Analyysi: Sipilän All-In vaihtui suojanokitukseen

On tietysti totta, että oppositio potkii sotesopassa sukille minkä ehtii. Mutta ihan niin hienosti eivät hallituksenkaan välit ole kuin tiistai-iltana näyteltiin.

Juha Sipilä
Juha Sipilä
Juha SipiläSeppo Samuli / Lehtikuva

Maanantai-iltana hämmästyin Portugalin jalkapallo-ottelun lomassa, kun pääministeri Juha Sipilä (kesk.) väläytti Ylen A-studiossa, että hän harkitsee antavansa eduskunnalle hallituksen tiedonannon.

Hämmästyin kahdesta syystä. Ensinnäkin tietysti siksi, että suurimmalle osalle politiikan toimijoista ja tarkkailijoista on ollut jo viikkoja selvää, että eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta ei saa sote-mietintöään valmiiksi Sipilän vaatimassa aikataulussa. Aiemmin maanantaina Sipilä tosin nähdäkseni jo viittä vaille myönsi sen ensi kertaa itsekin ääneen.

Totta kai hän on sen tiennyt kuten kaikki muutkin.

Toisekseen hämmästyin siitä, että Sipilä väläytti nimenomaan hallituksen tiedonantoa. Myönnän miettineeni sekunnin, että tajuaakohan pääministeri nyt mistä hän puhuu. Kas kun hallituksen tiedonanto johtaa automaattisesti eduskuntakäsittelyn päätteeksi äänestykseen hallituksen luottamuksesta.

Hetkeä myöhemmin ajattelin, että olipa loistava veto. Pokeritermeillä All-In, kaikki peliin. Melkein tuli mieleen se, mitä Kekkonen vuonna 1970 sanoi kokoomuksen puheenjohtaja Juha Rihtniemelle, joka aikoi ryhtyä hallituksen muodostajaksi.

– Te olette pirun rohkea mies.

Tiistaina kaikki kuitenkin muuttui. Hallituksen tiedonanto vaihtui pääministerin ilmoitukseen.

Siitä kyllä keskustellaan pari tuntia värikkäästi, mutta lopussa kaikki lähtevät kesälomille ilman äänestystä. Vähän kuin Saksan futismatsi.

Rohkea joskin riskialtis All-In vaihtui pokeritermein varovaiseen suojanokitukseen. Suojanokitus sopii kasinoturisteille, jotka haluavat hävitä mahdollisimman vähän, mutta eivät useinkaan voita.

Mitä oikein tapahtui?

Tästä kuiskuteltiin eduskunnassa tiistaina kahta täysin päinvastaista tarinaa. Se ei taas kerro kovin kaunista tarinaa hallituksen sisäisestä luottamuksesta, vaikka Juha Sipilä ja kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo kaikesta päättäen tulevat keskenään toimeen vallan hyvin.

Kokoomuksen kuiskaajat vihjaavat, että tokkopa Sipilä välttämättä edes tiesi A-studioon mennessään, että hallituksen tiedonannosta seuraa aina luottamusäänestys. Tässä tarinassa –hienosti sanottuna narratiivissa kokoomus säästi hallituksen käyttämästä ylijäreitä aseita syvän rauhan aikana.

On myös toinen tarina, ehkä raadollisempi. Siinä Petteri Orpo oli vielä maanantai-iltana valmis tiedonantoon, kunnes hänelle selvisi, että siinä tapauksessa kokoomuksen eduskuntaryhmä voi hajota kuin varpusparvi.

Tätä keskustalaisten kuiskaajien tarinaa tukee tietysti se, että Harry Harkimo on jo häipynyt kokoomuksesta omille teilleen ja silti ryhmässä on yhä kaksi sote-kapinallista eli Elina Lepomäki ja Susanna Koski.

Mikä mahtaa olla totuus?

Jätän tähän vain vanhan amerikkalaisen tuomarinohjeen. Valamiehistö päättäköön ja se en ole minä, vaan te.

SDP kiukutteli ymmärrettävästi, mutta turhaan

Pääoppositiopuolue SDP otti tietysti ilon irti "hallituksen takinkäännöksestä", kuinkas muutenkaan.

Tähän lääkkeeksi on kaksi neuvoa. Ensimmäinen on tietysti se perinteinen, tehkää välikysymys.

Tosin siinä ei olisi paljon mieltä, koska kyllähän demaritkin haluavat jo kesälomille.

Toinen vaihtoehto on rajumpi.

Juuri ennen pääministerin ilmoitusta eduskunta käy läpi äänestysruletin lisäbudjetista.

Äänestyksissä on joukko vastalauseita, niiden joukossa myös Kari Uotilan (vas.) sote-aiheinen epäluottamusesitys hallitukselle.

Jos vain intomieltä riittää, niin siinähän hallitukselta voi potkaista kupin nurin. Ei tarvitse enää puristaa nyrkkiä taskussa ja rähjätä käytävillä.

Kerran se vain kirpaisee, siis äänestää vassarin esitystä. Ainakin sillä pääsisi poliittiseen historiaan. Tuskin juuri potkut saanut pääministerikään jaksaisi enää mitään ilmoitella.

Loppuun on kuitenkin syytä todeta kuten monesti ennenkin.

Karavaani kulkee – ja huhut sen nääntymisestä ovat paitsi liioiteltuja, myös ennenaikaisia.

Katso myös:

Analyysi: Yllätys, yllätys – vaikka sotea on säädetty lähes 10 vuotta vuotta, uudistus ei ole menossa romukoppaan