EU pohtii Välimeren yli pyrkivien siirtolaisten keskittämistä "alueellisiin maihinnousukeskuksiin" – Tuoko malli enemmän ongelmia kuin ratkaisuja?

Järjestöt varoittavat EU:ta ulkoistamasta vastuutaan turvapaikanhakijoiden ja siirtolaisten kohtelusta. Libyan pidätyskeskusten ihmisoikeusloukkaukset ovat huolestuttava esimerkki.

turvapaikanhaku
Joukko miehiä istuu laivan kannella.
Välimereltä 230 siirtolaista pelastanut Lifeline-alus etsi satamaa Välimerellä 25. kesäkuuta. Keskiviikkona Malta suostui viimein ottamaan aluksen satamaansa, kun saarivaltiolle oli luvattu, että siirtolaisia jaettaisiin muihin EU-maihin.Felix Weiss / Mission Lifeline / EPA

EU hakee torstain huippukokouksessa vastauksia jäsenmaiden välejä hiertävään maahanmuuttokysymykseen. Yhtenä esityksenä pöydällä ovat niin sanotut alueelliset maihinnousukeskukset.

Mutkikkaan nimityksen takana on ajatus perustaa erityisiä keskuksia, joihin sijoitettaisiin Välimeren yli Eurooppaan pyrkiviä siirtolaisia ja turvapaikanhakijoita.

Keskuksien olisi määrä seuloa tulijoista ne, jotka ovat kansainvälisen suojelun tarpeessa. Taloussyistä siirtolaisiksi lähteneet palautettaisiin lähtömaihinsa.

Kysymyksestä tuli erityisen akuutti, kun Italia äskettäin kieltäytyi päästämästä satamiinsa avustusjärjestöjen aluksia, jotka ovat pelastaneet siirtolaisia ja turvapaikanhakijoita mereltä.

Paljon on vielä auki, muun muassa se, mihin keskukset sijoitettaisiin.

Yksi ehdotus on, että keskukset perustettaisiin EU:n alueen ulkopuolelle. Tätä on kannattanut erityisesti Italia.

– Jos tällaisia keskuksia perustettaisiin, Euroopan rajat siirtyisivät ihan oikeasti, fyysisesti Euroopan ulkopuolelle, toiselle mantereelle, sisäministeriön alaisen kriisinhallintakeskuksen johtaja Kirsi Henriksson sanoo.

Henriksson johti aiemmin EU:n siviilikriisinhallintaoperaatiota Nigerissä, jonka kautta siirtolaiset pyrkivät läntisestä Afrikasta kohti Välimeren rannikkoa.

Jo tuolloin puhuttiin, että Euroopan rajat ovat jo Saharan eteläpuolisella Saheliln alueella.

Tunisia ja Albania torjuvat leirit

Henriksson korostaa, ettei ole lainoppinut, mutta hän näkee keskuksissa juridisia ongelmia. Vastuukysymykset eivät olisi helppoja.

Mahdollisina EU:n ulkopuolisina sijoituspaikkoina on ajateltu Pohjois-Afrikan maita ja Albaniaa.

– Keskeinen poliittinen este on, suostuisivatko nämä maat edes isännöimään sellaista keskusta. Meillä ei ole tiedossa, että yksikään näistä maista olisi valmis sellaiseen, Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n tiedottaja Ryan Schroeder kirjoitti Ylelle sähköpostitse.

Tunisian EU-suurlähettiläs Tahar Cherif on kertonut, että Saksa ja Italia kysyivät asiaa hänen maansa hallitukselta ja vastaus oli selvä: Ei.

– Meillä ei ole kapasiteettia eikä resursseja järjestää pidätyskeskuksia. Kärsimme jo paljon siitä, mitä tapahtuu Libyassa ja se on eurooppalaisten toimien seurausta, Cherif sanoi brittilehti Guardianin mukaan (siirryt toiseen palveluun).

Cherif viittasi Libyan sekasortoon, joka on jatkunut siitä asti, kun kapinalliset kaatoivat Muammar Gaddafin hallinnon Naton pommitusten tuella.

Myös Albania kieltäytyy kunniasta. Albanian pääministeri Edi Rama sanoi saksalaiselle Bild-lehdelle (siirryt toiseen palveluun), että hänen maansa ei halua toimia pakolaiskriisin aallonmurtajana.

