Tie leikkauspyödälle aukesi Satu Alatalo-Rautiolle vasta kun ylipaino oli viedä hengen – lihavuusleikkaukseen pääsy on kiven takana Suomessa

Lihavuusleikkauksiin on vertaistukiaktiivin mukaan vaikea päästä muun muassa sen takia, että terveyskeskuslääkäreiltä puuttuu kokemusta tai tietoa lihavuuden hoidosta.

laihdutusleikkaukset
Satu Alatalo-Rautio
Satu Alatalo-Rautiolle teatteri on paikka, jossa hänen kilonsa eivät ole koskaan olleet pääroolissa.Timo Nykyri / Yle

Oululainen Satu Alatalo-Rautio sai lääkäriltä kolme vuotta sitten ennusteen, joka pysäytti naisen elämän. Liikalihavuudesta johtuva diabetes oli muuttunut hallitsemattomaksi, eikä mikään määrä insuliinia enää riittänyt. Hänellä olisi elinaikaa noin vuosi, mikäli mitään ei tehtäisi.

Alatalo-Rautio oli pyytänyt lihavuusleikkaukseen pääsyä jo vuonna 1999, mutta vielä tuolloin hän ei saanut sitä, sillä lääkärin mukaan ylipaino ei aiheuttanut riittävästi ongelmia.

Nyt Alatalo-Raution olisi onnistuttava laihduttamisessa, ja avuksi lääkäri suositteli lihavuusleikkausta.

Lääkärikäynnin ja lihavuusleikkauksen välissä kului aikaa kaksi vuotta, sillä Alatalo-Rautio ei halunnut mennä toimenpiteeseen perhetilanteensa vuoksi. Perheen tytär oli sairastanut jo vuosia anoreksiaa, eivätkä äidin voimat riittäneet itsestä huolehtimiseen.

Tyttären vakava sairastuminen oli yksi syy myös siihen, miksi Alatalo-Raution oma syöminen karkasi käsistä ja diabetes jäi hoitamatta.

– Laitoin omat asiani taka-alalle ja lopetin syömisen. Sitten tapahtui päinvastainen eli lihoin, koska tuli kauhea nälkä ja oli pakko syödä. Ruoka oli sellaista mistä sain paljon energiaa, Alatalo-Rautio sanoo.

Väärin syöminen alkoi jo lapsena

Alatalo-Raution lihavuuden ja diabeteksen taustalla on hänen lähes koko elämänsä ajan kestänyt syömishäiriö. Hän muistelee, kuinka lapsena häntä pidettiin liian pienikokoisena ja sen vuoksi syötettiin ruokahalua lisääviä lääkkeitä.

Alatalo-Raution isä kuoli tytön ollessa viisivuotias ja syömisestä tuli tapa olla mieliksi surevalle äidille.

Alatalo-Rautio sanoo olleensa ylipainoinen koko aikuisikänsä. Välillä hän onnistui laihduttamaan, mutta tulokset eivät pysyneet.

– Paino putosi 20 kiloa, mutta lihoin 40 kiloa takaisin.

Satu Alatalo-Rautio
Ylipaino ei ole estänyt Satu Alatalo-Rautiota esiintymästä. Hän on viihtynyt harrastajateatterissa jo vuosikymmeniä.Timo Nykyri / Yle

Lopulta kilot kohosivat lukemiin, joita Alatalo-Rautio luonnehtii aivan kauheiksi. Numeroita hän ei halua paljastaa, mutta jotain kertoo se, että naisen vaatekoko oli lopulta 64, kun keskiverto suomalaisnainen käyttää vaatekokoa 40–42.

– Omaa vaatekokoani isompia olisi ollut vaikeaa löytää enää edes nettikaupasta, Alatalo-Rautio kertoo.

Myös naisen liikkuminen muuttui kilojen myötä vaikeaksi. Lyhyenkin matkan kävely sattui jalkoihin ja nivusiin ja astma vaikeutti puhumista ja hengittämistä. Alatalo-Rautio sanoo olleensa tuolloin sairaalloisen ylipainoinen, vaikkei sitä itse silloin ymmärtänytkään.

Pelkkä lihavuus ei riitä leikkaukseen

Apu lihavuuteen löytyi lopulta leikkauspöydältä. Alatalo-Rautiolle tehtiin vatsalaukun ohitusleikkaus reilu vuosi sitten.

Alatalo-Rautio on yksi niistä noin tuhannesta Suomessa vuosittain lihavuusleikkauksen läpikäyvistä ihmisistä.

Suomen lihavuusleikkauspotilaiden vertaistukiyhdistys LILE:n varapuheenjohtaja Sirpa Talkkari kertoo, että lihavuusleikkaukseen pääsy on Suomessa edelleen hyvin vaikeaa. Hän arvelee taustalla olevan edelleen lääkärien kielteinen asenne.

