Päivi Happonen: Mikä viiraa lääkäriä, kun hän antaa höperön vaarin ajaa autoa?

Lääkäri kielsi mummia lähtemästä vaariin kyytiin, mutta lääkäri ei kieltänyt vaaria ajamasta autoa. Outoa touhua, kirjoittaa Ylen oikeustoimittaja Päivi Happonen.

Ikäkuljettajat
Päivi Happonen
Jyrki Lyytikkä/ Yle

Siinä se vaari taas seisoi.

Eteisessä takki päällä ja hattu päässä. Lähdössä jälleen muutaman sadan kilometrin päähän lapsuudenkotiinsa, jota ei ole enää olemassakaan. Ei ole ollut kymmeniin vuosiin.

Mutta viime syksystä lähtien vaari on siellä usein ollut. Ja liian usein hän on ollut sinne lähdössä.

88-vuotias maailman ihanin vaari alkoi muuttua viime syksynä sen jälkeen, kun hän oli kaatunut ja lyönyt päänsä. Siihen asti aina hyvin asiallinen ja viilipyttymäinen vaari alkoi yhtäkkiä itkeskellä ja kiistellä vaimonsa kanssa mitättömistäkin asioista.

Samoihin aikoihin vaarin suuntavaisto katosi. Hän on asunut noin 50 vuotta samassa talossa, mutta yhtäkkiä vaari ei enää tiennytkään, pitikö pihalta kääntyä vasemmalle vai oikealle, kun hän käveli ruokakauppaan.

Useita kuukausia sitten mummi ja lapset tajusivat sen, mitä vaari ei itse suostu ymmärtämään.

Vaari ei ole enää ajokunnossa.

Viimein mummilta loppuivat keinot, ja hän teki niin kuin lapset olivat etukäteen neuvoneet. Mummi uhkasi vaaria poliisilla.

Perhe mietti kuumeisesti ennen kesää, miten käy, kun on aika lähteä mökille, jossa vaari on viettänyt joka ikisen kesän viime 60 vuoden ajan. Miten vaari hyväksyisi sen, että tällä kertaa hän ei itse pääsisi ajamaan autollaan mökille.

No kiista ja mökötyshän siitä syntyivät, kun ensimmäinen mökkireissu oli edessä.

Tytär ilmoitti isälleen, että tämä ei istukaan ratin taakse, vaan viereiselle penkille. Samalla tyylillä on mökillä käyty joitakin kertoja tänä kesänä.

Mutta lapsuuskotiaan vaari ei ole unohtanut.

Ja siinä se vaari taas seisoi keskellä yötä ulko-oven edessä. Hätääntynyt mummi yritti suostutella vaaria jäämään kotiin, mutta vaaria mummin hössötys vain ärsytti.

Mummi kiristi ruuvia ja sanoi, että hän soittaa lapsille, jos vaari lähtee rattiin. Se ei vaaria hetkauttanut. Viimein mummilta loppuivat keinot, ja hän teki niin kuin lapset olivat etukäteen neuvoneet.

Mummi uhkasi vaaria poliisilla.

Sitä vaari säikähti. Surullisena ja kunnon kansalaisena hän laittoi takin naulaan ja palasi sänkyynsä.

Lääkäri sanoi mummille: Minä en kyllä itse uskaltaisi lähteä miehenne kyytiin!

Joitakin viikkoja sitten vaari kompastui maton reunaan ja joutui taas sairaalaan. Siellä vaaria tutkittiin.

Lääkäri ilmoitti mummille, että vaarilla on muistisairaus. Sukulaisten huoli kasvoi entisestään vaarin ajamisesta. Tytär soitti sairaalaan ja pyysi, voisiko lääkäri kirjoittaa ajokiellon. Vaari kun varmaan uskoisi lääkäriä samaan tapaan kuin poliisia.

Kun mummi meni hakemaan sairaalasta vaaria ja ajokieltoa, kukaan ei puhunut ajokiellosta halaistua sanaakaan. Eivät hoitajat eikä lääkäri. Mutta kyllä sitä vaarin ajamista oli mietitty. Samalla kun lääkäri antoi mummille neuvoja vaarin hoitamisesta, lääkäri otti puheeksi myös autolla ajamisen.

Lääkäri sanoi mummille: Minä en kyllä itse uskaltaisi lähteä miehenne kyytiin!

Mummi oli ihmeissään. Kaikkihan sen tiesivät, ettei vaarin kyytiin pidä lähteä. Mutta miksi lääkäri antaa vaarin ajella, jos hän ei itsekään uskaltaisi tämän kyytiin mennä.