Järjestöt epäilevät

EU toivoo, että pohdinnassa olevat alueelliset maihinnousukeskukset voitaisiin luoda yhteistyössä YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n ja kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n kanssa.

Molemmat järjestöt suhtautuvat epäilevästi ajatukseen keskusten perustamisesta EU:n ulkopuolelle.

IOM ilmoitti tiistaina, että keskusteluja käydään, mutta järjestö ei ole sopinut mistään.

UNHCR:n edustaja korosti maanantaina, että EU ei vielä ollut tehnyt järjestölle konkreettista esitystä, jota voisi kommentoida.

– Jos yleensä puhumme ratkaisusta, jossa turvapaikanhakijoita tutkittaisiin Euroopan ulkopuolella, sitä me emme tue, UNHCR:n tiedottaja Didzis Melbiksis sanoi Svenska Ylen haastattelussa.

– Siinä yksinkertaisesti siirrettäisiin vastuuta pois Euroopan rajoilta, ja käytännössä rajoitettaisiin mahdollisuutta hakea turvapaikkaa Euroopasta, Melbiksis sanoo.

Järjestön mukaan ajatus olisi ristiriidassa globaalien ponnistelujen kanssa ja YK:n yleiskokouksen hyväksymän New Yorkin julistuksen (siirryt toiseen palveluun) hengen vastainen.

Suurin osa maailman pakolaisista on kehittyvissä maissa, ja ajatuksena on ollut helpottaa näiden maiden taakkaa.

– Eurooppa voi toki siirtää vastuuta muualle, mutta sitten se vastuu on muualla. Jonkun on maksettava hinta, Melbiksis sanoo.

Keitä keskuksiin laitettaisiin?

Vaikka jokin Pohjois-Afrikan maa suostuisi ottamaan maahansa EU:n maihinnousukeskuksen, ongelmat eivät loppuisi siihen.

Suuri kysymys on, millä perusteella ihmisiä säilöttäisiin keskuksiin. Kyseessä eivät olisi perinteiset pakolaisleirit.

Libyassa, Nigerissä ja Malissa toimii kansainvälisen siirtolaisjärjestön IOM:n vastaanottokeskuksia, josta muuttajat saavat tukea kotiinpaluulle.

Nämä keskukset toimivat vapaaehtoisuuden perusteella, ketään ei pakoteta niihin.

– Tällaisten ulkopuolisten organisaatioiden pyörittämien keskusten olemassaolo on mahdollista, mutta siinä ei ole mitään pakotettua, Henriksson sanoo.

EU torppaa siirtolaisvirtaa jo Nigerissä

Nigerin kriisinhallintaoperaatiossa EU pyrki tukemaan alueen viranomaistoimintaa, jotta muuttovirta ei pääsisi Välimerelle asti.

EU sai Nigerin viranomaiset torjumaan ihmissalakuljetusta Agadezista pohjoiseen kohti Libyan rajaa.

Nigerissä käytiin tunnusteluja, voisiko maahan perustaa EU:n rahoituksella hieman samantyyppisiä vastaanottokeskuksia, joita EU:ssa nyt harkitaan.

– Nigeriläisillä oli huoli siitä, miten nopeasti rahoitus varmistuisi ja onko sillä pohjaa toimia. Muuten tulee helposti syytteitä siitä, että ihmisiä pidetään keskuksissa ilman palveluja, ruokaa ja juomaa, Henriksson kertoo.

– Se on ihan logistinen kysymys, varsinkin näille Sahelin alueen köyhille maille, jotka jo nyt ottavat vastaan paljon pakolaisia Malista ja Etelä-Sudanista.

Libyan malli vaarana

Libyan tilanne on esimerkki vaaroista, joita sisältyy maahanmuuttokysymysten ulkoistamiseen.

EU on tukenut Libyan rannikkovartiostoa Välimeren ylittävän liikenteen patoamiseksi.

Libyassa siirtolaisia on sullottu pidätyskeskuksiin, joiden olot ovat olleet järkyttävät. YK on raportoinut pahoinpitelyistä ja raiskauksista pidätyskeskuksissa. Libyan viranomaiset käyttivät esimerkiksi Tripolin eläintarhaa pidätyskeskuksena.

