemmikkiä, koska heidän kotinsa on hylättyjen eläinten turvapaikka – "Kerran nukahdin sänkyyn syöttökaritsan kanssa"