Sitä pohtii nyt koko suku.

Samana päivänä, kun kuulin vaarin tarinan, ystäväni kertoi minulle järkyttävän asian. Hänen tyttärensä oli ollut kävelemässä suojatiellä, kun iäkäs mies oli ajanut tyttären päälle. Tytär loukkaantui hyvin vakavasti.

Hän oli kuullut kaasutuksen äänen juuri ennen kuin auto iskeytyi häneen. Tytär päätteli, että kuljettaja oli lisännyt vauhtia ennen suojatietä. Mies oli kertonut heti onnettomuuden jälkeen, ettei hän nähnyt suojatiellä kävelevää tyttöä. Myöhemmin poliisikuulustelussa mies muutti tarinaansa. Hän kertoi nähneensä tytön ja jarruttaneensa.

Tapaus etenee pian oikeuteen.

Toinen ystäväni kertoi vähän aikaa sitten iäkkäästä isästään, joka oli ajellut moottoritietä vastaantulevien kaistalla. Kolmas ystäväni kertoi viime viikolla 95-vuotiaasta yläkerran miehestä, joka meinasi ajaa ystäväni päälle heidän kerrostalonsa pihalla. Ystävä ennätti juuri ja juuri hypätä pois alta.

Kaikkia näitä iäkkäitä miehiä yhdistää se, että heillä on ajokortti.

Jos tilanne vaikuttaa epäselvältä, lääkäri voi hypätä potilaan kyytiin pienelle kiertoajelulle terveyskeskuksen tai lääkäriaseman ympäri.

Iäkkäiden kuljettajien määrä on lisääntynyt vime vuosina. Kymmenen vuotta sitten Suomen teillä ajeli lähes 50 000 kuskia, jotka olivat iältään 80-vuotiaita tai sitä vanhempia. Viime vuonna heitä oli jo yli 90 000.

Se on selvää, että korkea ikä ei ole sama asia kuin huono kuski. Mutta luonnonlaki on, että näkö ja kuulo heikkenevät sekä reaktioaika hidastuu, kun ihminen vanhenee.

Vakuutusyhtiöiden liikennevahinkotilasto kertoo, että yli 80-vuotiaiden aiheuttamien liikennevahinkojen määrä on kasvanut viime vuosina.

Lain mukaan lääkäri on se taho, joka arvioi potilaan ajokelpoisuuden.

Jos lääkäri katsoo, että potilaan niin sanotut ajoterveysvaatimukset eivät toteudu, lääkärin tulee määrätä tilapäinen tai pysyvä ajokielto. Silloin kun lääkärin eteen istahtaa vaikka pikkuvarvastaan valittava vaari tai mummi, lääkärin olisi aina uhrattava hetki myös potilaan ajokyvyn pohtimiseen.

Jos tilanne vaikuttaa epäselvältä, lääkäri voi hypätä vaikka potilaan kyytiin pienelle kiertoajelulle terveyskeskuksen tai lääkäriaseman ympäri. Jos pelkääjän penkillä alkaa pelottaa, lääkärin olisi tiedettävä, mitä tehdä. Jos epäilys ajokyvystä syntyy ilman kiertoajeluakin, lääkärin on syytä puuttua tilanteeseen.

Vaarin perhe pohtii edelleen, miksi lääkäri ei puuttunut vaarin ajamiseen. Vaimo ja lapset miettivät kauhulla, mitä voi tapahtua, jos vaari karkaa kotoa, nappaa auton autotallista ja päättää lähteä mökille tai lapsuudenkotiin.

Tämän estämiseksi 86-vuotias mummi köyttää usein yöllä narulla vaarin käden omaan käteensä.

Mikä viiraa lääkäriä, kun hän antaa antaa höperön vaarin ajella, vaikka itse ei uskaltaisi vaarin kyytiin lähteä?

Kuka on vastuussa, jos jotain ikävää tapahtuu?

Päivi Happonen

Kirjoittaja on Ylen oikeustoimittaja, joka kuulee usein kauhukertomuksia iäkkäistä kuljettajista. Hän tarkkailee myös 72-vuotiaan isänsä ajamista, mikä ainakin tähän mennessä on sujunut ihan hyvin. Jutun vaari ei ole kirjoittajan isä.

Lue myös:

Happonen: Kumpi tuomitaan, kun kauppias laittaa myymälävarkaan kuvan someen?

Happonen: Mihin tuoliin päätyy Turun puukottaja?