Mansikan itsepoiminnasta on tullut maaseuturetkeilyä – säästääkin voi, esimerkiksi 1,8€/kg

Lähiruokabuumi nostaa itsepoiminnan suosiota. Paras poiminta-aika on nyt käsillä.

mansikka
Mansikanpoimija
Riina Kasurinen/Yle

Mikkeliläisen Raijan Aitan mansikkapelloilla on hiljaista aamuntunteina. Kauempana pelloilla ukrainalaiset työntekijät poimivat mansikoita torimyyntiin. Lähempänä tietä olevilla mansikkariveillä on sekalaisempaa seuruetta: itsepoimijoita. Yrittäjä Katariina Turman on juuri tänä aamuna laittanut matkaan tekstiviestin kanta-asiakkailleen. Parhaat hetket itsepoimintaan ovat käsillä.

Mansikoiden itsepoiminnan juuret ovat 1990-luvulla. Viljelijät eivät saaneet pelloille työvoimaa, ja mansikat piti saada silti kaupaksi. Lamavuosina moni itsepoimija kyykki pelloilla rahan säästö mielessä.Toisin on nyt.

Mitä suuremman kaupungin kyljessä mansikkapellot ovat, sitä varmemmin puskan juurelta löytyy maaseuturetkelle lähteneitä perheitä. He ovat tulleet viettämään kesäpäivää ja nauttimaan maalaismaisemista. Mansikoita poimitaan, mutta myös maistellaan ja mielellään hörpätään kahvitkin työn lomassa.

– Meillä käy paljon esimerkiksi isovanhempia lastenlasten kanssa, Turman kertoo.

Viljelijöiden tuntuma on, että lähiruuan arvostus ja kiinnostus ruuan alkuperää kohtaan ovat kasvattaneet itsepoiminnan suosiota. Kun puskat käy läpi itse, tietää tarkalleen mistä mansikat tulevat ja voi vaikuttaa suoraan koppaan päätyvien marjojen laatuun.

Pellolla mikkeliläinen Tuulikki Rahikainen hätistelee paarmoja kimpustaan. Hän on poiminut marjat itse jo 20 vuotta.

– Tämä tunnelma on niin ihana. Eihän tätä tietysti montaa päivää viitsi tehdä. Poimin kesän aikana ehkä 20 kiloa, ja käyn moneen otteeseen.

Mansikkapelto
Riina Kasurinen/Yle

On ollut pakko rajoittaa, miten täällä voi toimia. Eihän Citymarketkaan järjestä irtokarkkien syöntiretkeä kauppaan.

Yrjö Rossi, yrittäjä, Kartanonmarja

Marjanviljelijöiden mielipiteitä itsepoiminta jakaa kahtia. Vaikka asiakas poimii marjansa itse, täytyy itsepoimijoista pitää huolta. On merkattava rivit, mistä poimitaan, ettei asiakas toisensa perään pengo samoja puskia. Pensaat on kitkettävä huolella, sillä ihmiset eivät halua poimia mansikoita nokkosten keskellä. On oltava tila, joissa itsepoimijoiden marjat voi punnita ja täytyy palkata henkilökuntaa asiakaspalveluun.

Eniten yrittäjiä nyppii kuitenkin se, jos koko helahoidon jälkeen itsepoiminnasta jää miinukselle. Se, kun pellon laidalle tulee päivää viettämään puoli sukua, joka kyllä syö mansikoita, mutta ei poimi punnittavaksi asti nimeksikään marjoja.

– On ollut pakko rajoittaa, miten täällä voi toimia. Eihän Citymarketkaan järjestä irtokarkkien syöntiretkeä kauppaan. Kustannukset nousevat koko ajan ja meidän on pakko hoitaa normaalia bisnestä, espoolaisen Kartanon Marjan yrittäjä Yrjö Rossi tuskailee.

Tuusulalaisella Marjatila Juhmolla itsepoimijoihin ja retkeilymentaliteettiin on otettu tyystin toisenlainen lähestymistapa. Yritys on pystyttänyt pellon laitaan vessat, käsienpesupisteet ja kahvilan, ja panostaa itsepoimijoiden asiakaspalveluun.

– Henkilökunnan täytyy olla ystävällistä, ja ymmärtää se, että joskus halutaan tulla poimimaan hirveästi marjoja ja joskus poimitaan vaan pikkuisen. Jos joku syö ämpärillisen marjoja, niin se ei meidän volyymeissa tunnu missään, yrittäjä Johanna Matilainen sanoo.

– Meillä käy hirveästi myös ulkomaalaisia tutustumassa perisuomalaiseen mansikan viljelyyn. Henkilökunnan täytyy ymmärtää eri maalaisten ja erilaisten ihmisten erilaiset tarpeet.

Opastettuja marjaretkiä turisteille

Mikkelissä Raijan Aitassa maaseudun ja marjojen vetovoima on jalostettu ohjelmapalveluksi asti. Raijan Aitta myy opastettuja marjaretkiä, joihin kuulu erikseen maistelumansikat ja vaikkapa ruokailu ja uintiretki.

– Venäläisturisteja on käynyt muutamia, mutta ei se vielä ole oikein ottanut tuulta purjeisiinsa, Katariina Turman sanoo.

Vielä nyt mansikoiden poiminnasta ei kuitenkaan tarvitse missään ryhtyä maksamaan, mansikoista vain. Itsepoiminta on edelleen myös nuukailijoille sopiva vaihtoehto, sillä silloin kilohinta on halvempi.

– Tällä hetkellä meillä maksaa itsepoimittuna viisi euroa kilo ja torilta 34 euroa viis kiloa, Turman sanoo.

Suunnilleen samanlainen hintasuhde on muillakin tiloilla. Säästää voi tilanteesta riippuen euron-kaksi kilolta.

Tuulikki Rahikainen on saanut tunnissa kasaan muutaman kilon saaliin. Aurinkorasva tuoksahtaa iholta, ja hän vinkkaakin aloittelevia itsepoimijoita suojaamaan itsensä helteeltä mansikkapellolla.

– Jos sen unohtaa, niin sen kyllä illalla tuntee, Rahikainen sanoo ja jatkaa kyykkimistä.