Lapsiparkin voi perustaa kuka vaan – Veisitkö lapsesi hoitajalle, jonka rikostaustaa ei ole selvitetty?

Tilapäistä lapsenvahtipalvelua tarjoavat yritykset ovat sääntelyn suhteen harmaalla alueella. Niiden toimintaa ei välttämättä valvo kukaan.

Lastenhoito
Lasten jalkoja pöydän alla.
Kaikkien lasten kanssa työskentelevien ei tarvitse selvittää rikostaustaansa viranomaisille.Titta Puurunen / Yle

Yksityisyrittäjänä toimiva Johanna Pakarinen on kolmen lapsen äiti. Myös lasten isä on yrittäjä. Lastenhoitajaa perhe tarvitsee lähinnä silloin, kun joku lapsista sairastuu.

– Valitettavasti tarvetta on aika usein. Onneksi löysimme jo vuosia sitten netin ja suositusten kautta henkilön, joka on pelastanut meidät monta kertaa, Pakarinen kiittelee.

Nettiä selaamalla palveluntarjoajia löytyykin pilvein pimein. On Mannerheimin lastensuojeluliiton hoitajavälitystä, 4H-yhdistysten ylläpitämiä hoitajarinkejä, yritysten asiakkailleen tarjoamia lapsiparkkeja ja yksityishenkilöitä, jotka tarjoutuvat tekemään lapsenvahtikeikkaa ilmoitustauluilla ja sosiaalisessa mediassa.

Oma lukunsa ovat globaalien toimijoiden ylläpitämät verkkoalustat, joiden ideana on yhdistää avuntarvitsijat ja -tarjoajat kuukausimaksua vastaan. Yhteistä näille verkkopalveluille on, ettei alustan ylläpitäjä ota minkäänlaista vastuuta palvelun kautta löytyneiden lastenhoitajien soveltuvuudesta työhön.

– Täysin tuntematonta hoitajaa en kyllä meille lähtisi palkkaamaan. Vähintään pitää olla joku sukulainen, joka suosittelee, Pakarinen sanoo.

Varhaiskasvatus on luvanvaraista, tilapäinen lastenhoito ei

Ammattimaiseksi lapsenvahdiksi voi ryhtyä kuka tahansa. Niin ikään kuka tahansa voi perustaa yrityksen, joka tarjoaa tai välittää tilapäistä lastenhoitopalvelua ilman, että kukaan tarkastaa toimijan taustoja.

Kesäkuussa Lahdessa toimintansa aloittaneen Suomen Lapsiparkki Oy:n perustajajäsen Minna Jokela joutui tekemään huomattavan määrän salapoliisityötä selvittääkseen, minkälaisia lupia toimintaan tarvitaan ja mistä niitä haetaan.

Kukaan ei ollut kiinnostunut minun rikosrekisteriotteestani, vaikka sen varta vasten tilasin.

Minna Jokela

– Vaatimukset vaihtelevat kunnittain. Esimerkiksi Järvenpäässä riitti soitto terveystarkastajalle ja rakennusvalvontaan, mutta Lahdessa tultiin oikein paikanpäälle katsomaan tiloja, Jokela kertoo.

Lastenhoitajien taustojen perään ei sen sijaan kyselty Lahdessakaan.

– Kukaan ei ollut kiinnostunut minun rikosrekisteriotteestani, vaikka sen varta vasten tilasin, Jokela ihmettelee ja lisää, että kaikkien työntekijöiden taustat on selvitetty, vaikka viranomaiset eivät selvitystä vaatineetkaan.

Tilapäinen lastenhoito väliinputoajana

Aluehallintovirastojen vastuulle kuuluvat esimerkiksi yksityiset päiväkodit, mutta tilapäistä lastenhoitoa tarjoavat yritykset eivät kuulu niiden toimivallan alle.

– Aluehallintovirastojen tai Valviran toimivaltaan nämä eivät kuulu, koska näitä ei katsota yksityiseksi sosiaalipalveluksi tai sitten varhaiskasvatuspalveluksi eli päivähoidoksi tai vastaavaksi, ylitarkastaja Mari Saramaa Valvirasta toteaa.

Eri viranomaisille tehdyn soittokierroksen perusteella vaikuttaa siltä, että millään taholla ei ole kokonaiskäsitystä siitä, kenelle kuuluu yksityistä lapsenvahtitoimintaa harjoittavien yritysten valvonta.

On hyvin tärkeää, että näihin tilanteisiin herätään ja valvontaa kehitetään myös uusien toimijoiden suhteen.