Lääkärit pitävät leikkauksia usein viimeisenä vaihtoehtona. Leikkaukseen pääsyä helpottaa, mikäli ihmisellä on merkittävän ylipainon lisäksi on uhka saada jokin liitännäissairaus tai hänellä on jo sellainen. Esimerkiksi tyypin 2 diabetes on yleinen liitännäissairaus liikalihavuudessa.

Alatalo-Raution tapauksessa liitännäissairaus ehti jo uhata naisen henkeä, ennen kuin lihavuusleikkauksesta alettiin puhua.

Ruoka-annoskoko on yhä todella pieni ja olen opetellut juomaan vettä. Se on ollut kivuliasta ja vaikeaa.

Satu Alatalo-Rautio

Talkkarin mukaan varsinkin perusterveydenhoidon puolelta lähetteitä leikkaukseen on hyvin vaikea saada, sillä lääkäreillä ei välttämättä ole kokemusta tai tietoa lihavuuden hoidosta.

Alatalo-Rautiolle leikkaus oli pelastus. Naisen paino on pudonnut reilussa vuodessa noin 60 kiloa, ja hänen vaatekokonsa on nyt 46. Lääkkeiden käyttöä hän on voinut vähentää reilusti.

– 15 kilon päästä olen normaalipainoinen ja se on ihan käsittämätöntä.

Alatalo-Rautio on painonpudotusurakassaan puolivälissä. Lihavuusleikattujen paino alkaa tasaantua parin vuoden kuluttua leikkauksesta, joten Alatalo-Rautiolla on noin vuosi aikaa päästä tavoitelukemiinsa.

Laihdutusleikkaus ei poista kiloja

Alatalo-Rautio kertoo, että kilot eivät ole lähteneet helpolla. Välillä paino on jumittanut pitkän aikaa ja välillä kiloja on lähtenyt kuukaudessa useita. Leikkaus itsessään ei poista yhtään kiloa, vaan laihduttaminen vaatii työtä.

Alatalo-Rautiolla vei leikkauksen jälkeen puoli vuotta löytää itselleen oikea tapa syödä. Leikkauksen jälkeinen ensimmäinen ateria oli kaksi lusikallista puuroa, jonka syömiseen meni puoli tuntia, sillä vatsa ei vetänyt isompaa annosta Alatalo-Rautio muistelee.

– Ruoka-annoskoko on yhä todella pieni ja olen opetellut juomaan vettä. Se on ollut kivuliasta ja vaikeaa.

Satu Alatalo-Rautio
Lihavuusleikkauksen jälkeen Alatalo-Rautio mahtuu paremmin istumaan sekä lentokoneen että teatterin tuoleihin.Timo Nykyri / Yle

Alatalo-Rautio myöntää, että ei olisi mennyt leikkaukseen, mikäli olisi tiennyt kuinka vaikeaa toipuminen on. Välillä hän lopetti syömisen kokonaan, sillä kaikki ruoka aiheutti huonon olon.

Myös suhde ruokaan on täytynyt opetella uusiksi, eikä elimistö kestä monia herkkuja, kuten jäätelöä, suklaata tai lakritsia. Sokeripitoiset elintarvikkeet nostaisivat verensokerin nopeasti ylös.

– Ruoka on polttoainetta, ja syön vain silloin kun on nälkä. Enää ruoka ei ole lohdutus- tai juhlintakeino.

Leikkauksen jälkeen pää on kovilla

Alatalo-Rautio olisi toivonut lihavuusleikkauksen tueksi myös henkistä apua, sillä pää ei tahdo pysyä mukana rajun painonpudotuksen kanssa.

Ravitsemusterapeutin ja lääkärin kontrollikäynnin lisäksi tarjolla ei ole ollut muuta apua.

LILE:n varapuheenjohtajan Sirpa Talkkarin mukaan tämä on hyvin yleistä. Lihavuusleikattu jää operaation jälkeen monesti omilleen, vaikka tarvetta tuelle olisi. LILE järjestää vuosittain lihavuusleikkauksen läpikäyneille sopeutumisvalmennuskurssin, jonka tavoitteena on auttaa uudenlaisen elämän alkuun. Talkkarin mukaan kurssit täyttyvät välittömästi, kun niistä on ilmoitettu.

Satu Alatalo-Rautio odottaa jo malttamattomana painon tasaantumista, sillä sen jälkeen hänelle on luvattu ylimääräisen vatsanahan poistoleikkaus. Nyt alavatsa roikkuu ikävästi. Se hiertää ja ihoa on vaikea pitää puhtaana ja kunnossa. Sen sijaan käsivarsien roikkuva iho jää pudotetuista kiloista ikuiseksi muistoksi.

– Nämä ovat tällaiset lepakot, Alatalo-Rautio sanoo ja heiluttaa käsivarsiaan nauraen.

Lue lisää:

Kirurgi: Lihavuusleikkaukseen pääsyä venytetään Suomessa liian pitkään