– Euroopan unionin politiikka avustaa Libyan rannikkovartiostoa pysäyttämään ja palauttamaan pakolaisia Välimerellä on epäinhimillinen, YK:n ihmisoikeuspäällikkö Zeid Ra'ad al-Hussein sanoi marraskuussa 2017 (siirryt toiseen palveluun).

Joukko mustia miehiä istuu hiekalla seinän edessä. Aseistautunut vartija seisoo heidän takanaan.
Libyalaisia siirtolaisia Abu Salimin pidätyskeskuksessa Tripolissa toukokuussa 2016.Stringer / EPA

Sekasortoisessa Libyassa toimii kilpailevia hallituksia ja lukuisia alueellisia aseellisia ryhmiä.

Kirsi Henriksson ei pidä kestävänä ratkaisuna palauttaa Välimerelle päässeitä siirtolaisia Libyaan.

– Libya ei ole pystynyt osoittamaan, että se pystyisi noudattamaan kansainvälisiä normeja ja huolehtimaan ihmisten oikeuksista, Henriksson sanoo.

Toinen äärimmäinen esimerkki siirtolaisten kohtelusta Pohjois-Afrikassa ovat Algerian tekemät siirtolaisten massakarkotukset.

Uutistoimisto AP kertoo (siirryt toiseen palveluun), että viranomaiset ovat yksinkertaisesti kuljettaneet siirtolaisia erämaahan ja pakottaneet heitä kävelemään Nigerin suuntaan, joskus aseella uhaten, jopa 48 asteen lämpötiloissa.

AP:n mukaan viime 14 kuukauden aikana Algerian viranomaiset ovat jättäneet aavikolle yli 13 000 ihmistä, mukaan lukien lapsia ja raskaana olevia naisia.

Kun yksi reitti katkeaa, siirtolaiset siirtyvät toiselle

Henriksson sanoo, että ongelmien ulkoistamiseen kannattaa suhtautua varovasti.

– Pitää miettiä kaikki riskit ja juridiset kysymykset, ettei Euroopan unionia aleta syyttää keskitysleiritoiminnasta.

Tämän mittakaavan ongelmia ei tulisi, jos kaavaillut alueelliset maihinnousukeskukset perustettaisiin EU:n alueelle.

– Siinä olisi ainakin se peruste, että pystyttäisiin takaamaan ihmisoikeusnormit Euroopan maaperällä, Henriksson sanoo.

Henriksson katsoo, että EU:n pitäisi miettiä pitkän aikavälin ratkaisuja, sillä muuttovirralle ei näy loppua.

– Nämä ihmiset etsivät erilaisia uusia reittejä, vaikka me yritämme saada reittejä haltuun. Kun tahtotila päästä parempaan elämään on niin suuri, se vie ihmisiä eteenpäin.

Kun Nigerin viranomaiset ryhtyivät toimiin ihmissalakuljetusta vastaan Agadezissa, Eurooppaan pyrkivät siirtolaiset hakeutuivat toisille reiteille, usein vielä vaarallisempien alueiden kautta.

Lisää aiheesta:

Viisi kertaa rajan yli, aina poliisin kyydissä takaisin – Euroopan maahanmuuttopolitiikan ongelmat kiteytyvät Ventimigliassa 28.6.2018

Siirtolaispolitiikan raju seuraus: Algeria on jättänyt yli 13 000 ihmistä nääntymään nälkään ja janoon Saharassa (siirryt toiseen palveluun) 25.6.2018

Turvapaikkahakemusten käsittely lähtömaissa kunnioittaisi ihmisarvoa, sanoo Ranskan eurooppaministeri 25.6.2018

Uudet turvapaikanhakijoiden käsittelykeskukset saivat tukea EU-johtajilta 24.6.2018

Kuka vastaa Euroopan turvapaikanhakijoista? Tästä kysymyksestä on noussut vuosien riita, joka pitäisi nyt ratkaista kahdessa viikossa 19.6.2018

Euroopan, Afrikan ja YK:n vastaus orjavideoihin: Siirtolaiset evakuoidaan Libyasta 30.11.2017