Tuomas Kurttila

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan määräysten tulisi ilman muuta koskea tasapuolisesti kaikkia tahoja, jotka lastenhoitopalveluita tuottavat.

– Oleellista olisi luoda sellaiset puitteet, jotka toimivat lapsen edun mukaisesti. Silloin, kun on kysymys lastenhoivapalveluista, vaikka ne olisivatkin tilapäisiä, lapsiparkkityyppisiä, on tärkeää, että taustat on selvitetty ja että ei olisi sellaisia porsaanreikiä, että valvontaa ei olisi.

Myös lahtelaisäiti toivoo, että tarjolla olisi enemmän ammattilaisten tarjoamaa ja jonkun viranomaisen valvomaa lastenhoitopalvelua.

– Olisi hyvä, jos ne samat ihmiset, jotka tekevät varhaiskasvatusta, tekisivät myös iltakeikkaa, Johanna Pakarinen pohtii.

Lapsenvahtivälitys toimii kuin seuranhakupalvelu

Yksi uudenlaisista, verkossa toimivista lapsenvahtipalveluiden välitysalustoista on perustettu Hollannissa kymmenisen vuotta sitten. Sitly.fi -palvelun taustajoukkoihin saa yhteyden verkkolomakkeella, mutta esimerkiksi puhelinnumeroa tai vastuuhenkilöiden nimiä verkkosivustolta ei löydy.

Verkkolomakkeella lähetettyyn haastattelupyyntöön vastaa markkinointipäällikkö Laura Tasa. Vastauksessa kerrotaan, että palvelulla on Suomessa useita tuhansia rekisteröityneitä käyttäjiä, mutta kontakteja, joita palvelun avulla luodaan, ei tilastoida.

Palvelun käyttöliittymä muistuttaa hieman seuranhakupalvelua. Lapsenvahtia etsivä voi selata potentiaalisten lapsenvahtien kuvalla varustettuja profiileja, mutta saadakseen haluamansa lapsenvahdin yhteystiedot ja lisätietoja, käyttäjän on rekisteröidyttävä maksullisen palvelun käyttäjäksi.

Yhteiskunnan pitää olla turvaamassa sitä, että näiden toimijat ovat tiedossa ja taustoiltaan selvitetty,

Tuomas Kurttila

Vastaavia palveluita löytyy verkkohaulla useita. Huomionarvoista on, että tällaisten palveluiden ylläpitäjät eivät tarkasta alustoillaan toimivien lapsenvahtien taustoja, vaan vastuu on vanhemmilla.

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mielestä sääntelyn tulisi ulottua myös tällaisten verkkopalveluiden ylläpitäjiin.

– On hyvin tärkeää, että näihin tilanteisiin herätään ja valvontaa kehitetään myös uusien toimijoiden suhteen. On tärkeää, että palvelualustan tarjoaja tunnistaa sen toiminnan, johon tätä alustaa lopulta hyödynnetään ja käytetään, ja siinä täytyy olla myös se vastuu, hän toteaa.

Naapuriapua ei ole tarpeen säännellä

Lapsenvahtipalvelutarjonta on siis siirtynyt verkkoon siinä missä niin moni muukin elämän osa-alue. Onko sillä oikeastaan mitään eroa, etsiikö lapsenvahtinsa fyysisestä naapurustosta vai verkosta?

Lapsia leikkipuistossa.
Naapuriapu ei kaipaa sääntelyä.Mari Siltanen / Yle

– Kenelläkään ei varmasti ole ajatusta, että meidän tarvitsisi byrokratisoida sen kaltaista naapurustoapua, jota kaikki perheet tarvitsevat ja joka on sitä hyvää suomalaista "koko kylä kasvattaa" -kasvatuskulttuuria, Kurttila sanoo.

Hän muistuttaa kuitenkin, että naapuriapu eroaa verkon välityksellä löytyneistä lapsenvahdeista siinä mielessä, että naapuri on yleensä jollakin tavalla tuttu.

– Yhteiskunnan pitää olla turvaamassa sitä, että näiden [verkkopalveluiden] toimijat ovat tiedossa ja taustoiltaan selvitetty, Kurttila toteaa.

– Julkisen vallan, jonka täytyy tietysti lapsen edusta huolehtia, pitää olla kärryillä siitä, minkälaisesta ilmiöstä puhutaan. Itse näen niin, että aina kun markkinoidaan palveluita vanhemmille, lähtökohta on oltava, että rikostausta on selvitettävä ja on oltava tiedossa, minkälaisia palveluntuottajia he ovat.